Lue keskustelun säännöt.
Voiko minusta olla äidiksi, jos en ole yhtään sellainen "pirtsakka" äitihahmo
24.06.2020 |
Oma äitini on aina ollut, ja on edelleen ihan äärettömän pirtsakka, energinen ja sosiaalinen tapaus. On siis kuin luotu äidiksi. Minä taas olen ihan vastakohta, todella matalat energiatasot, en osaa leipoa, en jaksa olla sosiaalinen, en jaksa koskaan puuhata mitään pirtsakkaa kuten joogaa tai puutarhan laittoa. Voiko väsynyt mörökölli olla hyvä äiti, vai onko äitien oltava niitä pirtsakoita muumimammoja?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni pirtsakka ja muumimamma eivät ole yhtään sama asia. Muumimammahan on rauhallinen viilipytty, joskus vähän melankolisenkin oloinen vaikkakin rakastava lapsia kohtaan. Itsekin olen ennemminkin sellainen tasainen, rauhallinen ja huolehtivainen, kuin tarmoa tihkuva, hoplopissa trampoliinilla pomppiva ilopilleri. Hyvin olen äitinä pärjännyt ja ihania ihmisiä noista lapsista on kasvanut. Moni on kehunut lapsiani (kun olivat pieniä) ja äitiyttäni.
Elämä ilman lapsia on helppoa. Lasten syntyessä menettää oman elämänsä. Jos se ei haittaa, siitä vain hankkimaan lapsia.
No, oma äitini on ihan ilmetty Hyacint Bucket. Arvatkaa vaan, olenko traumatisoitunut :)
Ei ihmisen täydy olla pirtsakka. Mutta kiinnostunut omasta lapsesta pitää olla ja pitää jaksaa joka päivä jutella ja välillä tehdäkin jotain, mutta sen ei tarvitse olla hyppimistä. Perustarpeista pitää jaksaa huolehtia. Ei tarvitse olla edes yltiösosiaalinen.
Ei se ole mikään kriteeri, lähinnä kysymys onko unelmasi palvella pikkuista ja avutonta joku 30v+ tulevaisuuteen ilman ainuttakaan kiitosta.