Miksi lapset eivät tykkää vihanneksista? ev

Ei auta uhkailut eikä mäkätykset, ei edes lapsen yksin syömään jättäminen.

Minä olin kovin nirso lapsi, en syönyt aluksi ollenkaan marjoja, sitten mansikkaa (vasta lukiossa muitakin marjoja :P). En syönyt mitään muuta kypsennettyä kasvikunanntuotetta kuin perunaa ja riisiä (muu maistui minusta pahalta), raakana meni porkkanaraaste, tomaatti ja kurkku, hedelmiä enemmän (peräti omena, banaani, päärynä, persikka). Olin äärimmäisen epäluuloinen, vaikka vanhempani söivät kasviksia ihan normaalisti. Kotona minua ei pakotettu syömään, muttei myöskään annettu syödä herkkuja tai yritetty lahjoa. Ylipäänsä syöminen nyt vain oli minusta tylsää ja ajanhukkaa kun oli mielenkiintoisempaakin tekemistä.



Vasta lukioikäisenä aloin syömään enemmän vihanneksia, nykuisin (30 v) syön kasvispainotteisesti ja lähes kaikkea (paitsi herneitä ja kypsennettyö kaalia). Epäluulo karisi vasta isompana, ja makukin muuttui, enää kypsät vihannekset eivät ole kammotus :) Eli toivoa on, nirsouskin voi mennä ohi.

siitä jäi ikuinen kammo. en edelleenkään pysty pahemmin syömään vihanneksia.

Kasvikset menevät myös laatikoissa, sosekeitoissa ja muissa muodoissa.

banaania ja mansikkaa syön vähän, muita en juuri ollenkaan.

Meillä lapset söi ennen ihan kaiken mitä lautaselle laitettiin ja niistä kaikista on kyllä aina tykätty, keskimmäinen (4v) tuli päiväkodista yks päivä ja päivällisellä sanoi ettei hän näistä ja näistä tykkää...ihmettelin pvk:ssa tuota ja heillä oli käynyt yks päivä sellanen tapaus että yks nirppistyttö oli isoon ääneen sanonut ettei tykkää kasviksista ja koko ryhmä oli täten yksimielisesti passanut tätä ja kaikilta oli kasvikset jääneet sen jälkeen syömättä...ja edelleen hällä on ko mielipide (nyt 9v)...



ja meillä on jokaisella ruualla vihanneksia mahdollisimman monella tapaa laitettuna...mutta ku ei kelpaa niin ei...ainut mitä menee niin tuoreet kasvikset ja salaatti, grillattu maissi ja keitetyt herneet...kammotut kasvikset menee vain siten että he eivät niitä ruuassa näe omin silmin...mausta eivät erota. mutta ei viitti isoille lapsille kasviksia soseuttaa kastikkeen sekaan...



hedelmät menee jos ne valmiiksi pilkottuna lautasella tai hedelmäsalaattina...marjat menee mieluiten rahkassa tai jäätelön kera taikka tuoreena



Muuten meillä syödään erittäin monipuolisesti ja kansainvälisesti ja heti ku vauva on saanut syödä muiden kanssa samaa ruokaa niin saman tien on annettu uusia makuja runsaasti ja kyllähän niistä on tykätty kovasti (aina tuohon asti kunnes tulee vaikutteita muualta)



meillä ei pakoteta syömään mitään (omat lapsuuden traumat, en halua niitä jatkaa lapsillani), kaikkea pitäisi aina maistaa...

Meillä vasta 3kk ikänen vaavi, joten ei vielä tiedä mistä tykkää ja mistä ei.

marjojakaan ei syö ollenkaan ja hedelmistäki vain banaania.

Mä olen aina ollut avoin kaikille makuille, vaikken ole kotona pienenä kylläkään popsinut paljon vihanneksia. Silti syön niitä nyt aikuisena paljon. Mutta mitään uusia makuja en oo ikinä pelännyt!



Sama näyttää periytyneen ainakin yhdelle lapsistani: syö mitä vaan ja hänelle voi ihan järjellä selittää että syö nyt parsakaalia kun on terveellistä niin sit kyllä syökin! Tytölle ei kannata samaa sanoa, ei syö silti. Hänelle pitää piilottaa ne vihannekset jotenkin patoihin yms. Hedelmiä kyllä syö jonkin verran.



Kolmoselle yritin olla tarkka ja opettaa alusta saakka mutta hän syö mitä syö silloin kun huvittaa... No onneksi syö hedelmiä kylläkin mut esim. parsakaali on YÄK vaikka pienenä söi iloisesti äidin tekemiä parsakaali-soseita! Eli luulisi että ois makuun tottunut...



Mä uskon silti että sinnikkyys palkitaan ja jos kotona on tarjolla terveellistä ruokaa niin kyllä ne lapset siihen lopulta (ehkä) oppii.

olen samoilla linjoilla lasteni kanssa, mutta en tuolleen huutamalla. Toinen lapsista tykkää tomaa tista- toinen on allerginen niille, toinen syö parsakaalia ja toinen kukkakaalia, kumpikin syövät innolla kurkkua, avokadoa, maissia ja paprikaa. Kumpikaan ei syö oksentamatta porkkanaa ei raakana eikä keitettynä. Salaatit menevät kiristämällä, kaali ei edes siten (paitsi avokado-kaali-sitruuna -salaatti). Meillä jos tosiaan lapset päättäisivät niin ruokana olisi fetaa, pinaattia, graavilohta, aurinkokuivattua tomaattia, muikkuja ja mustekalaa =)

Vierailija:

22 antaa varmaan lasten määrä perheessä kaiken.....

