Lastensuojelu ja traumojen hoito
Olen miettinyt tällaista asiaa: millä tavalla lastensuojelussa hoidetaan huostaanoton lapsille ja vanhemmille aiheutuvaa traumaa? Kuuluuko huostaanottoon esimerkiksi automaattisesti terapiaa molemmille vaurioiden minimoimiseksi? Vai millä tavalla asia on hoidettu? Kokemushan on molemmille todella repivä ja tuollainen trauma voi pilata koko loppuelämän kaikilta osapuolilta, vaikka siihen saisikin kaiken mahdollisen avun.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Kaikesta oireilusta syytetään huonoja kotioloja eikä perheen erottamisesta johtuvaa traumaa tunnisteta/myönnetä.
Siis eikö edes lapsen kohdalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Kaikesta oireilusta syytetään huonoja kotioloja eikä perheen erottamisesta johtuvaa traumaa tunnisteta/myönnetä.
Siis eikö edes lapsen kohdalla?
Ei. Eivät tunnista tai myönnä että lapselle on traumaattista joutua eroon vanhemmista vaikka nämä olisivat huonoja.
Iso ongelma on myös se, että mikäli lapsen sijoituslaitos on huono ja lapsi oireilee sitä, siitäkin syytetään lapsen aiempia kotioloja, "lapsi on traumatisoitunut kotona". Koska muutenhan olisivat velvollisia siirtämään lapsen parempaan laitokseen.
Eli huostaanotettu lapsi menettää oikeuksia kun kaikesta hänen oireilustaan syytetään lapsuuttaan eli hän ei voi oireilla esim. huonojen laitosolojen vuoksi.
Lastensuojelu järjestää lapsille aina tarpeen niin vaatiessa terapiaa ja kaikenlaisia muitakin hoitoja, joilla lapsen tilannetta voidaan edistää. Useimmilla on treaumataustaa jo kotioloista, mutta toki se huostakin on iso käsiteltävä asia. Vanhemmille ei terapiaa järjestetä, mutta heidät kyllä ohjeistetaan miten sinne pääsev't halutessaan. Vanhemmille on useimmiten tarjolla myös vertaistukiryhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu järjestää lapsille aina tarpeen niin vaatiessa terapiaa ja kaikenlaisia muitakin hoitoja, joilla lapsen tilannetta voidaan edistää. Useimmilla on treaumataustaa jo kotioloista, mutta toki se huostakin on iso käsiteltävä asia. Vanhemmille ei terapiaa järjestetä, mutta heidät kyllä ohjeistetaan miten sinne pääsev't halutessaan. Vanhemmille on useimmiten tarjolla myös vertaistukiryhmiä.
Eli lastensuojelu ei ota minkäänlaista vastuuta aiheuttamistaan traumoista. Vanhempia ohjataan että voitte mennä mehiläiseen ja maksaa terapeutille?? Vertaistukeakin on tarjolla vain siksi että on liian paljon traumatisoituneita ihmisiä jotka jäivät ilman tukea. Ja he itse ovat selvittyään päättäneet auttaa muita lastensuojeluntraumatisoimia.
Lapsen terapia keskittyy syyn löytämiseen kotioloista, eikä tunnista tai halua keskittyä huostaanoton traumatisoivuuteen. Koska silloin jouduttaisi myöntämään että sossu on aiheuttanut lapselle trauman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu järjestää lapsille aina tarpeen niin vaatiessa terapiaa ja kaikenlaisia muitakin hoitoja, joilla lapsen tilannetta voidaan edistää. Useimmilla on treaumataustaa jo kotioloista, mutta toki se huostakin on iso käsiteltävä asia. Vanhemmille ei terapiaa järjestetä, mutta heidät kyllä ohjeistetaan miten sinne pääsev't halutessaan. Vanhemmille on useimmiten tarjolla myös vertaistukiryhmiä.
