Mikä sinua vaivaa, kun et ole perinyt isäsi käsityötaitoa - kysyi äitini, kun en saanut ruohonleikkuria toimimaan
Isäni lopetti itse itsensä kolmisen vuotta sitten, kun ei jaksanut tuota valitusta. Nyt käytin säälistä äitiäni mökillään ja kommentointi oli tätä rataa - ehkäpä kaunein lause mitä suusta tuli. Meneekö muka opitut taidot geeneissä vai mikä on homman nimi? Vanha saa olla ja katkerakin, mutta pitäisi kuitenkin osata pitää se suuvärkki kurissa. Mökille en enää halua, mutta toivon aurinkoisia päiviä tälle rouva"kullalle".
Kommentit (8)
Kai sinä kerroit äidillesi, että opitut taidot eivät tutkitusti periydy.
Koska taitosi olet tietysti perinyt - äidiltäsi. Kai muistit kertoa sen hänelle?
Olisit vastannut tosi iloisella äänensävyllä, että harmi, kun et isäsi käsityötaitoa perinyt, mutta onneksi et myöskään äitisi katkeraa elämänasennetta ja masentavaa kielenkäyttöä.
Käsityötaidot eivät periydy. Molemmat vanhempani ovat taitavia käsityöläisiä sarallaan. Minä taas olen jotain muuta. Tietysti jos innostun jostain, sen teen.
Mutta ei neula eikä vasara pysy kädessä luonnostaan.
"No koska perin ne sulta. Niin kuin huomaat."
Kai te kaikki olette käyneet vasektomiassa?
Tai ainakin pidätte housut jalassa.
Itse en saa ruohonleikkuria käyntiin omin voimin kun on niin raskas vetää käynnistysnarusta.Ja joissakin pitää samalla kurotella jotain kaasuhanaa kun reuhtoo sen narun kanssa. Oikeasti vaikeaa hommaa jos on tuommoinen leikkuri.
Mutta tuo äitisi kommentti oli hohhoijaa-osastoa, aina nuo vanhukset ei mieti mitä sammakkoa suusta tulee. Toki on kai sitä itselläkin tullut lipsauteltua...