Lue keskustelun säännöt.
Eikö saisi olla iloinen ja eläväinen työyhteisöissä? Kateutta??
19.02.2009 |
Olen töissä iloinen ja eläväinen, se kuuluu persoonaani. Olen kuitenkin huomannut että se aiheuttaa hirveesti kateutta ja ärsyyntymistä. Elän kotona hyvin rankkaa elämää erityislapseni ja uhmaikäisen lapseni kanssa. Taloudellisesti on tiukkaa ja omakaan terveys ei aina ole ok. Kuitenkin jaksan iloita elämästä - töissä voin ne murheet unohtaa.
Mikä siinä on että pitäisi olla pahimman luokan juoruakka ja vielä ilkeä että kuuluisi porukkaan???
Kommentit (6)
Oikeasti he ovat kovaäänisiä hölösuita jotka haittaavat muiden työntekoa kun me muut emme saa keskittyä rauhassa hommiimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta koeta sinäkin ymmärtää toisten näkökulmia. Se mikä sinusta vaikuttaa herttaiselta elävyydeltä, voi toisesta tuntua sietämättömältä teennäisyydeltä ja itsensä korostamiselta - etkä voi tehdä asialle yhtikäs mitään. Niin se vain on. Asiat näyttävät erilaisilta kun seisoo eri saappaissa.
Helpommalla pääset kun koetat ottaa muidenkin tunteet huomioon sopivassa määrin, vaikka olet silti oma itsesi. Unohdat pahimmat nyrpistelijät, sillä heitä et voi koskaan miellyttää vaikka muuttuisit itse samanlaiseksi. Ei siis kannata yrittää sitäkään.
Työpaikalla pidetään yllä työminää ja työpaikan ilmapiiriin sopivaa käytöstä, vapaa-ajalla ollaan sitten vapaammin.
ei kai ap sanonutkaan, että häntä hihityttää toisten surut ja että hän vähät välittää muiden tunteista.
Minusta on todella surullista katsottavaa tuo "työminä", joka tarkoittaa sitä, että kuljetaan univormumaisesti pukeutuneena samanlaisin kampauksin samanlaisin nyrpein ilmein.
Ja sitten ihmetellään, että kaikilla on paha olla.
Samat ihmiset, jotka kadehtivat sinun hymyilevää olemustasi ovat kai niitä, jotka kadehtivat naapurin uutta autoa, pitkiä ulkomaanmatkoja, kauniimpia vaimoja, fiksumpia lapsia.
Just joo - kaipa luulevat, että nuo ominaisuudet sun muut ovat heiltä pois.
Ole tyttö hyvä jatkossakin hymyilevä - meitä on onneksi monia monia muita, jotka arvostavat iloista seuraasi ja tervehdystäsi; nuo nurisevat ryppynaamat, jotka tervehtivät vain ylempiään kannattaa ohittaa olankohautuksella.
mutta koeta sinäkin ymmärtää toisten näkökulmia. Se mikä sinusta vaikuttaa herttaiselta elävyydeltä, voi toisesta tuntua sietämättömältä teennäisyydeltä ja itsensä korostamiselta - etkä voi tehdä asialle yhtikäs mitään. Niin se vain on. Asiat näyttävät erilaisilta kun seisoo eri saappaissa.
Helpommalla pääset kun koetat ottaa muidenkin tunteet huomioon sopivassa määrin, vaikka olet silti oma itsesi. Unohdat pahimmat nyrpistelijät, sillä heitä et voi koskaan miellyttää vaikka muuttuisit itse samanlaiseksi. Ei siis kannata yrittää sitäkään.
Työpaikalla pidetään yllä työminää ja työpaikan ilmapiiriin sopivaa käytöstä, vapaa-ajalla ollaan sitten vapaammin.
Meidän työyhteisön eläväinen ja iloinen on tosi pidetty ja arvostettu persoona. Kyllä sun käytöksessä ap nyt jokin selvästi hiertää. Veikkaan että toi viimeinen lause sanamuotoineen paljastaa susta jotain. Provolta kylläkin kuulostaa, juuri loppukaneetin takia.
Meillä kaikki ovat rentoja ja aitoja, ja töissä voi hyvin puhua muustakin kuin työasioista. En vaihtaisi tätä mihinkään paskantärkeään jäykistelyyn!
Kun itsellä naama norsun takapuolena, ei jaksa katsella, että joku toinen nousee sen yläpuolelle. Ole itsesi ihan rauhassa, anna akkojen juoruta.