Töissä kunnianhimoinen ja ahkera, työpaikan ihmissuhteissa laiska

Onko muita samanlaisia? Itse olen kai vaan luonteeltani tällainen että töissä painan täysillä mutta kahvitunnilla en jaksa panostaa jutusteluun. Huomaan että monilla muilla asia on toisinpäin. Onkohan se niin että kumpaankin ei pysty panostamaan täysillä?

pomo vaihtui niin en saa kuin haukkuja

ole just sinun henkistäsi kaveria? Olen itse huomannut, että silloin jos on tarpeeksi erilainen työkaveriensa kanssa, ei löydy yhteistä juttua ja sitten voi keskittyä vain työhön. Toisaalta, monena harmaana arkiaamuna on kiva ollut mennä töihin niihin paikkoihin, jossa saa kahvilla jutella hauskoja jonkun hyvän kaverin kanssa.

enkä oikein ole kunnolla jaksanut tutustua niihin muihin kun panostan vaan siihen työhön. Meillä ei ole mitään ryhmätyötä ym, kaikki tehdään yksin. Olen vaan huomannut että ne sosiaaliset ei tee kauheasti töitä ja ajattelin että jos se on niille ykkösjuttu eikä työ, en tiedä.

Kumpi teille on tärkeämpää, hyvät työkaverit vai työn tekeminen hyvin?

ap

Hyvät sosiaaliset suhteet tuntuvat antavat paremmat eväät mm. etenemiseen.



Eli kannattaisi panostaa kumpaankin.