Vihalle syntyy tilaa, jos ihmiset kokevat epäoikeudenmukaisuutta ja toivottomuutta omassa elämässään.

Mikä on blm ilmiö ?

Zinc

En ole koskaan kuullutkaan tämmöisestä maailman laista

No päteehän se. Onhan työttömät ja perheettömät katkeria silloin kun he olisivat halunneet töitä ja lapsia. Se ei vain ole mikään ihmisoikeuskysymys jos jää vaille naista. Ihmisoikeuskysymys on jos tulee syrjityksi järjestelmällisesti rodun takia.

Juu minä huomasin tuon yhteyden ihmissuhteessa, jossa ilmeni toivottomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Kun tilanne jatkui pitkään, niin huomasin, että minuun oli kasvanut vihaa.

Ei se tosiaan tarvitse väriä ihoon.

Nykymaailman sairaus on se että oma epäonnistuminen on jonkun toisen syytä.

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailman sairaus on se että oma epäonnistuminen on jonkun toisen syytä.

No kyllähän se onkin toisten syytä. Ei kukaan ehdoin tahdoin leivo itselleen pahaa elämää. Väittäisin jopa, että suuri nykymaailman sairaus on se, että juuri halutaan aina usuttaa kaltoin kohdeltu yksilö peilin eteen tekemään jotain katumusharjoituksia, vaikka syylliset löytyvät aivan muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailman sairaus on se että oma epäonnistuminen on jonkun toisen syytä.

No kyllähän se onkin toisten syytä. Ei kukaan ehdoin tahdoin leivo itselleen pahaa elämää. Väittäisin jopa, että suuri nykymaailman sairaus on se, että juuri halutaan aina usuttaa kaltoin kohdeltu yksilö peilin eteen tekemään jotain katumusharjoituksia, vaikka syylliset löytyvät aivan muualta.

Idari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailman sairaus on se että oma epäonnistuminen on jonkun toisen syytä.

No kyllähän se onkin toisten syytä. Ei kukaan ehdoin tahdoin leivo itselleen pahaa elämää. Väittäisin jopa, että suuri nykymaailman sairaus on se, että juuri halutaan aina usuttaa kaltoin kohdeltu yksilö peilin eteen tekemään jotain katumusharjoituksia, vaikka syylliset löytyvät aivan muualta.

Idari.

Haluatko selventää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailman sairaus on se että oma epäonnistuminen on jonkun toisen syytä.

No kyllähän se onkin toisten syytä. Ei kukaan ehdoin tahdoin leivo itselleen pahaa elämää. Väittäisin jopa, että suuri nykymaailman sairaus on se, että juuri halutaan aina usuttaa kaltoin kohdeltu yksilö peilin eteen tekemään jotain katumusharjoituksia, vaikka syylliset löytyvät aivan muualta.

Idari.

SINÄ olet pälli

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailman sairaus on se että oma epäonnistuminen on jonkun toisen syytä.

No kyllähän se onkin toisten syytä. Ei kukaan ehdoin tahdoin leivo itselleen pahaa elämää. Väittäisin jopa, että suuri nykymaailman sairaus on se, että juuri halutaan aina usuttaa kaltoin kohdeltu yksilö peilin eteen tekemään jotain katumusharjoituksia, vaikka syylliset löytyvät aivan muualta.

Lähes kaikki maailman kärsimyksestä on ”muiden”, eli eliitin vikaa. Tottahan tämä on.

Niinhän se on. Kun kokee paljon epäoikeudenmukaisuutta ja se vielä toisten aiheuttamaakin jotka kaltoinkohtelevat tahallaan ja tarkoituksella niin se aiheuttaa vihaa. Sitten alkaa myös tuntua että jos itse ei muka oikeutettu niin mikä oikeus muka toisillakaan olisi. Se että toiset väittävät johtuvan itsestä kun ihan selvästi toiset aiheuttaneet on vain sitä että toiset eivät myönnä eivätkä ota vastuuta, eiväthän mistään muustakaan.

Kyllähän viha on ihan normaali tunne. Pitää kuitenkin muistaa, että elämä lähtökohtaisesti ON epäoikeudenmukaista. Moni kiltti mies ja nainen jää yksin, tai päätyy huonoon suhteeseen koska ei maailmassa onnea jaella tasapuolisesti kaikille. 

Ei täällä ketään silkkihansikkain kohdella. Kaikilla on omat ongelmansa elämässään. Toki jotkut ovat sosiaalisesti suosittuja, mutta he ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaampia ihmisinä. Kaikki eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita, mutta heidän lahjakkuus voi olla jotain muuta. 

Kyllä minäkin olen usein sortunut kadehtimaan suosittuja ihmisiä, mutta toisaalta kun olen heiltä kuullut mihin kaikkeen se on heidät johtanut, ei se olekaan ollut mitenkään mukavaa kuultavaa. Olenkin siis tavallaan säästynyt todella paljolta pahalta olemalla arka ja pelokas. Tekevälle sattuu ja sosiaaliset ihmiset tekevät paljon enemmän asioita, mikä johtaa toiseen asiaan ja se asia kolmanteen jne. 

Kiltit ihmiset ovat usein passiivisempia tekemään yhtään mitään, joten heille ei sitten tapahdukaan mitään mikä johtaisi mihinkään. Joten tavallaan kyseessä on "oma syy", joskin ei syntymäluonteelleen kauheasti mitään voi..

