Aina, jos joku täällä valittaa lapsensa oppimisongelmista tai vammaisuudesta, joku sanoo että "kyllä hän varmasti sijoittuu hyvin työelämään" tms.

Ihmiset nyt ovat aika kanoja yleensä ja tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

"Tunnetko ihmisen, joka on heikkolahjainen, mutta ei kehitysvammainen?" -ketju osoittaa asian tylyllä tavalla.

Samaa esiintyy muissakin asioissa. Jos joku huono oppilas on vaikka pyrkinyt lääkikseen, sukulaistäti sanoo, että kyllähän sinä nyt sinne varmasti pääset, vaikka on ilmiselvää, ettei pääse muuta kuin johonkin matalaan koulutukseen.

Työelämään pääsy on kyllä vaikeaa täysin terveellekin. Toivottavasti asenteet muuttuvat suvaitsevammiksi, koska ns terveetkin sairastuvat työelämässä.

Yrittävät tsempata ja nähdä asiasta valoisen puolen. Monesti käy niin, että se on vain suolaa haavoihin.

Tosiasia on , että ilman koulutusta on vaikea työllistyä ihan terveittenkin. Sekään ei vielä takaa mitään, koska kilpailu työpaikoista kiristyy jatkuvasti. Jos sosiaaliturvaa joudutaan radikaalisti tulevaisuudessa leikkaamaan, juuri vajaatyökykyiset ja muut tukea tarvitsevat ovat liipaisimella. Heikoimmilta leikataan Suomessa aina ensin. Joutuminen köyhyysloukkuun on todellinen uhkakuva.

Näinpä. Oman kohdalla kävi niin, että ennuste oli huono alussa, aikuisena lopputulos kohtalaisen hyvä lähtökohtiin nähden. Sukulaislapsi syntyi terveenä, mutta lopulta hän ei oppinut edes puhumaan ja kävelykin on vaivalloista vielä aikuisiällä. Vammat ovat molemmissa tapauksissa erilaisia ja jälkimmäinen ei ole perinnöllistä, omani, lievä autismi, on todettu perinnöllisiä yhtäläisyyksiä ja myöhemmin sukuun syntyikin myös vaikeasti autistinen.

Menee samaan kategoriaan kuin "ei kenellekään anneta enempää kuin mitä jaksaa kantaa" ja muuta ympäripyöreää mukalohduttavaa sontaa, jota hoetaan kun ei keksi muutakaan sanomista, mutta kokee välttämättömäksi sanoa silti jotain. Ei kukaan kehtaa sanoa "enpä haluaisi olla sinun tilallasi" tai "onneksi mun lapsi ei ole tuollainen vajaa kuin teidän Perttuli".

Minulla on vammainen lapsi. Aika kauheaa, jos pitäisi ap:n ehdottamaan tapaan latistaa lapsi. Työelämään pääseminen on varmasti vaikeaa, mutta eihän sinne pääse, jos ei edes yritä.

Niin kyllähän se kannettu vesi kaivossa pysyy, vai mites se nyt olikaan...

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vammainen lapsi. Aika kauheaa, jos pitäisi ap:n ehdottamaan tapaan latistaa lapsi. Työelämään pääseminen on varmasti vaikeaa, mutta eihän sinne pääse, jos ei edes yritä.

Latistaa? Ei. Täytyy olla realistinen ja sanoa, että aika näyttää.

Mielestäni oppimisvaikeuksisille on saavutus päästä peruskoulusta läpi. Sekin tuettuna. On ihan järjetöntä panna heitä "opiskelemaan" jotain sen jälkeen. Eivät selviä edes arjesta itse.

Mulla on oppimisvaikeudet ja olen koko ikäni ollut työelämän ulkopuolella. Kohta olen 50v. Itsemurha käy usein mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni oppimisvaikeuksisille on saavutus päästä peruskoulusta läpi. Sekin tuettuna. On ihan järjetöntä panna heitä "opiskelemaan" jotain sen jälkeen. Eivät selviä edes arjesta itse.

Niiden määrä lisääntyy koulussa koko ajan, jotka tarvitsevat erityisopetusta ja muuta tukea. Siltikään eivät pärjää muuten kuin helpotetuilla sisällöillä. Armovitosilla ja kutosilla päästetään ulos. Muutos on huomattava. Esim.lukutaito ja laskutaito on niin heikko, ettei selviä yksinkertaisistakaan tehtävistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni oppimisvaikeuksisille on saavutus päästä peruskoulusta läpi. Sekin tuettuna. On ihan järjetöntä panna heitä "opiskelemaan" jotain sen jälkeen. Eivät selviä edes arjesta itse.

