Teini itki kun en päästänyt kaverillensa.

Meette kattoo paviaaneja ja syötte sitä kivikovaa siirappitikkaria. Kyllä se siitä leppyy.

Onko teinin vuoro seuraavaksi päättää, mihin sinä et saa mennä?

Teini-iässä pitäisi tehdä jo päätökset itse. Ei saisi itkettää nuorta noin. Hän ei ole enää lapsi jonka kanssa mennään korkeasaareen, se on alentavaa ja vallan käyttöä. Voit tehdä hänen kanssaan asioita ja mennä, mutta hänenkin ehdoillaan. Ehkä teininä kaverit kiinnostaa enemmän. Siinä iässä myös vihataan vanhempaa jos nähdään että on joku häiriintynyt puoli opettajassa, äidissä tai isässä, todella tarkkasilmäisiä. Kerran menetettyä luottamusta et saa enää takaisin ja nuorta pitäisi kannustaa, olla positiivinen - että joku on hänen puolellaan, ei häntä vastaan aina. Toki se ikä menee joskus ohi.

Ja jos kaverille ei voi mennä, pitäisi perustella nätisti, että jos on epäilyttävä kaveri tai joku muu syy. 

Niin, sun oli pakko saada teini vaikka lepositeissä Korkeasaareen häkkeihin ja aitauksiin lukittuja villieläimiä häiritsemään, koska tuokin asia on tehtävä yhdessä Perheenä.

-Tehdään jotain kivaa yhdessä!!

-Sinä yksin päätät, mitä tehdään ja raahaat teinin sinne väkisin

Miten meni näin niinkuin omasta mielestä?

Tuli niin mieleen yksi viikonloppu, kun olin ehkä 16 v. Oltiin sovittu, että menen kaverille yksi ja menemme kartsalle, kun olin aiemmin sopinut, että tapaan siellä yhden kiinnistavan pojan, joka olisi tarjonnut kyytiä aiemmin, mutta en tuolloin ehtinyt.

Vanhemmat sitten keksi, että lähdetään mökille. Mä itkin ja itkin. Ajattelin, että en koskaan saa poikaystävää, minusta tulee maailman vanhin neitsyt, enkä koskaan saa aviomistä tai lapsia. Kuolen yksin. Koko tulevaisuus tuhoutui.

Ja vanhemmat vaan ihmetteli mitä valitan. Koko tulevaisuuteni mureni. Ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Tuli niin mieleen yksi viikonloppu, kun olin ehkä 16 v. Oltiin sovittu, että menen kaverille yksi ja menemme kartsalle, kun olin aiemmin sopinut, että tapaan siellä yhden kiinnistavan pojan, joka olisi tarjonnut kyytiä aiemmin, mutta en tuolloin ehtinyt.

Vanhemmat sitten keksi, että lähdetään mökille. Mä itkin ja itkin. Ajattelin, että en koskaan saa poikaystävää, minusta tulee maailman vanhin neitsyt, enkä koskaan saa aviomistä tai lapsia. Kuolen yksin. Koko tulevaisuus tuhoutui.

Ja vanhemmat vaan ihmetteli mitä valitan. Koko tulevaisuuteni mureni. Ei muuta.

Nyt jotain suhteellisuudentajua. "16 v maailman vanhin neitsyt muka".