Lue keskustelun säännöt.
Urheilijoiden lapsista harvemmin tulee urheilijaa
11.07.2020 |
Oletteko huomanneet? Tunnen läheisesti yhden entisen nhl pelaajan ja heidän perheensä. Tiedän että heidän lapsiinsa panostettiin urheilumielessä 110% ihan pienestä pitäen. Siitäkin huolimatta yhdestäkään ei tullut isänsä kaltaista tai edes mm-tason pelaajaa.
Kun miettii tarkemmin, on hyvin tavallista että näin käy. Onko siis se, että vanhemmat liikaa painostaa ja hehkuttaa jotain, alkaa lapsi automaattisesti hakemaan ihan muita polkuja elämälleen.
Itse olen opettajien tyttö (nainen) ja minusta piti tietysti tulla opettaja. No ei tullut. Olen insinööri. Lapsena vielä leikin ja kuvittelin olevani opettaja, mutta nuorena käänsin kelkan ja halusin jotain ihan muuta.
Kommentit (8)
Alkoholistien lapsista sen sijaa tulee usein alkoholisteja. Vahvemmat geenit vissiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osasyy on varmaan osittain geeneissä, eli tosiaan huonoilla geeneillä ei pääse huippupitkälle. Toki hard work beats talent where talent fails to work hard.
Osasyy voi olla se isän pitkä varjo, eli lasta verrataan jatkuvasti isäänsä ja todetaan ääneen, että ei ole isänsä veroinen. Motivaatio ja itseluottamus on tärkeitä myös.
Niin, se on kyllä yllättävää, että minkä tahansa ammatin edustajan lapset eivät ole vanhempiensa kopioita, vaan tekevät ihan itse omat valintansa.
Mitä jääkiekkoilijoiden lapsiin tulee:
Hannu Kapanen - Sami Kapanen - Kasperi Kapanen
Marko Tuulola - Eetu Tuulola
Pasi Puistola - Patrik Puistola
Esa Peltonen - Ville Peltonen
Onhan noita. Tuossa vain miettimättä mieleen tulleet isä-poika parit. Aktiivisesti jääkiekkoa seuraavana olen huomannut, että yllättävä monella on isä tai setä tms. pelannut jääkiekkoa.
Katsopa vaikka nykyistä änäriä, se on täynnä entisten pelaajien lapsia.
Ei Harri ja M-L. Kirvesniemen lapsistakaan tullut huippuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät YHDEN perheen ja sen perusteella sanot, että harvemmin tulee pelaajien lapsista pelaajia. No, itse en tiedä yhtään jääkiekkoilijaperhettä. Silti tulee äkkiseltään mieleen kymmeniä tapauksia, joissa pelaajan isä on entinen pelaaja. Muutama tapaus tulee mieleen, joissa lätkä menee jo kolmannessa polvessa. Tunnetuimpana suomalaisesimerkkinä tästä perhe Kapanen.
Luultavasti tulee itse asiassa keskimäärin useammin kuin satunnaisesti valitusta lapsesta. Mutta ylipäänsä hyvin harvasta tulee urheilija. Siis tyyliin satunnaisesti valitusta tyypistä tulee urheilija 0.05% todennäköisyydellä, urheilijan lapsesta 1% todennäköisyydellä.
Poikkeusyksilöt jota maailmanluokan urheilijat ovat, ovat aina sellaisia tilastopoikkeuksia muutenkin, sellainen perfect storm jossa fyysiset ominaisuudet, henkinen kantti ja sitten mahdolllisuudet oikeaan opastukseen ja valmennukseen osuvat kohdalleen. Urheilijoiden lapsilla kolmas kohta voidaan järjestää, ja ensimmäinen on todennäköisemmin napissa vaikka silti ei läheskään aina. Urheilijuuden henkisestä puolesta myönnän tietäväni kovin vähän.
Molempien vanhempien kyllä tulee olla liikunnallisesti lahjakkaita, jotta lapsesta voi kehittyä ammattiurheilija. Nhl-pelaajilla puolisona on usein tavallisilla liikuntalahjoilla varustettu palkintovaimo, joten mitään kovin menestyksekästä jälkikasvua on turha toivoa.