Kuinka pitkä on pitkä ponnistusaika?

kutsutaan pitkittyneeksi ponnistusvaiheeksi.

lopuksi vedettiin imukupilla pois.

pnnistusvaihe ei sattunut missään vaiheessa.

ekalla ponnistusvaihe 11min

tokalla 10min

kolmannella 8min

neljännellä 6 minuuttia ja viidennellä tasan 6minuuttia.

ei kivunlievitystä.

minusta ponnistusvaihe tuo sen helpotuksen.toki on varmaan eri asia jos ponnistaa pari tuntii ni sit voi olla kipeet paikat ja muutenkin venttiolo.

mulla muutenkin kaikki synnytykset alkanu niin nopeesti ja eka synnytys oli 7 tuntii ja toka synnytys 3tuntii ja kolmas 2,5 tuntii neljäs 2 tuntii ja viimonen tuli vaaja 2 tuntii

.onnea mulla ollu mukana kun on ollu nopeita ja ei kivulijaita.

ja voisin sanoo tähän et yli tunnin kestävä on pitkä::::

Kyllä yli tunnin on pitkä ponnistusvaihe. Periaatteessa, kuten edellinen sanoi, ponnistusvaiheen pitäisi olla helpotus. Olin tietysti kipeä ja väsynytkin, mutta eniten mieleen jäi paniikki vauvan voinnista. Ei ollut puudutusta tms. ja ilokaasua en saanut, koska se vaikutti heti vauvan sydänääniin. Kätilö vihjaili lääkärille moneen kertaan, että pitäisikö tehdä jo asialle jotain, mutta lääkäri odotti vuoron vaihtoa. Pudutusta en alunperin saanut koska synnytys eteni niin nopeasti, "ei ehditty antaa". Avautumisvaihe oli ponnistusvaihetta lyhyempi.

.Eikä ollu kivunlievitystä, mutta kyllä sattui!

kaikki voima keskitetään siihen ja pitää tuntua niin että persesilmä lentää takaseinään ja tulosta tulee.



Miksi äheltää tuntikausia ja hissukseen, miksi ei mennä tulta päin täysillä.



Tässäkin ketjussa on tullut esille ettei uskalleta ponnistaa, mitä helkuttia te vetkuttelette kun siitä ei pääse kuin ponnistamalla.



Pari topakkaa ponnistusta, ensimmäisellä pää ulos ja toisella loput ja se on siinä.

Lapsi ei pääse kärsimään hapenpuutetta kun homma hoituu nopsaan.



Räväkkyyttä hommaan hyvät naiset. Lapsi ei tule pikkuisella äheltämisellä vaan voimakkaalla työnnöllä.

ja koko tuon ajan ponnistelin niin täysillä kun pienestä ihmisestä lähtee.. ja kyllä kivulias ja kiristävä kokemus.meinasi usko loppua :))

Muutenkin koko synnytys kesti yhteensä 3 h 15 min. Kivunlievitystä "ei ehditty antaa", mutta en sellaista olisi edes tarvinnutkaan. Helppo synnytys!

Seuraavan kerran kun homma ei taaskaan onnistu, vaikka kaksi lasta olen jo synnyttänyt, niin muistelen fiksuja neuvojasi ja sitä, että kaikki onkin vaan musta kiinni. Mähän ihan itse olen halunnut pitkittää sitä kipua puolitoistatuntiseksi ja vaarantaa vauvan terveyden, ja vielä kaksi kaksi synnytystä toiminut tahallani noin. Mä en yleensä provosoidu, mutta nyt mä sanon että: olet idiootti.

Ettei anna mennä yli tunnin. Lapsi tuli viimesillä voimilla pihalle 20 minsan ponnistuksen jälkeen. Imukuppi oli odottamassa ja puhuttiin saliin menosta.



Toinen tuli 6 minsan ponnistamisen jälkeen ja kolmas meni 20 sekkaa. Hälyytin kun huomasin itse että lapsi on siinä suulla, joka valmistautu ja ponnistin ulos, vähän jännitin vastaan ensin.. ;)



En käsitä miten aktiivisesti siis jatkuvasti edes pystyy ponnistamaan yli tuntia.

- eri ihmisillä on erilaiset kudokset, toisilla kudos on valmiiksi pehmeää mössöä jonka läpi vauva sujahtaa hyvin helposti. Toisilla taas on napakkaa, tiivistä kudosta joka hidastaa vauvan tuloa huomattavasti. Tämä koskee siis sekä lantion pohjan lihaksia että sidekudoksia yms.

- supistusten voimakkuudessa on eroja paljonkin, varsinkin käynnistetyssä synnytyksessä voi kohtulihas olla jo niin "loppuunpoltettu" että vauva saadaan ulos pelkällä lihasvoimalla (joko äidin tai sitten lääkärin lihasvoimin imukupilla).

Jos supistukset ei yhtään työnnä lasta eteenpäin, ponnistaminen voi olla melkoista työtä.

- Ponnistusasento voi olla kohtuuttoman huono, esim. puoli-istuvassa asennossa istutaan synnytyskanavan päällä ja painetaan se lyttyyn, kyljellään kanava on kyllä auki, mutta makuuasennossa ei saa välttämättä työntöön kunnolla voimia vaikka tietäisi miten pitää ponnistaa.

