Ero pyörinyt mielessä..
En tiedä miksi en eroa kun sitä jo pidempään miettinyt. Ahdistaa ja tuntuu tukahtavalta. Seksiä nykään harvoin. Viisi vuotta ilman ehkäisyä ja Ei ole onnistanut.Miestä ei haittaa vaikka lasta ei tule. Joutuisin kuulemma hoitamaan lapsen yksin kun mies yrittäjä ja on aamusta iltaan töissä.
Me ei puhuta mistään syvällisestä,ei edes lapsettomuudesta.meillä ei ole yhteistä touhua/harrastusta.
On meillä hyviäkin hetkiä ja tulemme hyvin juttuun. Meneekö nämä ajatukset ohi?
Johtuuko nämä mun ajatukset vaan masennuksesta...
Kommentit (14)
Kiitos kun vastasit.
Me olemme aikanaan paristi eronnut ja palattu nopeasti yhteen. Muistan eron aikana tottakai surun mutta toisaalta oli niin kevyt olo,helppo olla..
Minulla ei ole oikeastaan ketään kenelle juttelen omista asioita. Ja miehelle yritin kertoa olostani niin otti heti itseensä,en halua loukata miestäni.
Älä nyt hyvä ihminen lasta haaveile tuollaisessa elämän tilanteessa. Ajatteleppa jos sairastut vakavasti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miehestäsi ei ole apua, kuten hän on sen sinulle jo sanonutkin. Yritä etsiä elämällesi jokin muu tarkoitus kuin se lapsi! Kyllä sinä vielä jotain muutakin iloa elämääsi löydät.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hyvä ihminen lasta haaveile tuollaisessa elämän tilanteessa. Ajatteleppa jos sairastut vakavasti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miehestäsi ei ole apua, kuten hän on sen sinulle jo sanonutkin. Yritä etsiä elämällesi jokin muu tarkoitus kuin se lapsi! Kyllä sinä vielä jotain muutakin iloa elämääsi löydät.
Eli aloittajan pitäsi jäädä tuohon suhteeseen ja unohtaa lapsi haaveet?
Minulla siis on edellisestä suhteesta lapsi,Tiedän mitä vauvan kanssa on. Hankin pari vuotta sitten koiran.. silti nämä ajatukset pyörivät päässä..
ap
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Tosiaan tämä yksi sana riittää. Opettelet yksin olemisen taidon ja keskitys itseesi ja kun olet tarpeeksi vahva alat miettimään uutta suhdetta ja sitä mahdollista perhettä.
Mäkin luulen, että suhde paranee kunhan masennus helpottaa. Masennus helpotti, kun suhde päättyi.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin luulen, että suhde paranee kunhan masennus helpottaa. Masennus helpotti, kun suhde päättyi.
Siis luulin*
Meillä oli vähän sama tilanne - tai siis ahdisti, koska ei koskaan puhuttu mistään muusta, kuin et "mitä haetaan kaupasta" tai kuka siivoaa mitäkin... Mutta meil oli silleen, et onneks mun mies tajus, kun sit yks päivä räjähdin vaan, etten kestä tämmöstä elämää... ja hän oli sit valmis tekeen asioiden eteen jotain. Käytiin parisuhdeneuvonnassa ja se auttoi just siihen, että meidän keskusteluyhteys aukes, neuvoja osas kysyä juuri niitä kysymyksiä, olla empaattinen kummallekin, mutta kuiteski jämäkkä. Ja nyt vaikkei se oo koskaan helppoa eikä kivaa, osataan puhua toiselle paremmin ja se lähensi meitä jo ihan tosi paljon! Luottamus syveni kanssa, ku ennen ei oikeen tienny mitä se toinen ees ajattelee ja sitä sit alko kuvitteleen jo kaikkee. Ota puheeksi sun miehen kans rohkeesti! Tai mee yksin jutteleen ammattilaiselle. Jos haluat, voin suositella tota missä käytiin, häntä aina suosittelen kaikille jos puhetta tulee: www.valostamo.fi
Ottaa vastaan etänäkin! Huippu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hyvä ihminen lasta haaveile tuollaisessa elämän tilanteessa. Ajatteleppa jos sairastut vakavasti synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miehestäsi ei ole apua, kuten hän on sen sinulle jo sanonutkin. Yritä etsiä elämällesi jokin muu tarkoitus kuin se lapsi! Kyllä sinä vielä jotain muutakin iloa elämääsi löydät.
Eli aloittajan pitäsi jäädä tuohon suhteeseen ja unohtaa lapsi haaveet?
Ehkä pikemminkin miettiä, ovatko haaveet realistisia, ja mikä on nyt se tärkein kuntoon pantava asia.
Jos ykkösprioriteettina on lapsen saaminen, suhde, jossa ehkäisy on jätetty yhteistuumin pois, on lähempänä tätä tavoitetta kuin se ettei ole lainkaan suhdetta.
Ja jos ykkösprioriteettina on päästä pois masentavalta suhteesta ja elämäntilanteesta, ei lapsi todellakaan ole ajankohtainen.
-eri.
Kannattaa miettiä vähän sitäkin, että minkälaista se elämä sitten eronneena olisi. Se ahdistava suhde ja ahdistava mies on poissa, mutta noin muuten. Tulisiko elämään jotain mukavampaa?
Ehkäisyä ainakin kannattaisi välittömästi alkaa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla siis on edellisestä suhteesta lapsi,Tiedän mitä vauvan kanssa on. Hankin pari vuotta sitten koiran.. silti nämä ajatukset pyörivät päässä..
ap
Ole onnellinen että sinulla on edes yksi lapsi, keskity häneen. Jos sinulla on masennukseen taipumusta niin en suosittele toista lasta tilanteeseesi, koska masentunut äiti ei kyllä ole mikään ihanne.
Tiedän mistä puhun kun tämä oma masennus on jo kroonista. En aina jaksa lapsen kiukuttelua ja alennun toisinaan tappelemaan hänen kanssaan vaikka minun tulisi toimia järkevänä aikuisena hänelle, jotta turvallisuuden tunne ei katoa.
Jos olet onnellinen parisuhteessa muuten, niin kannattaako lähteä? Voisiko parisuhdeterapia auttaa antamalla konkreettisia esimerkkejä miten saisitte kipinää suhteeseenne?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun vastasit.
Me olemme aikanaan paristi eronnut ja palattu nopeasti yhteen. Muistan eron aikana tottakai surun mutta toisaalta oli niin kevyt olo,helppo olla..
Minulla ei ole oikeastaan ketään kenelle juttelen omista asioita. Ja miehelle yritin kertoa olostani niin otti heti itseensä,en halua loukata miestäni.
Ai okei, mut jos silloin oli kevyt olo niin ehkä se tarkoitti että sulla oli parempi niin. Ja sulla oli ehkä ikävä sitä mitä sä toivoit että teillä olisi ollut, eikä sitä mitä teillä oikeasti oli..
Jos haluat puhua, niin I'm here.
no ihan varmaan siksi ero mielessä kun ei kuulosta siltä että olisit kovin onnellinen. Tuntuu enemminkin että sun masennus johtuu tosta tilanteesta eikä toisin päin.
Voitko ottaa teidän suhteen tilanteen miehen kanssa esille? Entä jos kokeilisitte alkuun etäisyyttä, esim. pitempi loma tms? Voitko puhua ystävien kanssa asiasta, usein se auttaa paljon.
Voimia. Itsellä vähän samanlainen tilanne joten voin samaistua täysin.