Onko proteiinista puhuttu aiemmilla vuosikymmenillä yhtä paljon kuin nykyisin?
Olen syntynyt 1960-luvulla ja arvelen, että ehdin varmaan nelikymppiseksi, ennenkuin kuulin proteiinista puhuttavan juuri mitään. Hyvä kun tiesin, mitä koko sana tarkoitti. En muista, että kukaan nuoruudessani olisi puhunut koskaan mitään proteiinin saannista. Sitä syötiin, mitä nyt tehtiin tai sattui kotona olemaan, eikä mietitty, tuleeko ruoasta proteiinia ja kuinka paljon. Eikä vanhempani mieti sellaisia asioita vieläkään, enkä minä tai sisaruksenikaan. Nykyisin sitä toitotetaan joka puolella. Olenko vain ummistanut silmäni ja korvani koko tähänastisen elämäni ajan, vai onko tämä nykyhetken muotisuuntaus, tämä proteiinin jatkuva tankkaaminen tai pelko siitä, että jotain kohtalokasta tapahtuu, jos syö ruokaa, missä proteiinia onkin vähän.
Kommentit (21)
Aiemmin puhuttiin vaan monipuolisesta ruoasta. Ja että vitamiineja tulee saada, varsinkin C ja D.
Aikaisemmin tosin melkein jokaikinen ihminen oli laiha, harva oli lihava.
Hyväkuntoisia tai lihaksikkaita ei oikeastaan tavannut kuin urheilijoissa.
Nykyään tavallisissa tallaajissakin on erittäin matalissa rasvoissa olevia ja sopusuhtaisesti treenattuja ihmisiä, jota pidän positiivisena ilmiönä. Tietämys ravinnosta, liikunnasta jne. on lisääntynyt.
-50-luvun kasvatti
laihaläskejä oli ennen joku 95% ihmisistä muttei varsinaisesti lihavia, nyt joku muutama prosentti ihmisistä näyttää entisaikojen huippu-urheilijoilta
mutta toisaalta myös väestöstä 70% on nykyään thl:n mukaan lihavia joka on sekin täysin uutta
Ei silloin puhuttu mitään muuta kuin että "välttäkää rasvaa". Ihmisten tietotaso oli aivan lapsenkengissä. Ei esim. osattu erottaa jotain avokadon tai pähkinöiden rasvoja jostain kovasta eläinrasvasta tai palmuöljystä.
Ravintotietoa olisi nykyään saatavilla akateemisellakin tasolla enemmän kuin koskaan, mutta ongelma on ihmisten itsekuri. Pitopöydät ja jokaikinen palaveripöytä notkuu ties mitä kampaviinereitä ja munkkeja, ja ihmiset stressaavien työpäivien jälkeen hakevat kaupasta vielä lisää herkkuja.
Periaatteessa ihmiset tietävät esim. sen että kannattaisi syödä myös päivän aikana niitä kuituja, kasviksia jne. mutta sitten sitä ei todellisuudessa toteuteta. Tai sitten toteutetaan esim. työruokalassa, mutta mätetään hillittömiä annoksia ja kalorimääriä siihen nähden että tehdään vain sisätyötä jossa ei juuri kaloreita kulu.
Takavuosina ei ollut nettiä ja fitness plokeja.
Se oli valkuaista ennenkuin alettiin kutsua proteiini-nimellä.
Ja hiilarit tärkkelystä.
Kyllähän niitä ravintoympyröitä ja -pyramideja on ollut iät ja ajat. Perunalla oli ihan oma lohkonsa, niitä tuli syödä päivittäin :)
Nyt pätkäpaaston ollessa tapetilla, olen miettinyt mikä se ohje että 18 jälkeen ei syödä mahtoi olla? Oliko se "ohjeena" vasta 80-luvulla kun laihdutus tuli muotiin?
Minulla on kyllä erilainen käsitys ihmisistä aiemmilta ajoilta. Silloinhan tehtiin paljon enemmän fyysistä työtä kuin nykyisin. Ei vielä 1960-ja 1970-luvuillakaan kaikkea hoidettu koneilla. Ruoho leikattiin pihoilla ihan hartiavoimin toimivalla koneella, ei ollut sähköpyöriä tai edes vaihdepyöriä vaan tavallisella ajettiin ja pitkiä matkoja. Lapset ja nuoret eivät maanneet kotona tietokoneen äärellä, vaan juostiin ulkona ja uitiin kesäisin tauotta jne. Maaseudullakaan ei ollut niin koneellistettua vaan fyysisillä voimilla mentiin. Näitä esimerkkejä olisi mielestäni vaikka kuinka. Joten väitän, että hyväkuntoisempia ja lihaksikkaampia olivat ihmiset paljon enemmän kuin nykyisin, vaikka kuntosaleja ei tunnettukaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt pätkäpaaston ollessa tapetilla, olen miettinyt mikä se ohje että 18 jälkeen ei syödä mahtoi olla? Oliko se "ohjeena" vasta 80-luvulla kun laihdutus tuli muotiin?
Se oli vain laihdutustrendi, ei mikään oikea mihinkään perustuva ohjeistus.
Ei puhuttu. Tosin eipä meidän sukupolvi siltikään kärsinyt proteiininpuutteesta, vaikka monet tekivätkin ruumiillista työtä. Maitoa juotiin ruokajuomanakin, joten proteiininpuutos oli harvinaista. Kilpaurheilijat tankkasivat proteiineja jo silloin, mutta ei tavallinen kansa.