Eli lastensuojelu ei ota minkäänlaista vastuuta aiheuttamistaan traumoista. Vanhempia ohjataan että voitte mennä mehiläiseen ja maksaa terapeutille?? Vertaistukeakin on tarjolla vain siksi että on liian paljon traumatisoituneita ihmisiä jotka jäivät ilman tukea. Ja he itse ovat selvittyään päättäneet auttaa muita lastensuojeluntraumatisoimia.
Lapsen terapia keskittyy syyn löytämiseen kotioloista, eikä tunnista tai halua keskittyä huostaanoton traumatisoivuuteen. Koska silloin jouduttaisi myöntämään että sossu on aiheuttanut lapselle trauman.
Lähtökohtaisesti ohjataan julkisen sektorin palveluhin. Lasten terapian tarpeen arvioi lääkäri ja terapeutti, ei sossu. Terapiassa käydään niitä asioita, jotka lapsi kokee sellaisiksi, että haluaa niitä käydä läpi. Lasten terapiaa on myös toiminnallisissa muodoissa esim. kuvataideterapia, hevosterapia jne.
Lain mukaan vanhemmille on tehtävä asiakassuunnitelma. Vain jos se on tarpeeton, sitä ei tehdä. Lapsille tehdään aina asiakassuunnitelma, joka päivitetään alussa 2 krt vuodessa, sen jälkeen tavoite on kerran vuodessa.
Asiakassuunnitelman teossa voidaan sopia esimerkiksi terapia-asioista. Sosiaalityöntekijällä on velvollisuus tukea lasta ja neuvoa/auttaa vanhempia, lähiverkostoa ja sijaisvanhempia.
Usein sosiaalityöntekijän ja vanhempien välit muotoutuvat vuosien saatossa hyväksi yhteistyöksi. Varsinkin aiemmin vanhemmat hylättiin täysin, mikä on väärin myös lapsen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan vanhemmille on tehtävä asiakassuunnitelma. Vain jos se on tarpeeton, sitä ei tehdä. Lapsille tehdään aina asiakassuunnitelma, joka päivitetään alussa 2 krt vuodessa, sen jälkeen tavoite on kerran vuodessa.
Asiakassuunnitelman teossa voidaan sopia esimerkiksi terapia-asioista. Sosiaalityöntekijällä on velvollisuus tukea lasta ja neuvoa/auttaa vanhempia, lähiverkostoa ja sijaisvanhempia.
Usein sosiaalityöntekijän ja vanhempien välit muotoutuvat vuosien saatossa hyväksi yhteistyöksi. Varsinkin aiemmin vanhemmat hylättiin täysin, mikä on väärin myös lapsen kannalta.
Ja kuten tuolla aiemmin sanottiin, sossu ei terapiaa myönnä tai tarvetta arvioi.
Kysyn tätä sen vuoksi, kun olen itse kärsinyt traumoista koko elämäni ja olen nyt itsekin mielenterveysalalla. Traumoista toipuminen on todella vaikeaa ja tie on todella pitkä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina trauma. Joten täytyyhän tähän olla prosessi olemassa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan vanhemmille on tehtävä asiakassuunnitelma. Vain jos se on tarpeeton, sitä ei tehdä. Lapsille tehdään aina asiakassuunnitelma, joka päivitetään alussa 2 krt vuodessa, sen jälkeen tavoite on kerran vuodessa.
Asiakassuunnitelman teossa voidaan sopia esimerkiksi terapia-asioista. Sosiaalityöntekijällä on velvollisuus tukea lasta ja neuvoa/auttaa vanhempia, lähiverkostoa ja sijaisvanhempia.
Usein sosiaalityöntekijän ja vanhempien välit muotoutuvat vuosien saatossa hyväksi yhteistyöksi. Varsinkin aiemmin vanhemmat hylättiin täysin, mikä on väärin myös lapsen kannalta.