Niiden määrä lisääntyy koulussa koko ajan, jotka tarvitsevat erityisopetusta ja muuta tukea. Siltikään eivät pärjää muuten kuin helpotetuilla sisällöillä. Armovitosilla ja kutosilla päästetään ulos. Muutos on huomattava. Esim.lukutaito ja laskutaito on niin heikko, ettei selviä yksinkertaisistakaan tehtävistä.

Ja sellaisille sitten tätä tulevaa pakollista toista astetta? Taas tuettuna ja lusikkasyötettynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni oppimisvaikeuksisille on saavutus päästä peruskoulusta läpi. Sekin tuettuna. On ihan järjetöntä panna heitä "opiskelemaan" jotain sen jälkeen. Eivät selviä edes arjesta itse.

Niiden määrä lisääntyy koulussa koko ajan, jotka tarvitsevat erityisopetusta ja muuta tukea. Siltikään eivät pärjää muuten kuin helpotetuilla sisällöillä. Armovitosilla ja kutosilla päästetään ulos. Muutos on huomattava. Esim.lukutaito ja laskutaito on niin heikko, ettei selviä yksinkertaisistakaan tehtävistä.

Ja sellaisille sitten tätä tulevaa pakollista toista astetta? Taas tuettuna ja lusikkasyötettynä?

Niin, näistä asioista ei saa rehellisesti ja avoimesti puhua. Keisarilla ei ole vaatteita. Koulutusta ylistetään, miten hyvää se on. Kun ongelmat lakaistaan maton alle jatkuvasti, kuvitellaa, että ne häviävät. Eivät häviä vaan kasvavat.

No mitä he sitten tekevät peruskoulun jälkeen? Eivät mitään? Onko se ainoa oikea tapa? Vanhempiensa kanssa eläen ei mitään. Sehän se on se vanhempien kohtalo.

Ongelmallista on se, ettei tukea tarvitsevat lapset saa sitä tukea, mikä heille lakisääteisesti koulussa kuuluisi. Heitä voi opettaa epäpätevät erityisopettajat ja tehtäväänsä sopimattomat kouluavustajat. Luokan- ja aineenopettajat kamppailevat useiden tukea tarvitsevien kanssa ilman rehtorilta saatavaa tukea jne. Koko systeemi on mätä jo alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

No mitä he sitten tekevät peruskoulun jälkeen? Eivät mitään? Onko se ainoa oikea tapa? Vanhempiensa kanssa eläen ei mitään. Sehän se on se vanhempien kohtalo.

Mä en ole oikein tehnyt mitään vaikka kohta olen 50v. Toki kotoa lähdin heti 18v koska ei vanhemmat missään nimessä halunneet että jään heidän luokseen.

Miksi olisi vastuuttomampaa lohduttaa ja kannustaa ja rohkaista kuin lytistää, mollata ja tuomita mahdottomaksi?

Ette te voi sitäkään tietää, että jostakusta EI koskaan tule onnellista yhteiskunnan jäsentä, ei sijoitu työelämään mitenkään tai elä tyytyväisenä. Kun ei ne lääkäritkään tiedä.

Sen sijaan tiedetään varmasti, rttä kannustusta ja ymmärrystä saaneet oppimisvaikeuksisrt ja vammaiset löytävät oman lokeronsa, työelämämahdollisuutensa tai ainakin onnellisen tuetun elämänsä todennäköisemmin kuin ne, joita on haukuttu ja latistettu ja toddettu, ettei teistä mitään tule, olette hyldyttömiä taakkoja vaan.

Eli kaiken tiedon varasssa näiden aapeen ”totuuksien” sylkeminen suustaan on nimenomaan on sitä vastuutonta kommentointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä he sitten tekevät peruskoulun jälkeen? Eivät mitään? Onko se ainoa oikea tapa? Vanhempiensa kanssa eläen ei mitään. Sehän se on se vanhempien kohtalo.

Mä en ole oikein tehnyt mitään vaikka kohta olen 50v. Toki kotoa lähdin heti 18v koska ei vanhemmat missään nimessä halunneet että jään heidän luokseen.

No, sinä selviät yksin. Monet muut eivät selviä. Sitä paitsi pystyt kirjoittamaan ihan ymmärrettävää tekstiä. Mikäs sinulla on ollessa.