Lue keskustelun säännöt.
yhteisiä ajanviettotapoja, jos puolisolla ADD-piirteitä?
07.07.2020 |
Puolisolla on ADD-tyyppisiä piirteitä.
Tämä vaikeuttaa yhdessäoloa. Esim tänään olemme menossa ulos syömään, mutta omat fiilikseni eivät ole kovin korkealla.
Mies pystyy keskittymään olemiseensa, jos puhuu tauotta. Aiheesta A, jatkaen aiheella B, josta siirtyy ilman taukoa aiheeseen C. Kysyy välillä minulta, esim 'tiesitkös sitä?'. Tai mitä mieltä minä olen asiasta. Pitää puheessaan taukoa sen verran, että pystyisin vastaamaan yhdellä sanalla. Jos en ehdi vastata, juttu jatkuu. Minulle tulee tunne, että kysymyskin oli vain yksi keino olla äänessä. Mielenkiinto asiaa kohtaan riitti siihen kysymyksen loppuun asti; kysymysmerkkiin asti. Jos minä yritän sanoa jotain, mies keskeyttää tai puhuu päälle. Jos sanon, että haluaisin vastata kysymykseen, mies loukkaantuu ja suutahtaa. Minulle tulee tunne, keskustelu ei ole vuorovaikutteista, vaan lähinnä monologi.
Aina miehelle ei tule mieleen jutunjuurta. Tällöin hän ei pysty vain olemaan, jolloin minä voisin sanoa jotakin. Syöminen ei ainoana toimintona riitä mielenkiinnon ylläpitämiseksi, vaan jos hän itse ei ole äänessä, tarvitsee syömisen lisäksi tehdä jotakin muuta. Esimerkiksi selata kännykkää tai lehteä. Ja minua turhauttaa, jos olen hankkinut lapsenvahdin ym., ja lopputulos on vain se, että seurailen, kun mies selaa kännyä ravintolassa.
Voisime käydä myös kävelyllä, mutta mies puhuu tauotta myös kävelyn alusta loppuun saakka, ja lopulta jutut tunkevat ulos korvistani.
Puhumista voisi rajoittaa keinotekoisesti: hän puhuu, jolla on suolasirotin puolellaan pöydällä ja vuoro vaihtuu. Tai muuta. Vaan nämä keinot mies kokee kontrolloinniksi.
Joten: mitä erilaisia tapoja voisi olla viettää aikaa siten, että se olisi mukavaa kummallekin?
Maija
p.s. mies ei ole aina ollut tällainen moottoriturpa. Piirteet ovat voimistuneet iän myötä.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin väärä diagnoosi, meillä miehellä ADD ja ihan normaalit keskustelut onnistuvat ilman mitään dominointia tai kontrollointia.
Onko miehellä joku oikea ongelma josta ei osaa puhua ja puhuu sitten kaikesta muusta?
No joillakin ADHD-tapauksilla on tuota moottoriturpa piirrettä. Eli kyseessä ei varmaan ole niin paljon ADD kuin ADHD. Tosin nykyään ADHD taitaa virallisesti kattaa molemmat.
Mutta ei ole neuvoja minullakaan. Meillä mies ei edes halua puhua ruokaillessa, ja mua stressaa, jos molemmat vaan syö yhdessä hiljaa, joten yritän keksiä jotain juteltavaa.
T. ADHD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elokuviin. Olettaen, että pystyy siellä istumaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä diagnoosin tekeminen on turhaa, kun se alan ammattilaisillekin on vaikeaa.
Ja mitä tulee ADD/ADHD, niin piirteitä on meillä useimmilla, joillakin enemmän ja toisella vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on add. Hän kyllä pitää valtavan pitkiä yksinpuheluja. Yritän toisinaan alkaa puhua silloin kun hän vetää henkeä ja ei ole lause kesken. Tällöin yleensä käy niin, että mies alkaa puhua mun päälle. Hänellä kun on se monologi meneillään, niin ei osaa keskeyttää, vaikka alan puhua jotain siinä hetken hiljaisuudessa.
Kun tapaamme yståväpariskuntia, hän tekee heille samaa. Jotkut ovat jopa huomauttaneet siitä hienovaraisesti.
Mieheni tuottaa paljon tyhjää puhetta. Seli hän sanoo puhuessaan saman asian kahteen tai kolmeen kertaan hieman eri lauserakenteella vain.
Hän olisi loistava opettaja. Puhetta riittäisi luokan edessä. Minä itse taas olen niin faktaorientoitunut, että en pysty pitämään kunnollisen pitkiä esitelmiä edes, kun olen tiivistänyt ja hionut asiat niin suppeiksi. Mulla on jopa enemmän asia kuin hänellä, mutta sanon kaiken tiiviisti. Tämä ilmeni esim siten, että osallistuimme kerran samaan tenttiin yliopistolla. Hän meni professorin puheille ja vaati nähdä omansa ja minun tenttivastaukset ja verrata, miksi minä sain paljon paremman arvosanan. Olin mukana. Hänellä oli paljon laveaa höpinää. Mulla oleelliset tiiviisti.
