Lue keskustelun säännöt.
Ystävyyssuhteessa toisen passiivisuus, miksi?
25.06.2020 |
Miten tuntuu että nykyään on tosi yleistä, että minä olen se joka ottaa ystäviin yhteyttä ja sovin tapaamisesta? Juuri nyt on kyllästyminen tähän, tuntuu kuin toisia ei kiinnostaisi nähdä minua ja minun pitää taas olla joku "hännystelijä" joka seuraa näiden perässä ja ruinaa näkemistä. Jopa ajankohdan sopimisessa ollaan passiivisia, minun pitää ehdottaa, tai mitään tapaamista ei tulekkaan, kun toinen ei ole lainkaan aloitteellinen.
Mistä tällainen kertoo? Onko ihan normaalia?
Pettymyksiä on sitten tietysti tullut, jos on toisen osapuolen vuoksi tapaaminen peruuntunut, eikä hän viitsi edes ehdottaa uutta tapaamista, kuten minusta "kuuluisi", koen tämän niin, ettei toista niin hirveästi edes kiinnosta tavata, että vähän väkisin suostuu jos minä ehdotan, mutta jos en ehdota, niin ei ole mitään ongelmaa jättää tapaamatta.
Kommentit (4)
Huonoa itsetuntoa tuossa ainakin on mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksipuolinen ystävyys ei ole oikeaa ystävyyttä. Minä olen jättänyt tuollaiset ihmiset taakseni ja ei ole harmittanut.
Vastavuoroisuuden puutr kertoo siitä, että toinen ei arvosta ystävyyttäsi, ihmisyyttäsi elämässään, etkä ole tärkeä. Lähde. Jätä taaksesi.
Onko ihmiset vaan niin laiskoja vai mitä? Jos asian ottaa puheeksi, niin yleensä vaan selitellään että "kun minä oon tällainen, etten saa aikaiseksi". Kuitenkin tiedän, että nämä aikaansaamattomatkin saa kyllä halutessaan aikaiseksi vaikka mitä, heti kun on joku parempi motivaattori kuin minun näkeminen.
Yksinäinen on olo jotenkin tällä hetkellä ja ärsyttää että ihmisten tapaaminen on mulle merkityksellisempi kuin muille minun tapaamiseni. Luo sellaisen epätasa-arvon ihmissuhteeseen, mutta ei voi välejä oikein poikkikkaan laittaa, kun sitten olisin ihan yksin.