Meillä ei lapset todellakaan saa päättää mitä syödään.

Jos ruoka ei maistu, niin mitään välipaloja ei tule, Ruokaa saa vasta seuraavalla aterialla. Silloin on jo niin kova nälkä, että taatusti maistuu rehutkin.

MEILLÄ MÄÄRÄÄ AIKUISET, ei lapset, ja tämä pätee kaikissa asioissa.

Ja mä kans uskon vahvasti mallioppimiseen. Vanhemmat näyttävät lapsille esimerkkiä ja sitä kautta lapsetkin oppivat.

Meillä myös 1v lähtien lapsille tarjottu ennakkoluulottomasti kaikkea mahdollista ruokaa: intialaista, kiinalaista jne. mausteisiakin ruokia

vaikka kuopuksella ruoka-aineallergioita.

Esikoisen neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että antakaa 1v lähtien ihan kaikkea mahdollista ruokaa maistaa ja maistattakaa. Näin tulee makumaailmaan runsautta. Sillä 3v. lapsille tulee ennakkoluuloinen kausi ja silloin on vaikea saada lasta oppimaan uusia makuja. Mutta kun makumaailma on jo sitä ennen erittäin runsas, niin ei tule ongelmia ruokien suhteen.

Ja näin oli.

Kyllähän lapsetkin yleensä tykkäävät hedelmistä, jotka ovatkin makeita.

Monissa vihanneksissa on pieniä määriä aineita, jotka eivät ole lapsille hyväksi. Luontainen vastenmielisyys vihanneksia kohtaan on geneettisesti syntynyt suoja.

Taitaa olla vaan opittu juttu (kavereilta, vanhemmilta...) Tai sitten eivät ole saaneet syödä niitä ja eivät ole tottuneet niihin.

En ole koskaan tavannut vauvaa tms., joka ei söisi vihanneksia jossain muodossa.

Luulen, että iso tekijä on myös se, miten kasviksia lapsille pienestä asti " markkinoidaan" . Jos aikuiset suhtautuvat asiaan niin, että " salaattiakin PITÄÄ syödä vähän, sitten saa muuta" , niin totta kai lapset ehdollistuvat ja oppivat karttamaan kasviksia. Sama juttu, jos perheen ruokavaliossa kasviksia edustavat lähinnä muutama kurkun siivu lautasen reunalla.



Meillä ekaluokkalainen on aina syönyt kasviksia innolla. Mutta meille kasvikset ovatkin tärkeä raaka-aine ruuissa. Teemme usein kasvisruokaa tai ruokaisia salaatteja ihan pääruuaksi. Ainesten täytyy olla laadukkaita, tuoreita ja hyvin valmistettuja. Kasviksestakin saa muuten rasvaista ja kermaista, ei vain liharuuista (mutta ruuan ei tarvitse olla " rasvainen" ollakseen mehevä ja herkullinen)...

mä en syö paljon muuta kuin kasviksia ja lapset ei niihin koske. Mieskin syö tosi paljon kasviksia. Molemmat lapset söi niitä 1,5 vuotiaaksi asti, sittemmin ei

Kun poika oli vauvaiässä, sai yhden kasvisaterian päivittäin liha-aterian kumppaniksi. Lounaalla siis esim. kasvispataa ja päivällisellä kalamuhennosta. Muilla lapset söivät pelkkiä lihasoseita ja tänäkin päivänä tappelevat, kun muksut eivät " tykkää" kasvisten mausta ;).

Lapsetahan syövät ihan kaikkea, kun niitä aluksi vaaditaan (ei uhkailemalla, vaan lempeästi) maistamaan kaikkea. me olemme tehneet näin joka ruokailulla.



Meidän lapset eivät juuri ole nirsoilleet (keskimmäinen on koettanut, mutta se loppui siihen, kun muuta ei tarjoa ennen seuraavaa ruokaa). meillä muksut syövät fetaa, homejuustoja, oliiveja, kalaa, vihanneksia, lihaa ym. ainoastaan suolakurkkua ei tuo " nirsoileva" keskimmäinen huoli syödä.



Eiköhän tuo lasten ruokatottumusasia ole hyvin pitkälti vanhemmista kiinni. Aluksi pitää uskaltaa vaatia, niin kyllä ne maut alkavat maistua.

ja ruoka meinaa jäädä syömättä.

No, ollaankin kasvissyöjäperhe.

Mutta 2-vuotiaan kanssa on saanut tehdä ihan töitä, ettei vaan söisi pelkästään lihaa ja perunaa. Onneksi sentään tykkäävät myös hedelmistä ja marjoista. En ymmärrä, miksi ne lapset sitten pitää opettaa syömään jotain muuta kuin kasviksia, senkö takia vaan että pääsee ite helpommalla? Mun siskoni lapsetkin syövät lähinnä makaroonia, ranskalaisia, lihapullia ja nakkeja, mutta eipä heillä ole yhteisiä ruoka-aikojakaan:=(