Tarvitsen tulla sidotuksi (ja otetuksi) silloin tällöin!

On normaalia ja ja ok, koska se on seksuaalinen tarve.

Ihan normaali seksuaalinen halu. Eikä edes kovin harvinainen. Eikä myöskään kovin harvinaista, että mies ei sitä halua tehdä. Niinpä meikä-masterille on riittänyt kysyntää kotirouvien keskuudessa. ;)

Mäkin tykkään tulla sidotuksi ja rajusti alistetuksi. Omppu suuhun ja remmillä pakaroille :)

Ei voi parantua,se on tarve.

Haluan samaa välillä itsekkin.

Olen heteromies

Kiitos teille kaikille vastanneille! Ahdistaa tämä tilanne silti. Kuinka te vanhemmat pariskunnat olette ratkaisseet asian? Itse koen olevani umpikujassa ja olen alkanut oireilla fyysisesti. Tilanne on ollut päällä jo vuosia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille kaikille vastanneille! Ahdistaa tämä tilanne silti. Kuinka te vanhemmat pariskunnat olette ratkaisseet asian? Itse koen olevani umpikujassa ja olen alkanut oireilla fyysisesti. Tilanne on ollut päällä jo vuosia.

Ap

Arvon Jorma, sivele itsesi voilla, ota omena suuhun ja mene saunaan, olet paistettu hanu !

Et ole sairas, miehesi toimii tietämättömyyttään ja ymmärtämättömyyttään, se on epäreilua ja epäoikeutettua teitä kumpaakin kohtaan. Halu on normaali ja suhteellisen yleinen myös. Siitä ei voi, eikä ole tarvetta ”parantua”. Toki osalla ihmisiä, joilla tarve on, sen voimakkuus vaihtelee elämän aikana paljonkin.

Minulla vähän sama tilanne. Olen tosin mies. Vuosia yritin kieltää ja tukahduttaa tätä puolta itsessäni, syyllistin ja tuomitsin itseäni ja pidin itseäni sairaana. Masennuin ja sain pahoja uniongelmia, en jaksanut töissä ja esimerkiksi lasten kanssa oli hankala olla. Kumppanini ei halunnut kuunnella ja vähätteli. Lopulta minun oli mentävä terapiaan ja vyyhti alkoi hiljalleen aueta.

Tämä on ollut todella pitkä ja raskas tie. Kumppani on terapioiden kautta alkanut kuunnella ja ymmärtää minua, mutta ei ole ollut helppoa hänellekään tämä. Hän on alkanut hiljalleen tehdä asioita mitä tarvitsen ja olen todella kiitollinen siitä. Hän ei varsinaisesti niistä itse syty, mutta on pystynyt kuitenkin niitä tekemään. Olemme myös tietyissä rajoissa avanneet suhdetta, minulla kuitenkin asioita mitä hän ei pysty eikä halua tehdä. Niistä hänellä on tietysti täysi oikeus kieltäytyä.

Prosessi on kohdallamme kuitenkin vielä kesken enkä tiedä mihin tämä tulee päättymään. Ehkä eroon, avoimempaan suhteeseen tai vastaavaa, en vielä tiedä. Sen kuitenkin tiedän että tilanteeni on tällä hetkellä paljon parempi kuin mitä se on useisiin vuosiin ollut. Eli minun kokemukseni mukaan sinun kannattaa olla rohkea, pidä kiinni siitä kuka sinä olet, älä pelkää tai häpeä, sinulla on täysi oikeus olla juuri se ihana ihminen kuka olet ja ennenkaikkea ole ylpeä seksuaalisuudestasi ja muista että sinulla on oikeus nauttia siitä riippumatta siitä minkälainen se on.

Toivotan onnea ja voimia, teille kummallekin.

