Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi omille läskeilleen tulee "sokeaksi"?
10.07.2020 |
Olen onnistunut hieman laihduttamaan. Vielä on pitkä tie edessä tavoitteeseen mutta vyötäröltä on lähtenyt senttejä, vaatteet löystyvät ja naamastakin näkyy jo edistystä. Silti jotain 20 kiloa ylimääräistä vielä jäljellä. Miksi en ole itse nähnyt tai kokenut että enhän minä ole ollut mikään "ylipainoinen", olen ollut suoraan sanottuna aivan järjettömän läski! Johtuuko se vain siitä että painon nousukin oli hidasta pitkän ajan kuluessa?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Se onkin jännä juttu, ettei sitä peilistä edes näe. En itsekään nähnyt. Valokuvista sitten näkeekin jo. Kai sitä vaan tottuu omaan peilikuvaansa, varsinkin, kun se muuttuu niin hitaasti.
Valokuvat ovat yksi mikä paljastaa, kampaajan peili on toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en mäkää ole tajunnu kuin lihava oon, kunnes just kävin passikuvissa. Jestas mikä fatface🙄
Kun oon saanu tän vauvan pyöräytettyä pihalle, on otettava niskasta kiinni!
Mä kyllä näen liian hyvin omat ylimääräiset kilot. Jos viitsisin niin treenillä ne lähtisi kuukaudessa. Olen liian laiskistunut ja masentunut että en jaksa. Pikku hiljaa paino on kuitenkin laskemassa. Ylimääräistä sellaiset 5 tai jotain kiloja. Pituus 180 ja tavoite alle 80 kg. Enimmillään painoa oli 86 kg.
En omista puntaria niin nykyistä painoa en tiedä. Vyötä on tarvinut laittaa tiukemmalle niin oletan että edes vähän on lähtenyt. Ei sillä ole merkitystä muille kuin itselle. Olen suht erakko ja kuitenkin todella kriittinen silmä omalle painolle.
Valokuvat ja pienentyneet vaatteet ovat hälytysmerkki.
Kun vaan jaksaa pitää sen säännön, ettei ala ostamaan isompia kokoja tai väljempiä vaatteita vaan pitää pintansa, että on sovittava entisiin kokoihin, niin hyvää seuraa.
Kyllä minä ainakin näen omat läskini peilistä ja tiedostan ongelman. Ei vaan ole energiaa, eikä tarvettakaan tehdä asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on käänteinen ongelma. Itse näen ja tunnen oman lihavuuteni oikein hyvin, ulkopuoliset jankkaa että olen hoikka. BMI 30.
Koska valtaosalla tuo muutos tapahtuu niin hitaasti, että silmä ehtii tottua. Harva lihoo 10 kiloa kuussa ja harva viettää kuukausitolkulla näkemättä itseään pelistä tai edes jostain heijastuksesta. Eli kun painoa tulee tasaisesti vähän kerrallaan ja itsensä näkee jotakuinkin jokapäivä pelistä (tai muuten), niin se kertamuutos on aina niin pieni, ettei sitä silmä havaitse. Ei sitä läheisen ihmisenkään lihomista kovin helpolla/nopeasti huomaa, jos ihmisen näkee käytännössä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh...säikähtää aina ko kahtoo peiliin 😁😂
Mullakin on jotain hahmotusongelmaa. En oo tietoinen miltä mä näytän muiden silmissä tällä painolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen pyrkii väistämään epämielyttävää ongelmaa. Jotta jotain tapahtuisi, ensin on tunnistettava ongelma, sitten tunnustettava sen olemassa olo ja viimeiseksi on vielä toimittava ongelman poistamiseksi.
Minä kyllä näen läskini, mutta nyt on suurempiakin ongelmia itsellä ja maailmassa, joten en jaksa miettiä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen nyt tässä laihduttanut jonkin verran ja katsonut vanhoja kuvia niin hyvänen aika mikä pallero niissä kuvissa! Nyt näytän aivan kuihtuneelle kun vertaa niihin. No ei ihme että oli kipuja ja astmaa niillä kiloilla. Jonnekin ne tässä kilojen mukana hävinneet. Sitten kaikki on vielä hokeneet että mistä sinäkin muka laihdutat vaikka ylikiloja on. Kun ympäristökin on sokea.
Vääristynyt kehonkuva.