- Kätilö ei osaa ohjata ja neuvoa ponnistamista kunnolla tai äidin voimat kuluvat johonkin toisarvoiseen kuten jalkojen kannattelemiseen huonossa asennossa tms.

- Vauvan tarjonta vaikuttaa ponnistusaikaan hyvinkin paljon, esim. pää ei tarvitse olla montaakaan milliä vinossa asennossa kun se jo hidastaa vauvan etenemistä huomattavasti.

- Joskus vauva ei ole vielä kunnolla laskeutunut, joten äiti joutuu ensin ponnistamaan vauvan alas synnytyskanavaan ja siitä sitten ulos. Kätilöt ei aina muista kertoa äidille missä vaiheessa varsinainen aktiivinen ponnistaminen alkoi ja jotkut kätilöt laskevat ponnistusaikaan mukaan tuon vauvan "pudottamisen" myös. (Vaikka ei pitäisi laskea)

- Vauvan koko vaikuttaa ponnistusvaiheen pituuteen myös jonkin verran, varsinkin ensisynnyttäjällä.



Summa summarum: ponnistusvaihe on lyhyt silloin kun äidillä on hyvin pehmeät kudokset, vahvat supistukset, hyvä asento ja sopusuhtainen vauva oikeassa tarjonnassa.



Lääketieteen näkökulmasta yli tunnin ponnistuvaihe on pitkittynyt, mutta mikäli vauvan sydänäänet ovat edelleen kunnossa ja äidillä riittää voimia, ei ole mikään pakko ryhtyä sen kummempiin toimenpiteisiin.



Ja lopuksi, itsellä ponnistusajat eka 1 tunti 13 min (imukupilla autettiin 2 viimeistä ponnistusta kun supistukset oli hyvin heikot), toka noin 10 min, kolmas noin puoli tuntia (erittäin huono asento).

Yleensä varmaan jo tuossa vaiheessa leikkaavat... Kipu ei ollut sieltämätön, mutta ihan loppu olin!

jonka jälkeen imukuppi ja episiotomia. Vauvan sydänäänet alkoivat heiketä, siksi siis ripeä puuttuminen.

En riutunut kivuissa, olin jo niin loppu, etten tajunnut tästä maailmasta juuri mitään. Koko synnytys tapahtui "verhon takana", aivan kuin olisin katsellut sitä jostain katonrajasta. Autettiin lopulta imukupilla, kun sydänäänet heikkenivät.

Käsittääkseni pitkästä kai voi puhua, jos on yli tunnin.



Mulla oli tunti ja vartti esikoisen kanssa ja sanoinkin miehelle (joka ei kyllä muistanut silloin mitään), että tunnin päästä täytyy hakea apua, kun lapsi on arvioitu makrosomiseksi. Mut tulihan se sieltä itse sit kuitenkin.

Esikoista ponnistin 1 tunnin 10 minuuttia ja sekin tuntui todella pitkältä ajalta.



Kakkosta ponnistin 5 minuuttia. Paljon mukavampaa.

Ehdottiko kätilöt että oisit välistä koittanut kontillaan, kyljellään tai jakkaralla tms. pystyssä että jos olis tullu paremmin? Mulla on ollu nopsat ponnistukset, tosin aika pienet vauvatkin mutta pystyssä olen ne pusannut ja painovoima on tuntunut auttavan. Varmasti ensi kerralla sulla olis jo paljon nopsampi ponnistus kun eka vauva on jo kerran raivannut tiensä ulos;-)

Eka ponnistus 1 h 50 min, toka 20 min ja kolmas 1 h 15 min. Ensimmäinen ja vika tuntuivat pitkiltä, keskimmäistä tuskin muistan (muutenkin helppo synnytys).



Mulla noissa pitkissä kokeiltiin kyllä eri asentoja, ja auttoivathan ne vähän, varsinkin viimeisessä. Mutta ponnistuksen pitkittyminen johtui vauvan kasvotarjonnasta (kaikki kolme ovat tulleet kasvotarjonnassa), ja vikassa synnytyksessä kätilö sanoi, että ponnistin tosi hyvin, ja raivotarjonnasta olis syntynyt kuulemma parilla työnnöllä.

Minä työnsin esikoisen maailmaan puolessa tunnissa ja siitäkin olisin saanut nopeamman mikäli olisin uskaltanut vaan työntää rohkeammin. No kokemattomuuttani en uskaltanut, vaan ponnistin ihan pikkuisen vaan kerrallaan.



Toista kertaa kun olin koitoksella tiesin jo, että kaikki pitää laittaa peliin mikä vaan muijasta irtoaa ja lapsi oli ulkona kahdessa minuutissa. Oli kyllä paljon miellyttävämpi synnytys ja lapsellakin oli kaunis ja pyöreä pää kun ei joutunut kökkimään synnytyskanavassa. Esikoisella oli aika mahtava pahka päässään.

Mulla oli ekasta 1 tunti, 46 minuuttia, oli siis piiiitkä. Toisesta 8 min ja kolmannesta 2 minuuttia. Jos olisin saanut vielä neljännen, ei varmaan olis tarvinnut muuta kuin levittää reidet :)