Täysin normaalia. Meillä puoliso otti asian esiin jo suhteen alussa. Puhuttiin pitkät keskustelut molempien haluista ja tarpeista sekä niiden toteutuksesta. Hankittiin runsaasti aikuisten leluja ja asusteita. Ollaan onneksi sellaisessa tilanteessa että kummallakaan ole rajoitteita seksin tai sen "normaaliuden" suhteen. Aiemmissa suhteissa molemmilla on ollut hyvinkin rajoittuneita ja konservatiivisia kumppaneita.

Ei tuo mikään niin omituinen halu ole, että sitä tarvitsisi hävetä. Kyse on kuitenkin vain halusta eikä perustarpeesta. Haluja voi oppia hallitsemaan, perustarpeita (vesi, ruoka, uni..) ilman ei voi elää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo mikään niin omituinen halu ole, että sitä tarvitsisi hävetä. Kyse on kuitenkin vain halusta eikä perustarpeesta. Haluja voi oppia hallitsemaan, perustarpeita (vesi, ruoka, uni..) ilman ei voi elää.

Ihmiset ovat tietysti erilaisia, mutta omalla kohdallani olen eri mieltä. Olen tuo seitsemäs kommentoija. Minä yritin useita vuosia kontrolloida ja tukahduttaa näitä halujani. Seurauksena menin täysin rikki. Elin valheessa ja epätoivossa. Yritin oppia hallitsemaan tätä puolta itsessäni ja epäonnistuin lähes täysin. Syytin ja tuomitsin itseni, ajauduin itsemurhan partaalle, yritin sitä muutamaan otteeseen. Tämä kaikki sen takia että minut lapsena opetettiin ajatukseen siitä että olen erilainen, sairas ja arvoton. Nyt olen hiljalleen ymmärtämässä olleeni väärässä ja olen siitä todella onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Et ole sairas, miehesi toimii tietämättömyyttään ja ymmärtämättömyyttään, se on epäreilua ja epäoikeutettua teitä kumpaakin kohtaan. Halu on normaali ja suhteellisen yleinen myös. Siitä ei voi, eikä ole tarvetta ”parantua”. Toki osalla ihmisiä, joilla tarve on, sen voimakkuus vaihtelee elämän aikana paljonkin.

Minulla vähän sama tilanne. Olen tosin mies. Vuosia yritin kieltää ja tukahduttaa tätä puolta itsessäni, syyllistin ja tuomitsin itseäni ja pidin itseäni sairaana. Masennuin ja sain pahoja uniongelmia, en jaksanut töissä ja esimerkiksi lasten kanssa oli hankala olla. Kumppanini ei halunnut kuunnella ja vähätteli. Lopulta minun oli mentävä terapiaan ja vyyhti alkoi hiljalleen aueta.

Tämä on ollut todella pitkä ja raskas tie. Kumppani on terapioiden kautta alkanut kuunnella ja ymmärtää minua, mutta ei ole ollut helppoa hänellekään tämä. Hän on alkanut hiljalleen tehdä asioita mitä tarvitsen ja olen todella kiitollinen siitä. Hän ei varsinaisesti niistä itse syty, mutta on pystynyt kuitenkin niitä tekemään. Olemme myös tietyissä rajoissa avanneet suhdetta, minulla kuitenkin asioita mitä hän ei pysty eikä halua tehdä. Niistä hänellä on tietysti täysi oikeus kieltäytyä.

Prosessi on kohdallamme kuitenkin vielä kesken enkä tiedä mihin tämä tulee päättymään. Ehkä eroon, avoimempaan suhteeseen tai vastaavaa, en vielä tiedä. Sen kuitenkin tiedän että tilanteeni on tällä hetkellä paljon parempi kuin mitä se on useisiin vuosiin ollut. Eli minun kokemukseni mukaan sinun kannattaa olla rohkea, pidä kiinni siitä kuka sinä olet, älä pelkää tai häpeä, sinulla on täysi oikeus olla juuri se ihana ihminen kuka olet ja ennenkaikkea ole ylpeä seksuaalisuudestasi ja muista että sinulla on oikeus nauttia siitä riippumatta siitä minkälainen se on.

