Ikisinkku, kerro tarinasi

Olen 45 ja ollut täysin sinkkuna ja selibaatissa nyt 13 vuotta. Sitä ennen muutama lyhyehkö seurustelusuhde, jotka päättyi erinäisistä syistä. Suhde 1, tosi nuorena ja lapsellisena ja mies minua 15 vuotta vanhempi, kuihtui vuodessa omaan mahdottomuuteensa kun ei ollut oikein mitään yhteistä. Yliopisto-opiskelijana suhde toiseen opiskelijaan, kesti 3 vuotta mutta pysyi koko ajan biletyssuhteen tasolla, eikä kumpikaan muuta olisi halunnutkaan. Lopulta mies petti ja minä jätin. Sitten kolmekymppisenä tapasin eronneen mukavanoloisen miehen, mutta osoittautui alkoholistiksi ja mt-tapaukseksi joten suhde jäi vuoteen. Sen jälkeen en ole oikeastaan enää ketään edes halunnut, olen ihan tyytyväinen yksin.

Ikisinkku tarkoittaa ettei ikinä ole seurustellut. Te ette ole ikisinkkuja.

Olin nuorempana todella ylipainoinen enkä silloin saanut miehiltä kuin negatiivista huomiota. Nyt normaalipainoisena en pysty ottamaan vastaan miesten huomiota, en usko heidän olevan kiinnostuneita todellisesta minusta, ainoastaan ulkonäöstä. Ei siis ole luottoa edes uusiin tuttavuuksiin. Nyt ikä 35 ja olen oppinut nauttimaan yksinolosta, en ehkä edes pystyisi kovin tiiviiseen seurusteluun saati yhdessä asumiseen.

up

48 v. onnellinen vanhapiika :D mukavaa elää kun ei tarvitse (puolipakolla) etsiä mitään eikä ole kaipuuta parisuhteeseen.

46 v ikisinkku täällä. 

Olin lapsesta asti aina erilainen ja pikkuvanha. Koulussa päädyin kiusatuksi. Kavereita tai ystäviä minulla ei ollut koskaan. Mutta opin ihan hyvin olemaan tyytyväinen yksinkin, jos ei kiusata. Ala- ja yläaste oli kyllä jatkuvaa kiusaamista.

Teininä ja opiskelijana yritin ottaa osaa nuorten juttuihin, mutta taas se sosiaalinen outous ja erilaisuus tuli väliin. Olin ihan tavallisen näköinen, en superkaunis mutta en missään nimessä rumakaan. Meikattuna minusta sai jopa tosi kivan näköisen. Joskus miehet kiinnostui ulkonäöstä mutta aika pian alkoivat vieroksua. Ei minua haluttu edes sänkyyn, ellei mies ollut tosi humalassa. Kuulemma olin ylimielisen ja pelottavan oloinen. 

Aikuisena olen muutaman kerran yrittänyt nettideittailua ja sen sellaista, mutta se sama reaktio kuin aina, toinen pitää minua liian erikoisena ja ei-kiinnostavana. En tiedä onko erittäin korkealla älykkyysosamäärälläni jotain tekemistä asian kanssa, vai olenko vaan joku piiloautisti tms. Joka tapauksessa en haluaisi muuttua, minusta olen hyvä sellaisena kuin olen. Mieluummin olen yksin oma itseni kuin alan näytellä muita että "saisin" jonkun toisen ihmisen.

Pleaase, push the batton and mai piines has been explouded.

mies, totaalikokematon 28v asti. Sen jälkeen treffaillut ahkerasti mutta ainut kunnollinen tapailu kesti vain 3kk. Paljon pakkeja korusanojen kera.

Olen sen oman tarinani kertonut palstalla jo monesti, mutta kerrotaan taas. Naisten/tyttöjen suorittama kiusaaminen ja halveksunta vei itsetunnon nolliin, ja kun taas uskalsi jossain vaiheessa lähestyä naisia netitse, niin huomasi sen todellisuuden, että ei oikein kelpaa kellekään. Sitä vaan on niin tylsä, outo ja sellainen persoona, että oikeassa elämässä minusta ei seksuaalisesti kiinnostuta. Ja netissä ei riitä ulkonäkökään niiden adonisten rinnalla kilpailla. Siinäpä se tarina lyhykäisyydessään.

Terveisin Naispelko27