Te, joilla on aikuisia lapsia, mutta ei lapsenlapsia vielä. Miten paljon pahoittaisitte mielenne siitä,

1

En niin hirveän paljon hingu lapsenpiiaksi. Riittää kun omani hoisin.

1. Varmaan vähän tuntuisi kurjalta että en saa iso vanhemmuutta kokea, mutta en missään nimessä suuttuisi tai vaatisi lapsenlapsia. Lapseni elävät omaa elämäänsä, omalle itselleen. Ehkä voin sitten alkaa varamummiksi jollekkin muulle lapselle, jos omat aikuiset lapseni eivät syystä tai toisesta saa lapsia. :) N44

Älytön kysymys

1. Olisin valinnut nollan, jos olisi ollut vaihtoehtona.

On lastemme oma asia, hankkivatko he koskaan lapsia. Ja eiväthän kaikki lapsia pysty saamaan, vaikka haluaisivatkin. En todellakaan halua, että lapsemme koskaan tuntevat painetta suuntaan tai toiseen meidän taholtamme lapsiasiassa.

Lapsien asian lisääntyvätkö vai eivät. Reagoin sitten tarvittaessa, muttei minun elämänlaatu riipu lapsenlapsista.

Harmittaisi, mutta lapset on aikuisia ja tekevät omat päätöksensä. En painosta suuntaan enkä toiseen, kun tietää mitä se lapsiperhearki on, eikä se kaikille sovi.

Vierailija kirjoitti:

1. Olisin valinnut nollan, jos olisi ollut vaihtoehtona.

On lastemme oma asia, hankkivatko he koskaan lapsia. Ja eiväthän kaikki lapsia pysty saamaan, vaikka haluaisivatkin. En todellakaan halua, että lapsemme koskaan tuntevat painetta suuntaan tai toiseen meidän taholtamme lapsiasiassa.

Kiitos kun vastasit puolestani. Juuri näin ja sama kaikissa muissakin asioissa. Neuvon jos kysytään ja kysyn "mitä kuuluu", muuten en puutu heidän elämäänsä ja valintoihinsa.

Lasten oma asia. Meillä tulee joka tapauksessa olemaan välimatkaa monta sataa kilometriä tai jopa eri mantereella, joten yhteydet jää netin varaan.

-10. Toivon, että tähän paskaan maailmaan ei joudu kärsimään enempää mun jälkeläisiä.

Muuten en välittäisi, mutta on todella surullista, että tyttäreni ei halua lapsia, vaikka hänellä on iso omakotitalo ja hyvä mies, kun taas poikani haluaisi todellakin isäksi, mutta tyttöystävänsä ei halua lapsia.

Mä olisin kiitollinen jos tyttäreni jättäisi lapset tekemättä. Maailma on niin paha paikka. Usein kadun itsekin että tein hänet. Hän on kokenut ihan liikaa 30-vuotiaaksi ja se särkee meidän vanhempien sydämet.

Nuoret naiset ovat 2010-luvulta alkaen saaneet päälle ihan silmitöntä raivoa joka näkyy jokapäiväisessä arjessa. Tytärtäni ei myöskään suostuta palkkaamaan ja jos onni käy, työpätkät ovat olleet muutaman kuukauden määräaikaisia. Huoli toimeentulosta on aina läsnä. 

1

Minulla on jo nyt "varalapsenlapsi", yhtään enempää en kaipaa kuin tämä nyt 3v ei-sukulaislapsi, jonka tosin lellin pilalle. Tämä yksi riittää, enempää en tarvitse ns. mummokokemukseksi.

Riippuu siitä, mitä tässä tarkoitetaan mielen pahoittamisella. Kyllähän sitä tietoa vähän pitäisi sulatella ja kyllä siitä saattaisi jonkinlainen pettymys ja suru tullakin, mutta en minä nyt herranjestas siitä lapsia syyllistäisi enkä edes puhuisi asiasta mitään. 

Asia on jo meille selvä. Emme saa lapsenlapsia ja elämme sen mukaisesti.