Paperilla on tuollaista kultapuhetta, mutta käytäntö on aivan eri. Esim. kriisiytyneessä Vantaan sosdulassa josta lähti kaikki työntekijät ei kyetä hoitamaan lain mukaan edes lasten asioita. Saati aikuisten.
Ei mitenkään. Meillä on lapset saaneet rauhassa sairastua masennukseen ja nyt aikuisena on syrjäytyneitä ja päihdeongelmaisia, mutta muistaa lämmöllä onnellista lapsuuttaan kunnes sossu tuli ja tuhosi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn tätä sen vuoksi, kun olen itse kärsinyt traumoista koko elämäni ja olen nyt itsekin mielenterveysalalla. Traumoista toipuminen on todella vaikeaa ja tie on todella pitkä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina trauma. Joten täytyyhän tähän olla prosessi olemassa.
- ap
Eli olet aikuisikäinen entinen lastensuojelun sijaishuollon asiakas? Lastensuojelu on muuttunut rajusti viimeisen 20:n vuoden aikana. Et voi tehdä mitään päätelmiä siitä mitä se oli sinun lapsuudessasi/nuoruudessasi.
Me toimimme perhehoitajina ja kyllähän se vähän niin on, että lapsen/nuoren traumoja hoidetaan vain, jos joku aikuinen hoitaa aktiivisesti asiaa. Itse pidän erittäin tärkeänä, että lapsi saa keskusteluapua. Meidän sijoittava kunta on maksanut myös psykoterapiaa, kun lievemmät keskusteluavut eivät ole auttaneet. Valitettavasti ne vanhemmat unohdetaan täysin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Kaikesta oireilusta syytetään huonoja kotioloja eikä perheen erottamisesta johtuvaa traumaa tunnisteta/myönnetä.
Siis eikö edes lapsen kohdalla?
Ei. Eivät tunnista tai myönnä että lapselle on traumaattista joutua eroon vanhemmista vaikka nämä olisivat huonoja.
Iso ongelma on myös se, että mikäli lapsen sijoituslaitos on huono ja lapsi oireilee sitä, siitäkin syytetään lapsen aiempia kotioloja, "lapsi on traumatisoitunut kotona". Koska muutenhan olisivat velvollisia siirtämään lapsen parempaan laitokseen.
Eli huostaanotettu lapsi menettää oikeuksia kun kaikesta hänen oireilustaan syytetään lapsuuttaan eli hän ei voi oireilla esim. huonojen laitosolojen vuoksi.
Meillä kiireellisesti sijoitetun teinin sijoituksen syy oli teini itse, emmekä me vanhemmat, joten oireilusta on vähän paha syyttää vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn tätä sen vuoksi, kun olen itse kärsinyt traumoista koko elämäni ja olen nyt itsekin mielenterveysalalla. Traumoista toipuminen on todella vaikeaa ja tie on todella pitkä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina trauma. Joten täytyyhän tähän olla prosessi olemassa.
- ap
Eli olet aikuisikäinen entinen lastensuojelun sijaishuollon asiakas? Lastensuojelu on muuttunut rajusti viimeisen 20:n vuoden aikana. Et voi tehdä mitään päätelmiä siitä mitä se oli sinun lapsuudessasi/nuoruudessasi.
En ole tehnyt minkäänlaisia päätelmiä siitä, millaista lastensuojelu on tänä päivänä. Kysymykseni voit lukea aloituksesta, omat päätelmäsi minun elämästäni voit jättää omaan tietoosi. Kiitos huolenpidosta kuitenkin!
Lastensuojelulakiin on tullut vastikään paljon muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelulakiin on tullut vastikään paljon muutoksia.
Ikävä kyllä eivät ole parannuksia...
Kansalaisaloite
Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.
Valtiokonttori maksaa korvaukset pl. jos henkilö on menehtynyt ennen maksatusta.
Ei mitenkään. Kaikesta oireilusta syytetään huonoja kotioloja eikä perheen erottamisesta johtuvaa traumaa tunnisteta/myönnetä.