Kuulostaa tutulta osittain. Mun miehellä on persoonallisuushäiriö ja (hypo)maniaa. Hän ei oikein pysty vain olemaan, vaan koko ajan pitäisi tehdä jotain, etenkin jos maniaa on päällä. Meillä auttaa kyllä se, että sanon ihan tylysti että nyt on minun vuoroni puhua, mutta eihän sekään tietysti päänsisäistä liikettä pysäytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nro 11, tuntuu niin tutulta.
t. ap
joo, elokuvat toimii kyllä. Pystyy keskittymään niihin 100 % tai ylikin ja saa irti sellaisistakin elokuvista, jotka itse joskus koen hieman tylsiksi.
Lisää vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet vammaisen kanssa?
Pahinta mitä ihmistä voi kohdata, ei suinkaan ole heikko kielellinen ilmaisu, vaan asennevamma - ilkeys, pahansuopaisuus, hienotunteisuuden ja jopa alkeellisemmista simpien käytöstapojen puute, johon harvoin saa edes hoitoa tai terapiaa, toisin kuin kielelliseen ilmaisuun.
Huh. Minulla on esikoisellani add, ja hän on loistavaa puheseuraa, mutta jopa addit ovat erilaisia ja persoonia, ei kaikki oirehdi keskittymiskyvyn ongelmia puheliaisuutena.
Kai siinä auttaa kumminkin se, että miehelle opettaa säännöt. Ihan siinä missä lapsellekin ne on opetettava, vaikka kuinka tekisi mieli olla kiltti ja antaa paasata. Jospa vaikka ihan aluksi kirjoittaisit miehellesi kirjeenä tuon, mitä kerroit aloituksessasi. Että hän on sinulle rakas, mutta hän ei paasatessaan vaikuta laisinkaan kiinnostuneelta sinusta tai ylipäätään puhekumppaneistaan (tuskinpa olet ainoa, jolle hän tekee noin?>.
Vaikka hän loukkaantuu, asia pitää nostaa pöydälle. Itsekin sanoit, ettei hän ole aina ollut tuollainen, ja siten hän voi muuttua myös takaisin päin, vähän enemmän puhekumppaneitaan huomioivaksi.
On nimittäin todella raskasta, jos et saa asioitasi selitettyä koskaan hänelle, vaan hän puhuu vain omiaan päälle. Ei tuo ole vastavuoroista, eikä se ole kunnioittavaa eikä hän anna sinulle tilaa.
Itse asiassa tuo miehesi tapaus on hyvä esimerkki siitå, miksi naiset on alidiagnosoituja adhd:ssä ja add:ssä. Heille ei kukaan mies sallisi tuollaista paasausta, ja heille opetetaan jo pienestä pitäen - vaikka lujille se ottaakin - toisten huomioimista.
Miehille taas sallitaan enemmän ja vaimot/tyttöystävät yrittävät luovia asian kanssa ja sietää loputtomiin itserakasta paasaamista. Minusta se ei ole hyväksi sille adhd-henkilölle itselleenkään. Toki siihen on syynsä, miksi monotonisessa paikoillaanistumistilanteessa hänelle tulee yliaktiivinen olo ja hän alkaa pölöttää, mutta hänen pitäisi sentään ymmärtää, miksi se ei ole puhekumppanista kivaa ja edes yrittää vähentää tuota sen sijaan, että hän alkaa narista "kontrolloinnista".
Nro 17, kiitos kommentistasi! Osaat hyvin kuvata tilannettamme!
ap
Mun miehellä on sama taipumus. Hänen pitää joko puhua tai tuijottaa puhelinta. Vain hänen juttunsa ovat kiinnostavia, ja jos minä sanon jotain niin hän ei edes vastaa. Ravintolassa on ihan sama meininki kuin teillä.
Minä ratkaisin tämän menemällä ravintolaan ystävieni kanssa. Sama keskustelujen kanssa. Soitin/menin lenkille ystävieni kanssa koska he sentään kuuntelevat.
Mies saa puhua vaikka omalle peilikuvalleen nyt. Tiedän ettei tämä pelasta parisuhdetta, mutta eipä enää kiinnosta.
Joskus teen sitä, että soitan miehelleni puhelun. Se mielestäni toimii jossakin määrin. Puheluun mies keskittyy, eikä yleensä tee muita asioita samaan aikaan. Joskus puhelukin menee yksinpuheluksi, mutta ei aina. Mies ei puhelimessa välttämättä pidä monologiaan, koska ei pysty näkemään, olenko paikalla. Hänen on ikään kuin välttämätöntä antaa minulle ainakin pieni puheenvuoro, jotta voi tietää, että olen edelleen linjan päässä.
Mutta olisiko muita vinkkejä kommunikointiin? Ja yhdessäoloon, jossa kummallakin olisi mukavaa?
ap
Kokeile puhua hänen kanssaan aiheesta D.