Onko tällä ketään, joka olisi kärsinyt hivuttavasta masennuksesta vuosikaudet, ja sitten kuitenkin hakeutunut hoitoon?

Kyllä - olen ollut parikymppisestä asti välillä enemmän, välillä vähemmän masentunut. Hoitoon hakeuduin vasta joskus keski-ikäisenä. En ole parantunut, mutta koen kuitenkin saaneeni edes jotain apua. Joten suosittelen kyllä lääkärille menoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä - olen ollut parikymppisestä asti välillä enemmän, välillä vähemmän masentunut. Hoitoon hakeuduin vasta joskus keski-ikäisenä. En ole parantunut, mutta koen kuitenkin saaneeni edes jotain apua. Joten suosittelen kyllä lääkärille menoa.

Kiitos vastauksestasi! Voinko kysellä lisää? Skippaa, jos menee liian henkilökohtaiseksi.

Mistä sait kimmokkeen hakeutua hoitoon? Millaista hoitoa olet saanut? Lääkkeet, terapia?

En mäkään ihmeistä haaveile, mutta välillä ajattelen, että mitä jos kaikki ei olisikaan ahdistavaa ja paskaa.

Ap

Jos sinulla on tuo kokemus niin mieti toisinpäin, eli että se jatkuisi hivuttamalla vielä vuosikaudet ja sitten joskus vanhempana vasta hakeutuisit hoitoon. Silloin katuisit kaikkia niitä menettyjä vuosia masennuksen kourissa ja näkisit ehkä toisista ikäisistäsi ihmisistä, millaista elämäsi olisi voinut terveenä olla.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on tuo kokemus niin mieti toisinpäin, eli että se jatkuisi hivuttamalla vielä vuosikaudet ja sitten joskus vanhempana vasta hakeutuisit hoitoon. Silloin katuisit kaikkia niitä menettyjä vuosia masennuksen kourissa ja näkisit ehkä toisista ikäisistäsi ihmisistä, millaista elämäsi olisi voinut terveenä olla.

Sanotaanko näin, että on tässä ollut aikaa miettiä asiaa ihan jokaiselta kantilta.

Ap

Miten ihmeessä se kimmoke voi olla noin vaikea saavuttaa sulle? Mieluummin kirjoitat tänne? Ja mieluummin jatkat sen ahdistuksen ja paskan kanssa?

Mitä pelkäät, jos olet kerran paljon jo pohtinut hoitoon hakeutumista?

Miksi te haluatte tietää?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä - olen ollut parikymppisestä asti välillä enemmän, välillä vähemmän masentunut. Hoitoon hakeuduin vasta joskus keski-ikäisenä. En ole parantunut, mutta koen kuitenkin saaneeni edes jotain apua. Joten suosittelen kyllä lääkärille menoa.

Kiitos vastauksestasi! Voinko kysellä lisää? Skippaa, jos menee liian henkilökohtaiseksi.

Mistä sait kimmokkeen hakeutua hoitoon? Millaista hoitoa olet saanut? Lääkkeet, terapia?

En mäkään ihmeistä haaveile, mutta välillä ajattelen, että mitä jos kaikki ei olisikaan ahdistavaa ja paskaa.

Ap

No elämässä tapahtui vastoinkäymisiä, josta seurasi romahtaminen - mulla ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin hakea apua. Olen syönyt erilaisia lääkkeitä, käynyt jo pari vuotta puhumassa psyk.hoitajalla, osallistunut erilaisiin ryhmätoimintaterapioihin ja nyt olen menossa päiväsairaalajaksolle. Oikea psykotetapiakin on harkinnassa tulevaisuudessa. Oikeasti en usko paranevani, mutta kuten sanoin jollain tapaa sisäinen taakkani on keventynyt, kun on saanut purkaa sitä muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä - olen ollut parikymppisestä asti välillä enemmän, välillä vähemmän masentunut. Hoitoon hakeuduin vasta joskus keski-ikäisenä. En ole parantunut, mutta koen kuitenkin saaneeni edes jotain apua. Joten suosittelen kyllä lääkärille menoa.

Kiitos vastauksestasi! Voinko kysellä lisää? Skippaa, jos menee liian henkilökohtaiseksi.

Mistä sait kimmokkeen hakeutua hoitoon? Millaista hoitoa olet saanut? Lääkkeet, terapia?

En mäkään ihmeistä haaveile, mutta välillä ajattelen, että mitä jos kaikki ei olisikaan ahdistavaa ja paskaa.

Ap

No elämässä tapahtui vastoinkäymisiä, josta seurasi romahtaminen - mulla ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin hakea apua. Olen syönyt erilaisia lääkkeitä, käynyt jo pari vuotta puhumassa psyk.hoitajalla, osallistunut erilaisiin ryhmätoimintaterapioihin ja nyt olen menossa päiväsairaalajaksolle. Oikea psykotetapiakin on harkinnassa tulevaisuudessa. Oikeasti en usko paranevani, mutta kuten sanoin jollain tapaa sisäinen taakkani on keventynyt, kun on saanut purkaa sitä muille ihmisille.

Kuulostaa hienolta, että olet saanut sitä kevennettyä. Ehkä tiedän, mistä puhut. Tsemppiä jatkoon. Ja kiitos vastauksesta!

