En ole ihastunut poikaystävääni

Ensimmäinen parisuhde.....   ja sitten:  edelllinen pitkäaikainen säätöni.   Joku mättää.

Onko miehessä joku piirre mistä et pidä tai mikä siinä varsinaisesti mättää ettet tunne ihastusta?

Mä en usko että sulle enää voi ihastumisen tunteita muodostua tätä ihmistä kohtaan, jos niitä ei ole tähän mennessä tullut. Sulle jää sisälle tunne siitä että joku on pielessä niin pitkäksi aikaa kun tämän miehen kanssa olet. Siinä voi kadottaa itsensä.

Nauti seurasta ja seksistä. Pidä silmät kokoajan auki vaihtoehdoille. Kun kyllästyt tai löydät paremman, eroa.

Miksi sitten aloit seurustella hänen kanssaan? Olisit voinut sanoa, että et vielä ole varma haluatko seurustella vai et.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten aloit seurustella hänen kanssaan? Olisit voinut sanoa, että et vielä ole varma haluatko seurustella vai et.

Elämässä joskus tulee tehtyä vääriä päätösiä, jotka tajuaa vasta myöhemmin.

-eri

Teiniangsti.

Eli et ole päässyt yli edellisestä panokaveristasi ja nyt ahdistaa uusi panokaveri, joka haluaisi olla enemmän? Miksi et runkkaa, kunnes tiedät, mitä haluat?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen parisuhde.....   ja sitten:  edelllinen pitkäaikainen säätöni.   Joku mättää.

Olin itse todella ihastunut edelliseen säätööni, mutta hän ei ollut valmis parisuhteeseen, minkä takia juttu loppui. 

-Ap

Kyllä. Toisinaan minua ärsyttää, sillä hän ei ole niin heittäytyvä ja eläväinen persoona kuin minä ja sen myötä pelkäänkin parisuhteen käyvän ajan mittaa tylsäksi. Toisaalta hänessä on kuitenkin piirteitä, jotka vetävät minua puoleensa. Tämän takia asia onkin hankala. 

-Ap

Annas kun arvaan: Et ole puhunut "poikaystävällesi" mitään ajatuksistasi? Kuulostaa k'setukselta "seurustella" tuossa tilanteessa. 

Näin siinä käy kun antaa kiltttttttiksssille mahdollisuuden.

Opettele puhumaan omista tunteistasi ja tarpeistaan, mitä aiemmin opit, sen helpompaa jatkossa. Teet itsellesi tuolla todella paljon hallaa ja ei se kivaa sille toisellekaan ole jos olet hänelle vähänkin enemmän kun joku vaan. Missä vaiheessa ajattelit sanoa ettei kiinnostakaan? Ihan höpönlöpöä ajatella että kyllä ne tunteet sieltä tulee kun odottaa vaan. Koska olet vielä nuori niin tuo juttu loppuu ennemmin tai myöhemmin, miksi ei siis ennemmin?

Sama täällä. Olen myös ensimmäisessä parisuhteessani. Suhde alkoi helmikuussa. Hänen kanssaan on ihana viettää aikaa, hän on raitis ja kaikin puolin kunnollinen mies ja mä pidän hänestä hirveästi. Mutta kun kuuntelen kavereitani, jotka ikävöi kumppaniaan heti kun ovat erossa ja tuntevat perhosia vatsanpohjassa kun kumppani koskettaa tajuan että en mä koe tuollaista. Kun ollaa yhdessä mulla on tosi hyvä olla hänen kanssaan ja en mä koen syvää kiintymystä häneen, seksi on hyvää ja muutenkin kaikki on mallillaan, mutta, kun ollaan erossa niin ei mua suuremmin haittaa. Oon ihan tyytyväinen yksikseni kotona enkä välillä edes muista tarkastaa puhelinta sen varalta, että hän on tekstannut. Hän on kuitenkin sitten se, jonka kanssa haluan jakaa asiat ja jolle mä kerron ensimmäisenä. Oon silti alkanut miettiä oonko mä kuitenkaan ihastunut, kun vaikka pidän hänestä voin aivan hyvin viettää aikaa myös erossa ja pitäiskö erota, että hän pääsee etsimään kumppania joka ei voi pitää näppejään erossa. En oikein edes tiedä miltä parisuhteessa olon tuntuisi kuulua.

Siis *koen syvää kiintymystä. Ajatus vaihtui kesken lauseen.

-14

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Olen myös ensimmäisessä parisuhteessani. Suhde alkoi helmikuussa. Hänen kanssaan on ihana viettää aikaa, hän on raitis ja kaikin puolin kunnollinen mies ja mä pidän hänestä hirveästi. Mutta kun kuuntelen kavereitani, jotka ikävöi kumppaniaan heti kun ovat erossa ja tuntevat perhosia vatsanpohjassa kun kumppani koskettaa tajuan että en mä koe tuollaista. Kun ollaa yhdessä mulla on tosi hyvä olla hänen kanssaan ja en mä koen syvää kiintymystä häneen, seksi on hyvää ja muutenkin kaikki on mallillaan, mutta, kun ollaan erossa niin ei mua suuremmin haittaa. Oon ihan tyytyväinen yksikseni kotona enkä välillä edes muista tarkastaa puhelinta sen varalta, että hän on tekstannut. Hän on kuitenkin sitten se, jonka kanssa haluan jakaa asiat ja jolle mä kerron ensimmäisenä. Oon silti alkanut miettiä oonko mä kuitenkaan ihastunut, kun vaikka pidän hänestä voin aivan hyvin viettää aikaa myös erossa ja pitäiskö erota, että hän pääsee etsimään kumppania joka ei voi pitää näppejään erossa. En oikein edes tiedä miltä parisuhteessa olon tuntuisi kuulua.

Puit juuri ajatukseni sanoiksi. 

-Ap

Jos oikeasti et ole edes koskaan ollutkaan ihastunut, ei ehkä ole oikein poikaystävääsi kohtaan, että jatkat. Hän varmaan on ihastunut sinuun ja luulee tunteiden olevan molemminpuolisia?

Pahinta on, jos olet hänen kanssaan ja sitten jätät hänet, kun löydätkin jonkun johon ihastut.

Mutta itse sen parhaiten tiedät, voiko tunteita poikaystävääsi kohtaan vielä tulla.

toivoto kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen parisuhde.....   ja sitten:  edelllinen pitkäaikainen säätöni.   Joku mättää.

Olin itse todella ihastunut edelliseen säätööni, mutta hän ei ollut valmis parisuhteeseen, minkä takia juttu loppui. 

-Ap

Niin tyypillistä... Sano nyt vielä, että tuo säätö oli joku kusipää.

Tällaista se on kiltin miehen kohtalo, naiset ei ikinä tunne mitään syvempää, sitä on vain "ihan kiva".

Itse en tosin pääse edes noin pitkälle että saisin kuukausien tapailun tai seurustelun vaan kaikki päättyy 3. tai 4.treffeille kun ei ole "kipinää".

Ajattelitko ehkä jahkailla vielä muutaman vuoden ja erota sitten vasta? Jos tilanne on tuollainen, on parempi erota heti, ettei kuluttaisi enempää omaa ja toisen aikaa.