Naiset - Kuinka tärkeää on saada kukkia merkkipäivinä?

en odota saavani, eikä ole tärkeää. en kiinnitä huomiota jos en saa, mutta jos saan se on mukava ja iloinen yllätys joka tuo hyvän mielen.

Haluan vain syntymäpäivänä kukkia. Toki kukat muutenkin kelpaavat, mutta syntymäpäivänäni haluan tulla muistetuksi, ettei tule paha mieli vanhenemisesta. Hääpäivänä kummallakaan ei ole syytå kiittää toista enempi - se on yhteinen juhla.

Sitten mammat kilvan postaavat someen, kun "ihanan ihqu oma söpöhöpönassumieheni" osti minulle Citymarketista halpiskimpun ruusuja... uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu.... lovelovepusipusi! Ja oikeasti äijät rassaavat jo autotalleissa autonromuja ja tissuttelevat piilopulloista tärpättiä.  Suomalaista romantiikkaa.

Rehut voin ostaa itse. Mies voi tuoda sen avo Mersun pihaan, kiitos.

En ole koskaan saanut yhdeltäkään mieheltä kukkia, joten en todellakaan niitä myöskään odota. Naispuoliset ystävät toisinaan tuovat tullessaan muuten vaan, ilman sen kummempaa syytä edes. Itsekin vien kukkia melko matalalla kynnyksellä ja olenpa kahdesti miehellekin ruusun antanut – toiselle tapaamisen ekana vuosipäivänä, toiselle kirjan julkaisemisen kunniaksi.

Mä saan äitienpäivänä äitienpäiväruusun. Syntymäpäivänä mieheni poimii mulle yleensä niittykukkia. Mä en muista mitään hää-, kihla- tai seurustelun alkamispäiviä. Hääpäivän muistutus tulee siitä, että se on sorsastuksen alkamispäivä, ja silloin alkaa paukkua lähistöllä.

Mä en ole saanut kukkia kertaakaan rippijuhlan jälkeen (eli noin 30 vuoteen) ja pakko myöntää, että kyllä kukkakimppu ilahduttaisi ihan hurjasti syntymäpäivänä.

n44

Ei lainkaan tärkeää. Osaan ostaa kukkani itse, jos sellaisia erityisesti haluan. Jos mies kuitenkin haluaa minulle kukkia tuoda, otan ne iloisena vastaan, mutta ainoastaan, jos mies ei ole ostanut niitä pelkästään velvollisuudentunnosta tai huonoa omaatuntoaan parannellakseen. 

Mä en oo koskaan ymmärtänyt miten keski-ikäiset (ja sitä vanhemmat) tädit ovat niin liekeissä kukista?!? Jos vaan jossain joku kukkii, niin se pitää kuvata ja kuuluttaa joka foorumilla. Tulee ihan korvista kaikki "kevään ensi kukkaset" ja oman puutarhan ihmeelliset kukoistukset näistä kukkakimpuista nyt sitten puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei lainkaan tärkeää. Osaan ostaa kukkani itse, jos sellaisia erityisesti haluan. Jos mies kuitenkin haluaa minulle kukkia tuoda, otan ne iloisena vastaan, mutta ainoastaan, jos mies ei ole ostanut niitä pelkästään velvollisuudentunnosta tai huonoa omaatuntoaan parannellakseen. 

No useinhan se on juuri näin, että mies ostaa kukkia, kun on tehnyt jotain luvatonta... eli kukat eivät ole hyvä merkki.

Surkeaa/säälittävää on myös se, jos naisen pitää vihjailla tai kinuta kukkia itselleen.

On erittäin tärkeää. Mies ei osta minulle juurikaan osta lahjoja, ei kerro rakastamistaan tai näytä sitä. Kukkien ostaminen on niin helppoa, että jos ei sitäkään jaksa tehdä vaikka hääpäivänä, niin kyllä harmittaa.

Ja ei, en todellakaan ole aina saanut niitä kukkia ja kyllä on vi**tanut kuin pientä oravaa. Kun niin pienellä olisi saanut minulle hyvän mielen. Tämän olen erittäin selkeästi sanonut.

Muistan, kun meillä oli 15 v hääpäivä. Anoppi ja appiukko tulivat kylään ja toivat kukkia. Anoppi katseli ympäriinsä ja sanoi ääneen pojalleen, että etkö sitten kukkia ostanut. No ei ostanut. Kohta on 20 v hääpäivä edessä. Kukkia on tultava tai ei hyvä heilu.

tärkeää olisi muistaa ympäri vuoden. 

