Loukkaannuinko turhasta?
Näin vanhan ystäväni pitkästä aikaa. Rupateltiin pitkään kuulumisia. Jossain vaiheessa kerroin, että minulla on ollut yli vuoden miesystävä. Ystäväni oli hetken hiljaa ja vaihtoi puheenaihetta. Ei kysynyt mitään tästä elämäni iloisesta asiasta, esim. missä tapasimme, minkä niminen, ikäinen jne. Pahoitin mieleni. Oliko epäreilua odottaa, että olisi suhtautunut uutiseeni toisin? Ja siis olemme yli 45-vee, hän käsittääkseni onnellisesti naimisissa ja minut exäni vaihtoi nuorempaan lennokkasti jo vuosia sitten.
Kommentit (17)
Ööö tota noin ei siinä mitään ihmeellistä ole että aikusella ihmisellä on kumppani.
Miksi hänen olisi erikseen pitänyt udella miehestäsi, se vasta outoa olisikin.
Eihän seurustelu ole mikään poikkeustila jota pitäisi erikseen ihmetellä.
Hän mietti, oletko sinä eronnut vai leski? Ei kehdannut kysyä.
Se kumppanin olemassa olo on vähän niin kuin se, että ostaa maitopurkin kaupasta. Eikä siitäkään sen koommin rupatella, että mistä ostit, minkä väristä ja mikä on sen parasta ennen päiväys.
Ei tarvitse odottaa, että toinen kysyy, vaan voi itse kertoa jos haluaa.
Osa ihmisistä ei pidä siitä, että heiltä udellaan. Vastsushan voisi olla, mies löytyi salasuhteen kautta naapurista tms. 😁
Ihmisiä eroo, ihmiset solmii parisuhteita, puolisoita kuolee, jne ja se on vähän kuin kakalla kävisi. Harva siitä ilostuu kuin ihminen itse.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänen olisi erikseen pitänyt udella miehestäsi, se vasta outoa olisikin.
Eihän seurustelu ole mikään poikkeustila jota pitäisi erikseen ihmetellä.
Eihän ap ole mistään ihmettelyn toivomisesta puhunut. Hän kertoi ystävälleen itselleen iloisen asian, mutta ystävä ei ilmeisesti ottanut mitään osaa iloon. Aloituksen perusteella ystävä vaikutti suhtautuvan ap:n iloon lähes negatiivisesti.
Miksei hän iloinnut kanssani, hän tiesi kuinka yksinäinen olin eron jälkeen ja mm. lasteni ongelmista sekä vaikeista väleistä exään. Olisi voinut vaikka sanoa, että sepä mukava uutinen.
Vähän samanlaista ollut muillakin tuttavanaisilla suhtautuminen. Jotenkin paheksuvasti tokaistaan, että on kuulemma tullut uusi rakkaus elämään.
"hän käsittääkseni onnellisesti naimisissa"
Eli teit villin oletuksen, että hän on onnellisesti naimisissa? Entä, jos hän onkin juuri eronnut tai jäänyt leskeksi, mutta ei asian tuoreuden tai/ja kipeyden vuoksi halunnut puhua siitä?
Tutustuin harrastusryhmässä tyttöön, jonka kanssa kävimme joskus kahvilla, baarissa ja jollain retkillä. Kiva oli rupatella, mutta kun jossain vaiheessa mainitsin että on sama poikaystävä ollut jo kauan, hän suuttui. Mietin oliko mustis lesbo tms, mutta ei ollut.
Miksi, miksi toisen seurusteluasiat kuuluisi toiselle? Kun kyse ei ole yhteisistä tuttavamiehistä tms, vaan vieraasta.
Samalla neidillä tuli sitten muutakin sekoilua, eikä enää olla tekemisissä.
Haloo, hän on kuitenkin ystäväni, perhetuttu aiemman avioliittoni ajalta ja myös lasteni ystävien perheen äiti edelleen. Voihan hänellä olla huolia, mutta mm. ostivat juuri kesämökin, tuskin siinä samalla pistivät avioeropapereita vetämään.
Ap
Aivan kuin AP tarvisi muiden hyväksynnän asioilleen.
Kasva aikuiseksi.
Jos ystäväsi joutuu työpaikalla pakosti kuuntelemaan " työkavereiden suhdekiemuroita". Ei enää jaksa vapaa-aikana moisia juttuja.
Kiitos kommenteista! Ymmärrän nyt, miksi ei sanonut mitään. Ymmärrän myös, ettei hän taida olla oikeasti ystäväni. Kaveri ja tuttava vaan. Moitti kyllä omaa miestään juuri sillä tavalla teennäisesti, kuten jotkut naiset tekevät (osti uuden Mersun ja kesälomareissun ajomatkat on nyt niin pitkiä, kun mies suunnitteli koko reissun ja mennään sinne ja sinne).
No, muistan jatkossa. Ja totean, että jos hyvän miehen saa rinnalleen, niin sen voi pitää ihan omana tietonaan. Tuttaville riittää, jos joskus suhteen vakiinnuttaa sivulauseessa mainitsee, että "menin miesystäväni kanssa".
Ap.
JOs ootte ystavia, niin miksi ei tiennyt miesystavastasi vaikka olet ollut jo yli vuoden? Loukkaantuiko ystavasi, kun et ole jakanut tata tietoa aikaisemmin?
En ymmärrä miksi AP on saanut noin paljon alapeukutuksia?
Minusta on ollut aina ihana kuulla kun ystävät löytävät hyvän kumppanin ja he kertovat kuinka heidän on hyvä olla yhdessä jne. Olen vilpittömästi ollut tosi iloinen aina ystävieni puolesta, minusta on ihana nähdä ja kuulla että ystäväni voivat hyvin.
Joten olen ollut ihmeissäni kun nyt ensimmäistä kertaa itse vakavassa suhteessa(ikä +25), niin saan jonkin verran samanlaista suhtautumista kuin AP on saanut, vaikka nämä ihmiset ovat olleet itselleni läheisiä ja ollaan jaettu paljon elämästämme.
Mitä helvettiä nyt taas.