Tästä aina puhutaan anorektikkojen jne kohdalla, muttei koskaan ylipainoisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytän isolta 110kg nykypaino kun masennusta ja ahdistusta joten en jaksa yhtään panostaa mihinkään.
Eikä kiinnosta muiden mielipiteet kunhan saan joskus pääkopan terveeksi.
Ei laihdutus onnistu jos mieli on sairas kuten mulla.
Tosi jännä kyllä. Esim. Kokovartalopeilistä näyttää ihan ookoolta ja kurvikkaalta. Toisen ottamassa valokuvassa ihan plösöltä. En allekirjoita sitä, että valokuva näyttää sen mille aidosti näytät toisen mielestä. Huono valokuva on huono valokuva otti sen kaunottaresta tai lihavasta. Mistä totuuden näkee onkin sitten jo eri asia ja puhdasta mystiikkaa 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Tosi jännä kyllä. Esim. Kokovartalopeilistä näyttää ihan ookoolta ja kurvikkaalta. Toisen ottamassa valokuvassa ihan plösöltä. En allekirjoita sitä, että valokuva näyttää sen mille aidosti näytät toisen mielestä. Huono valokuva on huono valokuva otti sen kaunottaresta tai lihavasta. Mistä totuuden näkee onkin sitten jo eri asia ja puhdasta mystiikkaa 🤷♀️
Tsemppaat peilin edessä, poseeraat ja ryhdistäydyt. Kyllä se valokuva näyttää todellisuuden
Sitä minäkin ihmettelen! Meinasin lentää tämän ulkotuolin kanssa selälleni kun näin sivusilmällä oman heijastukseni ikkunasta ja ziisus sentään mikä tanakka (oikeastaan tosi pyöreä) täti mä tätä nykyä olenkaan. Rinnatkin roikkuu näin ilman liivejä oikeasti navassa.. Olen siis mallia omppu ja peilistä tietenkin katson itseäni vain edestäpäin (sivuprofiili on ollut niin masentava jo vuosia) ja ihan siis suht ookoolta se peilikuva näyttää toisin kun tuo ikkunan heijastuma jota yritän nyt parhaani mukaan vältellä..
N44
Vierailija kirjoitti:
Tosi jännä kyllä. Esim. Kokovartalopeilistä näyttää ihan ookoolta ja kurvikkaalta. Toisen ottamassa valokuvassa ihan plösöltä. En allekirjoita sitä, että valokuva näyttää sen mille aidosti näytät toisen mielestä. Huono valokuva on huono valokuva otti sen kaunottaresta tai lihavasta. Mistä totuuden näkee onkin sitten jo eri asia ja puhdasta mystiikkaa 🤷♀️
Se on sekin, että peilissä sä keikistelet ja poseeraat. Haet niitä omia hyviä kulmia.
Kuvissa kuvaaja ei välttämättä odota, että saat selänsuoraksi ja navan selkärankaan. Lisäksi kuvaaja näkee sut toisella tavalla kuin sä itse.
Vierailija kirjoitti:
Koska valtaosalla tuo muutos tapahtuu niin hitaasti, että silmä ehtii tottua. Harva lihoo 10 kiloa kuussa ja harva viettää kuukausitolkulla näkemättä itseään pelistä tai edes jostain heijastuksesta. Eli kun painoa tulee tasaisesti vähän kerrallaan ja itsensä näkee jotakuinkin jokapäivä pelistä (tai muuten), niin se kertamuutos on aina niin pieni, ettei sitä silmä havaitse. Ei sitä läheisen ihmisenkään lihomista kovin helpolla/nopeasti huomaa, jos ihmisen näkee käytännössä päivittäin.
Mulla on ollut juuri tuo .Me ollaan oltu mieheni kans yhdessä 20 vuotta. Molemmat olllaan lihottu todella paljon . Sitä muutosta ei vaan huomaa enää niin kun kaikkeen tottuu kauheaa sanoa. Kyllähän sen asian tietää mutta kun kaikki liiankin hyvin sitä ei vaan mieti. Aina ajattelee,että haluaa elää tässä ja nyt niin sillon ei mieti ikäviä asioita .
Alue: Aihe vapaa
Se onkin jännä juttu, ettei sitä peilistä edes näe. En itsekään nähnyt. Valokuvista sitten näkeekin jo. Kai sitä vaan tottuu omaan peilikuvaansa, varsinkin, kun se muuttuu niin hitaasti.