Itsekin yksinäisenä naisena olen kärsinyt paljon masennuksesta ja vihasta. Aluksi vihasin vain itseäni, mutta sitten aloinkin vihata ihmisiä. Vihan tunteiden kanssa olen kamppaillut paljon, mutta iän myötä olen oppinut valjastamaan vihaani hyvään sen sijaan, että vain velloisin siinä. Olen jopa onnistunut auttamaan joitakin ihmisiä koska vain minä ymmärsin mistä on kyse, kun muut vaan pyöritteli silmiään. Että se on sitten ihan oma valinta käyttääkö sen vihansa radikalisoitumiseen vai hyvään. Jos valitset radikalisoitumisen, et kyllä koskaan ollutkaan pohjimmiltasi kiltti ihminen koska kiltti ihminen ei halua koskaan muille pahaa, vaikka olisikin itse syntynyt huonoilla korteilla.

Asioillla on oltava aina suhteet (kaikki on suhteellista). Jos vihalla ei ole suhdetta rauhaan niiin sillä on suhde ruokkkia vihaa ja sokeutua sille. Kaiiikki tahtovat sisimmässään rauhaa ja jotta rauha voidaan saavuttaa tulee löytää keinot rauhanomaisesti, rauhalllisesti ja järkevästi eli kysyä esiim että missä ridassa on ylipäätään kyse jotta saadaaan vastaukset joita voidaan lähteä yhdessä ratkaisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailman sairaus on se että oma epäonnistuminen on jonkun toisen syytä.

No kyllähän se onkin toisten syytä. Ei kukaan ehdoin tahdoin leivo itselleen pahaa elämää. Väittäisin jopa, että suuri nykymaailman sairaus on se, että juuri halutaan aina usuttaa kaltoin kohdeltu yksilö peilin eteen tekemään jotain katumusharjoituksia, vaikka syylliset löytyvät aivan muualta.

Minusta ongelma on ylipäätään, että on pakko löytää jokin "syyllinen", oli se sitten yksilö itse tai jokin muu taho. Pitäisi hyväksyä, että ikäviä asioita tapahtuu, vaikka kukaan ei niitä erityisesti halua, ja keskittyä ratkaisuihin. Ei niin, että kun kerrotaan, että rasismin kohteilla tai ilman puolisoa jääneillä on paha mieli, niin ensimmäisenä aletaan julistaa omaa syyttömyyttä ja etsiä jotain muuta syyllistä tai vaihtoehtoisesti kielletään koko ongelma tai vähätellään sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä ketään silkkihansikkain kohdella. Kaikilla on omat ongelmansa elämässään. Toki jotkut ovat sosiaalisesti suosittuja, mutta he ovat sitten sosiaalisesti lahjakkaampia ihmisinä. Kaikki eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita, mutta heidän lahjakkuus voi olla jotain muuta. 

Kyllä minäkin olen usein sortunut kadehtimaan suosittuja ihmisiä, mutta toisaalta kun olen heiltä kuullut mihin kaikkeen se on heidät johtanut, ei se olekaan ollut mitenkään mukavaa kuultavaa. Olenkin siis tavallaan säästynyt todella paljolta pahalta olemalla arka ja pelokas. Tekevälle sattuu ja sosiaaliset ihmiset tekevät paljon enemmän asioita, mikä johtaa toiseen asiaan ja se asia kolmanteen jne. 

Kiltit ihmiset ovat usein passiivisempia tekemään yhtään mitään, joten heille ei sitten tapahdukaan mitään mikä johtaisi mihinkään. Joten tavallaan kyseessä on "oma syy", joskin ei syntymäluonteelleen kauheasti mitään voi..

Itsekin yksinäisenä naisena olen kärsinyt paljon masennuksesta ja vihasta. Aluksi vihasin vain itseäni, mutta sitten aloinkin vihata ihmisiä. Vihan tunteiden kanssa olen kamppaillut paljon, mutta iän myötä olen oppinut valjastamaan vihaani hyvään sen sijaan, että vain velloisin siinä. Olen jopa onnistunut auttamaan joitakin ihmisiä koska vain minä ymmärsin mistä on kyse, kun muut vaan pyöritteli silmiään. Että se on sitten ihan oma valinta käyttääkö sen vihansa radikalisoitumiseen vai hyvään. Jos valitset radikalisoitumisen, et kyllä koskaan ollutkaan pohjimmiltasi kiltti ihminen koska kiltti ihminen ei halua koskaan muille pahaa, vaikka olisikin itse syntynyt huonoilla korteilla.

Tämähän se. Jos mietin esimerkiksi vanhoja koulukavereitani niin aika monella niistä suosituista tytöistä ja pojista aikuiselämä on mennyt aika kehnosti. Osa on jopa mullan alla. Sen sijaan ne hiljaisemmat tyypit ovat eläneet rauhallista elämää joko yksin tai saman kumppanin kanssa jo pitkään.

Ei se suosio kerro että kaikki on elämässä hyvin ja elämä lupaa pelkkää hyvää. Ei suosiota kannata kadehtia. Niin moni julkkiskin on päätynyt huonoon jamaan ja kuollut nuorena. Tai vanhana on rahat tuhlattu ja jääty yksin, samalla kun tylsillä taviksilla on asiat ihan hyvin. Asuntolaina maksettu ja eletään leppoisia eläkepäiviä kumppanin kanssa. Niinhän sanonta menee, että hiljaisissa vesissä ne kalat kutee.