Toivotan onnea ja voimia, teille kummallekin.

Kiitos sinulle, tämä on avaava kirjoitus. Itsekin olen mies, kuten joku jo oivalsikin. Jätin sukupuolen tarkoituksella pois aiemmin. Kaikkea hyvää myös teille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole sairas, miehesi toimii tietämättömyyttään ja ymmärtämättömyyttään, se on epäreilua ja epäoikeutettua teitä kumpaakin kohtaan. Halu on normaali ja suhteellisen yleinen myös. Siitä ei voi, eikä ole tarvetta ”parantua”. Toki osalla ihmisiä, joilla tarve on, sen voimakkuus vaihtelee elämän aikana paljonkin.

Minulla vähän sama tilanne. Olen tosin mies. Vuosia yritin kieltää ja tukahduttaa tätä puolta itsessäni, syyllistin ja tuomitsin itseäni ja pidin itseäni sairaana. Masennuin ja sain pahoja uniongelmia, en jaksanut töissä ja esimerkiksi lasten kanssa oli hankala olla. Kumppanini ei halunnut kuunnella ja vähätteli. Lopulta minun oli mentävä terapiaan ja vyyhti alkoi hiljalleen aueta.

Tämä on ollut todella pitkä ja raskas tie. Kumppani on terapioiden kautta alkanut kuunnella ja ymmärtää minua, mutta ei ole ollut helppoa hänellekään tämä. Hän on alkanut hiljalleen tehdä asioita mitä tarvitsen ja olen todella kiitollinen siitä. Hän ei varsinaisesti niistä itse syty, mutta on pystynyt kuitenkin niitä tekemään. Olemme myös tietyissä rajoissa avanneet suhdetta, minulla kuitenkin asioita mitä hän ei pysty eikä halua tehdä. Niistä hänellä on tietysti täysi oikeus kieltäytyä.

Prosessi on kohdallamme kuitenkin vielä kesken enkä tiedä mihin tämä tulee päättymään. Ehkä eroon, avoimempaan suhteeseen tai vastaavaa, en vielä tiedä. Sen kuitenkin tiedän että tilanteeni on tällä hetkellä paljon parempi kuin mitä se on useisiin vuosiin ollut. Eli minun kokemukseni mukaan sinun kannattaa olla rohkea, pidä kiinni siitä kuka sinä olet, älä pelkää tai häpeä, sinulla on täysi oikeus olla juuri se ihana ihminen kuka olet ja ennenkaikkea ole ylpeä seksuaalisuudestasi ja muista että sinulla on oikeus nauttia siitä riippumatta siitä minkälainen se on.

Toivotan onnea ja voimia, teille kummallekin.

Kiitos sinulle, tämä on avaava kirjoitus. Itsekin olen mies, kuten joku jo oivalsikin. Jätin sukupuolen tarkoituksella pois aiemmin. Kaikkea hyvää myös teille!

No tämä nyt oli vain oma kokemukseni. Helppoa ei ole ollut, mutta voiton puolella ollaan. Hyvä lopputulos on mielestäni kaiken pelkojen voittamisen ja työn arvoinen, elämä on paljon helpompaa kun voi olla turvallisin mielin se mikä on.

Olen mies ja kumppani halusi sidottuna kaikkea kivaa. Ihan ok minusta. Naiseni saatuaan orgasmin ilman yhdyntää on ihana naida avutonta naista ja tehdä hänelle mitä haluan. Nainen saa yleensä vielä toisen orkun kun panen. Joskus teen kiusaa ja jätän hänet sänkyyn sidotuksi....juon kupin kahvia ja käyn tupakalla. Tästä naiseni tykkää erityisesti! Haluaisi myös useamman miehen peräjälkeen mutta tähän en ole suostunut!