Vierailija kirjoitti:

Sitten mammat kilvan postaavat someen, kun "ihanan ihqu oma söpöhöpönassumieheni" osti minulle Citymarketista halpiskimpun ruusuja... uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu.... lovelovepusipusi! Ja oikeasti äijät rassaavat jo autotalleissa autonromuja ja tissuttelevat piilopulloista tärpättiä.  Suomalaista romantiikkaa.

Kyllä mulle ainakin se ajatus on tärkeämpi kuin se, mistä ne kukat on ostettu. Ja vaikka mies sanoisi, että kun nyt osui silmiin tämä s-marketin tulppaanikimppu puoleen hintaan, niin ostin sen sinulle, niin olisin siitä ihan yhtä iloinen kuin varta vasten kukkakaupasta ostetusta megalomaanisen kalliista kukka-asetelmasta. 

20v yhdessä. Kerran saanut yhden markettikimpun, eikä sekään ollut edes merkkipäivänä. Eli vastaus on ei, en pidä tärkeänä. Ostan itse kukkia kotiin vuoden ympäri, meillä niitä aina maljakossa.

En odota saavani kukkia, enkä oleta että miehen tulis antaa kukkia jonakin juhlapäivinä. Mutta on se silti mukava ja kiva yllätys, jos mies tuo kukkia. Pidän kukista ja kasveista ja usein itse ostan leikkokukkia kaupasta muuten vain. En haluaisi kukkia vain sen takia, että miehellä on "velvollisuus" tai "kuuluu asiaan" tai "koska mies haluaa hyvitellä jotakin". Haluan, että kukat annetaan, koska mies todella haluaa ilahduttaa. Voi ne kukat antaa myös perus maanantaina. Samaten mieluummin kukkakimppu kuin joku tavaralahja synttärinä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo koskaan ymmärtänyt miten keski-ikäiset (ja sitä vanhemmat) tädit ovat niin liekeissä kukista?!? Jos vaan jossain joku kukkii, niin se pitää kuvata ja kuuluttaa joka foorumilla. Tulee ihan korvista kaikki "kevään ensi kukkaset" ja oman puutarhan ihmeelliset kukoistukset näistä kukkakimpuista nyt sitten puhumattakaan.

Koska kun vanhenee, moni alkaa katsoa luontoa ihan uusin silmin. Mä näen sen vain positiivisena asiana, että pystyy nauttia jostain sellaisesta asiasta kuin kukat. Ei muakaan nuorempana kukat juuri kiinnostaneet. Nyt on ihan parasta, kun ratsastuslenkeillä bongailen kukkia. Paikkakunta, jossa käyn tallilla, on tosi kaunista seutua ja siellä saa ihastella tosi rehevästi kukkivia paikkoja. Ja aivan ilmaiseksi!

Mun lapsetkin muuten tykkäävät kukista.

Ei lainkaan tärkeää. En oikein välitä kukista ja harva kukka on sellainen, josta ei saa allergiaa. 

En koe mitenkään olennaisena. Pidän muunlaista huomioimista tärkeämpänä. Sitä ei voi suorittaa puolipakolla, tarkistamalla oikea päivämäärä kalenterista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo koskaan ymmärtänyt miten keski-ikäiset (ja sitä vanhemmat) tädit ovat niin liekeissä kukista?!? Jos vaan jossain joku kukkii, niin se pitää kuvata ja kuuluttaa joka foorumilla. Tulee ihan korvista kaikki "kevään ensi kukkaset" ja oman puutarhan ihmeelliset kukoistukset näistä kukkakimpuista nyt sitten puhumattakaan.

Koska kun vanhenee, moni alkaa katsoa luontoa ihan uusin silmin. Mä näen sen vain positiivisena asiana, että pystyy nauttia jostain sellaisesta asiasta kuin kukat. Ei muakaan nuorempana kukat juuri kiinnostaneet. Nyt on ihan parasta, kun ratsastuslenkeillä bongailen kukkia. Paikkakunta, jossa käyn tallilla, on tosi kaunista seutua ja siellä saa ihastella tosi rehevästi kukkivia paikkoja. Ja aivan ilmaiseksi!

Mun lapsetkin muuten tykkäävät kukista.

Eräässä laulussa laulettiin (englanniksi), että kukat alkavat tuoksua sitä suloisemmilta mitä lähemmäs hautaa  elon tie kulkee............. liekö siitä jotain pääteltävissä.

Kerran sain kukkia nimipäivänäni. Miehen silloisella työpaikalla pyöri näytöllä kellonajan ja päivämäärän lisäksi päivän nimipäiväsankarin nimi. 8 tuntia kun oli nimeäni ruudulla katsellut, niin kotimatkalla kävi ostamassa minulle kukkia. Olisi kyllä kiva saada kukkia edes kerran vuodessa...