Lue keskustelun säännöt.
31 vuotta hukkaan heitettyä elämää työn vuoksi?
25.06.2020 |
Olen aina todella rakastanut työtäni, mutta koskaan en ole kahta ensimmäistä vuotta lukuun ottamatta ollut työpaikassa, johon olisin voinut mennä iloisena, hyvillä mielin aamuisin.
Joka paikassa asiakkaat ovat arvostaneet työtäni ja siten myös minua, mutta pomoni eivät.
Työkaverit ovat aina olleet kivoja, osista on tullut elinikäisiä
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin ammattini ja menin sellaisiin töihin jota ei arvosteta. Kaikki entiset kaverit häipyivät, ensin se harmitti mutta jälkeenpäin ajatellen olikin hyvä että niistä pääsin eroon, niin pinnallisista ihmisistä joidenka seura ei tee mitään hyvää vaan oli haitallista vain. Toivotin vain hyvää jatkoa ja hakekoon kaltaistaan seuraa. Kaikkein parhaimpia ystäviä olen saanut niistä joilla ei ole kusi noussut kupoliin eikä tunne itseään muita paremmiksi. Helkutin hyvä mittari on kun tekee jotain radikaaleja käännöksiä niin saa nähdä ketkä sen sulattaa ja ketkä eivät ja siten turhat tyypit jäävät kyydistä pois kun muuten raahaisi turhaan niitä ikuisuuden perässään.