Lue keskustelun säännöt.
En usko, että elämääni tulee enää koskaan sellaista hetkeä, että jaksaisin
08.02.2009 |
siivota kotiani kerralla kuntoon. Aina joku paikka rempallaan. Pyykkivuoret, likaiset ja puhtaat sikisokin. Olen suurperheen äiti ja aivan kuitti työpv.n jälkeen.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en siivoa kovin usein. teen kaikkea mukavampaa, kerranhan täällä eletään. olen laittanut kaiken työskentelyn minimiin. siivoaa sitten ku oikein huvittaa eli harvoin.
ennen pädin siistillä kodilla ja herra jumala kyllä mä puunasinkin. ei viitti enää niin turhaan aikaasa käyttää. rento fiilis vaan.
Oon kolmivuorotyössä ja yh.
Lapset on pieniä, järjestävät omia huoneitaan kyllä silloin tällöin, mutta muuten siivoaminen on mun hommaa. Joten leluja on, tavaraa on, kiirettä on, siivottavaa on, lapsivapaata aikaa ei, aikaa yleensäkään ei.
Tää on nyt tätä elämää, vaikka tuntuu, että koko ajan kotona teen jotain ja järjestän ja siivoan, ei tule tulosta. Työn joutuu keskeyttää tuon tuosta, joten aikaiseksi ei saa samalla tavalla kuin yksin siivotessa tai jos on toinen aikuinen kaverina, edes hoitamalla kakkapyllyjen pyyhkimisen tai ruoanlaiton tai kaupassakäynnin.
Ja yhteistä aikaa lastenkin kanssa tuntuu olevan niin vähän, että mieluummin sitten puuhailen heidän kanssaan kuin oon ihan jatkuvasti rätti kädessä huiskuamassa jossain päin asuntoa. Ei työ tekemällä lopu, varmasti vielä koittaa aika, jolloin ennätän panostaa siivoamiseenkin.
Tietenkin lasten lelut voivat olla ympäri asuntoa, mutta nekin on nopeasti kerätty takaisin. Minä taas en tajua jatkuvaa sikolätissä asumista ollenkaan!