Minulla on lievä kehitysvamma ja jään usein yksin
Vaikka esim sukujuhlissa. Koskaan ei kysellä mitä minä teen työkseni jne koska eihän minun kaltaiset pysty työhön. Huomaan helposti etten kuulu joukkoon ja välillä koen ahdistusta kun omassa mielessä se tunne on niin vahva.
Toisaalta nautin olla ilman ihmishälinää ja en tarvitse isoa porukkaa ympärilleni. Mutta olen jokseenkin näkymätön ja kuulumaton niin se ärsyttää. En ääntele oudosti tai muutakaan vammautuneille luonteenomaisella tavalla.
Olen hyväksynyt itseni tälläisenä kuin olen ja välillä haluaisin että muut myös voisivat . Lähinnä mummoni välttelee minua ja ei istu edes samaan kahvipöytään kanssani.
Kommentit (9)
Ap pystyy kuitenkin kirjoittamaan paremmin kuin moni av:lla.
Tuo on jonkinlaista kiusaamista, mitä tapahtuu ns. normaaleidenkin keskuudessa työpaikoilla, kouluissa ym. Joku vaan haluaan sulkea porukan ulkopuolelle.
Itse kun olin töissä, muistan, kun menin kahvitauolle, tietyt henkilöt poistuivat heti paikalta. Välttelin kahvitauolle menoa.
Ysi ystäväni sai käv-diagnoosin kolmekymppisenä. Kehitysvammaisuus voi olla niin lieväoireista, että sen diagnosointi saattaa viivästyä tai jäädä kokonaan huomaamatta. Se voi kuitenkin aiheuttaa monenlaisia vaikeuksia ihmiselle, oppiminen on vaikeaa ja sosiaalisten kontaktien luominen haasteellista.
Tämä ystäväni on aivan ihana ihminen, mutta ymmärrettävästi hyvin masentunut, suurin osa läheisistä hylkäsi hänet kun hän sai kehitysvammadiagnoosin.
Tämä maailma on hirveän julma. Voisi sanoa, että kehitysvammainen on tämän päivän n***eri. Mitään muita vähemmistöjä ei dissata yhtä avoimesti.
Vierailija kirjoitti:
Ysi ystäväni sai käv-diagnoosin kolmekymppisenä. Kehitysvammaisuus voi olla niin lieväoireista, että sen diagnosointi saattaa viivästyä tai jäädä kokonaan huomaamatta. Se voi kuitenkin aiheuttaa monenlaisia vaikeuksia ihmiselle, oppiminen on vaikeaa ja sosiaalisten kontaktien luominen haasteellista.
Tämä ystäväni on aivan ihana ihminen, mutta ymmärrettävästi hyvin masentunut, suurin osa läheisistä hylkäsi hänet kun hän sai kehitysvammadiagnoosin.
Tämä maailma on hirveän julma. Voisi sanoa, että kehitysvammainen on tämän päivän n***eri. Mitään muita vähemmistöjä ei dissata yhtä avoimesti.
En kiistä näkemystäsi, koska olet seurannut ystäväsi elämää. Mutta mielestäni lihavia dissataan myös hyvin paljon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysi ystäväni sai käv-diagnoosin kolmekymppisenä. Kehitysvammaisuus voi olla niin lieväoireista, että sen diagnosointi saattaa viivästyä tai jäädä kokonaan huomaamatta. Se voi kuitenkin aiheuttaa monenlaisia vaikeuksia ihmiselle, oppiminen on vaikeaa ja sosiaalisten kontaktien luominen haasteellista.
Tämä ystäväni on aivan ihana ihminen, mutta ymmärrettävästi hyvin masentunut, suurin osa läheisistä hylkäsi hänet kun hän sai kehitysvammadiagnoosin.
Tämä maailma on hirveän julma. Voisi sanoa, että kehitysvammainen on tämän päivän n***eri. Mitään muita vähemmistöjä ei dissata yhtä avoimesti.En kiistä näkemystäsi, koska olet seurannut ystäväsi elämää. Mutta mielestäni lihavia dissataan myös hyvin paljon!
Että kehtaat rinnastaa lihavuuden ja kehitysvammaisuuden. Kehitysvammaisuudelle ei voi mitään, lihavuus on omaa syytä.
Minua vältellään juhlissa, vaikka olen ns. normaali. Vähän ujo vain. Tsemppiä sinulle!
Mul on sama juttu enkä ikinä pääse porukkaan mukaan jos en oikein änkeä