Ap

Ai miksi kysyn? Koska yritän auttaa sua. Tuntuu ihan älyttömältä, että edes pohdit hoitoon hakeutumista, jos kerran tarvitset hoitoa.

Lopeta juominen, jos juot.

Minulla ne fyysiset oireet saivat hakeutumaan hoitoon. Väsymys, muistihäiriöt ja jaksamattomuus lisääntyivät joten kävin lääkärillä, joka ohjasi testien jälkeen psykologin juttusille. En kokenut itseäni masentuneeksi ennen tätä vaan koin lapsesta saakka itsetuhoiset ajatukset ja ilottomuuden/tunteiden latistuneisuuden jollain tapaa normaalina, koska minulla ei ollut tervettä ajanjaksoa johon verrata. Tosin toinenkin diagnoosi löytyi samalla. Tästä on aikaa 15 vuotta, en ole enää masentunut ja olen iloinen että hakeuduin hoitoon ja sain sitä. Tiedän että uusiutumisriski on korkea, joten pidän hyvää huolta itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi kysyn? Koska yritän auttaa sua. Tuntuu ihan älyttömältä, että edes pohdit hoitoon hakeutumista, jos kerran tarvitset hoitoa.

Musta tuntuu, että tämä halu auttaa saattakin mennä siihen, että alat purkaa aggressiotasi sinua turhauttavasta tilanteesta minuun. Tuollaiset "miksi ihmeessä" ja "kuulostaa älyttömältä" kuulostavat jo valmiiksi siltä, että sinulla on halki, poikki ja pinoon -ratkaisut, mutta ei kuitenkaan välttämättä halua ymmärtää, miksi olen tässä tilanteessa.

Ap

Tavallaan. Yritin hukuttaa itseni ja jouduin pakkohoitoon. Diagnoosi oli psykoottinen vaikea masennus. Silloin olin eri mieltä diagnoosista. Tajusin vasta tervehdyttyäni, että ei se mun käytös normaalia ollut. Mulle pakotettiin sairaalassa lääkkeet ja lihoin niiden ansiosta 30kg. Kaikki seksuaalisuus hävisi myös. Pääsin pois sairaalasta, palasin töihin ja hitaasti alettiin pienentämään lääkkeiden annosta. Seksuaalisuus palasi takaisin. Maaliskuusta lähtien olen ollut kokonaan ilman lääkkeitä. Voin hyvin. Unta ei tule kuin 5 tuntia kerrallaan ja ylipainoa on vielä, mutta muuten ok. Sen opin, että negatiivisuus johtaa lopulta tuhoon. Nykyään nautin pienistä jutuista kuten pyykin pesemisestä, puhtaiden vaatteiden tuoksusta jne. Toinen oppi on, että aina on toivoa ja uusia mahdollisuuksia. Silloin masentuneena en pystynyt uskomaan sitä millään.

Ilmeisesti siis pelkäät, että hoito pahentaa tilannettasi. No, ei se auta täällä kysellä toisten kokemuksia. Jokaisen täytyy itse kulkea oma tiensä. Et saa koskaan juuri sinulle sopivaa vastausta, jos et kokeile omalla kohdallasi ottaa apua vastaan. Rohkeasti vain siis. Ahdistus täytyy käsitellä, ei se mene itsestään pois.

Masennukseen ei ole toimivaa hoitoa olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ne fyysiset oireet saivat hakeutumaan hoitoon. Väsymys, muistihäiriöt ja jaksamattomuus lisääntyivät joten kävin lääkärillä, joka ohjasi testien jälkeen psykologin juttusille. En kokenut itseäni masentuneeksi ennen tätä vaan koin lapsesta saakka itsetuhoiset ajatukset ja ilottomuuden/tunteiden latistuneisuuden jollain tapaa normaalina, koska minulla ei ollut tervettä ajanjaksoa johon verrata. Tosin toinenkin diagnoosi löytyi samalla. Tästä on aikaa 15 vuotta, en ole enää masentunut ja olen iloinen että hakeuduin hoitoon ja sain sitä. Tiedän että uusiutumisriski on korkea, joten pidän hyvää huolta itsestäni.

Tuo itsetuhoisuus ja ilottomuus lapsesta asti kuulostavat tutulta. Mulla on fyysisiä oireita myös, mutta johtuvat kyllä selvästi osin myös fyysisistä syistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi kysyn? Koska yritän auttaa sua. Tuntuu ihan älyttömältä, että edes pohdit hoitoon hakeutumista, jos kerran tarvitset hoitoa.

Musta tuntuu, että tämä halu auttaa saattakin mennä siihen, että alat purkaa aggressiotasi sinua turhauttavasta tilanteesta minuun. Tuollaiset "miksi ihmeessä" ja "kuulostaa älyttömältä" kuulostavat jo valmiiksi siltä, että sinulla on halki, poikki ja pinoon -ratkaisut, mutta ei kuitenkaan välttämättä halua ymmärtää, miksi olen tässä tilanteessa.

Ap

No tuota ok... alan ymmärtää miksi sulla on mt-ongelmia.

Itse sain parasta apua naturopaatilta. Kemiallinen tila korjautui jotenkin.

Mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Moni hyötyy terapiasta ja sitten harmittaa kun ei tullu mennyksi aikaisemmmin.