Vaikea perhetausta ja välit poikki. Nyt taas yhteydenpitoa ja alan heti voimaan huonosti...

Äitini ei ole koskaan pitänyt minusta. Poikaa odottivat, mutta syntyikin tyttö. Jo toinen perheeseen.

Muutenkin olin täysin vääränlainen tyttärenä. En kelvannut äidilleni enkä edes jaksanut yrittää. Äitini oli kasvattajana epäjohdonmukainen, vaativa, syyllistävä. Isä tietysti oli aina äitini puolella eikä julkisesti koskaan kritisoinut äitiä.

Äitini ei myönnä tehneensä koskaan mitään väärin. Kaikki sisarukset kärsimme mt-ongelmista ja osa sisaruksista on tehnyt itsemurhan.

Äitini kumminkin voi hyvin. Juuri kehui kuinka hän asuu hienossa asunnossa yms. Ja kuinka rikas hän on. Yms yms.

Mietin sitä, että mitä on pahuus. Äitini on mielestäni paha ja hänessä on jotain tyhjyyttä - aivan kuin sielu puuttuisi tai omatunto.

Nyt äitini tukeutuu minuun, sillä olen ainoa joka kykenee häntä auttamaan. Mietin, että mitä teen. Katkaiseminen välit kokonaan, sillä mielestäni en ole velvollinen häntä hoitamaan. Ja varsinkin nyt kaikki lapsuuden traumat ovat aktivoitumassa.

Sekin harmittaa, että äitini on kasvattanut myös kaksi lastenlasta kieroon eli omilla opeillaan. Ja kummatkin heistä oirehtii.