Vierailija kirjoitti:
Se oli valkuaista ennenkuin alettiin kutsua proteiini-nimellä.
Ja hiilarit tärkkelystä.
Kyllähän niitä ravintoympyröitä ja -pyramideja on ollut iät ja ajat. Perunalla oli ihan oma lohkonsa, niitä tuli syödä päivittäin :)Nyt pätkäpaaston ollessa tapetilla, olen miettinyt mikä se ohje että 18 jälkeen ei syödä mahtoi olla? Oliko se "ohjeena" vasta 80-luvulla kun laihdutus tuli muotiin?
Eihän se peruna nyt mitenkään hassu ajatus ole ollut, että syötäisiin joka päivä, vaikka vähän vanhanaikaiselta se tuntuukin? Kyllähän nykyisinkin useimmiten syödään joka päivä perunaa, pastaa tai riisiä jossain muodossa ja näistä perunassa on vähiten kaloreita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt pätkäpaaston ollessa tapetilla, olen miettinyt mikä se ohje että 18 jälkeen ei syödä mahtoi olla? Oliko se "ohjeena" vasta 80-luvulla kun laihdutus tuli muotiin?
Se oli vain laihdutustrendi, ei mikään oikea mihinkään perustuva ohjeistus.
Ihan sama, kun ei ihminen ole luonnostaan napostellut jotain ruokia 2 tunnin välein. Täysin mielenvikainen nykyaikainen keksintö.
Kuolivatko luolamiehet nälkään jos riistaa löytyi vaikka vain 3-5 päivän välein? Eivät. Aivan täyttä propagandaa että pitää syödä viisi kertaa päivässä tai mukamas verensokeri romahtaa tai noutaja tulee.
Meillä syötiin -70 luvun ruokakolmion mukaan. Pätee tänäkin päivänä. Karkkia ja limpparia saatiin kerran kuukaudessa ja leikittiin paljon ulkona. Ei siinä keritty lihomaan.
Ei ole puhuttu. Eikä nykyisinkään puhuta muualla kuin Suomessa. Sinällään huvittavaa, että Finnravinnon tutkimuksen mukaan suomalaiset syövät ihan liikaa proteiinia ja liian vähän kuituja, mutta silti proteiineja hamstrataan ja hiilareita kartellaan.
Kyllähän suomalaiset syövät väkisinkin paljon enemmän proteiineja kuin aikaisemmin. Eikös lihankin kulutus ole melkein nelinkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä. En siis tarkoita, että lihaa ei saisi syödä, mutta sitä syödään enemmän koko ajan.
Osaan suomalaisista iskenyt proteiinihulluus ja se näkyy mediassa ja kaupoissa jne. Tavallinen maustettu maitorahkakin on jotain "proteiinirahkaa" ja sitä sitten proteiinihullut vetelevät mielin määrin.
Vierailija kirjoitti:
Osaan suomalaisista iskenyt proteiinihulluus ja se näkyy mediassa ja kaupoissa jne. Tavallinen maustettu maitorahkakin on jotain "proteiinirahkaa" ja sitä sitten proteiinihullut vetelevät mielin määrin.
Eivät ne ole tavallisia, niissä on nostettu heraproteiinin määrää ja laskettu sokerin määrää. Maksavat huomattavasti enemmän kuin tavallinen rahka, jossa proteiinia esim. 3-4g per 100g. Noissa purkeissa on jopa 15g per 100g.
80-90-luvulla puhuttiin kun oli suuret lihakset muodissa. Sitten 90-luvun lopulla sali ei ollut enää muodissa kunnes taas on tullut uudelleen.
proteiinit, hiilihydraatit, rasvat ja kuidut. Siinähän ne. Jos haluaa maksimoida voimakkuuden tunteensa ja hyvän olon niin kannattaa miettiä mitä laittaa suuhunsa ja kuinka paljon
Vierailija kirjoitti:
Ei silloin puhuttu mitään muuta kuin että "välttäkää rasvaa". Ihmisten tietotaso oli aivan lapsenkengissä. Ei esim. osattu erottaa jotain avokadon tai pähkinöiden rasvoja jostain kovasta eläinrasvasta tai palmuöljystä.
Ravintotietoa olisi nykyään saatavilla akateemisellakin tasolla enemmän kuin koskaan, mutta ongelma on ihmisten itsekuri. Pitopöydät ja jokaikinen palaveripöytä notkuu ties mitä kampaviinereitä ja munkkeja, ja ihmiset stressaavien työpäivien jälkeen hakevat kaupasta vielä lisää herkkuja.
Periaatteessa ihmiset tietävät esim. sen että kannattaisi syödä myös päivän aikana niitä kuituja, kasviksia jne. mutta sitten sitä ei todellisuudessa toteuteta. Tai sitten toteutetaan esim. työruokalassa, mutta mätetään hillittömiä annoksia ja kalorimääriä siihen nähden että tehdään vain sisätyötä jossa ei juuri kaloreita kulu.
Älä höpötä. Avokadoa ja palmuöljyä ei tunnetukaan.
Aiemmin puhuttiin rasvasta, sokerista, maidosta ja kananmunista. Sekä C-vitamiinista. Proteiini on noussut vasta viime vuosina tapetille.