Lue keskustelun säännöt.
Miten herkkä lapsi pärjää kovassa maailmassa?
18.06.2020 |
Ahdistaa. Päiväkoti-ikäinen lapseni on osoittautunut todella herkäksi tapaukseksi. Pahoittaa mielensä pienimmistäkin kiusaamistilanteista, ei tykkää olla huomion keskipisteenä lainkaan jne. Miten hän pärjää tulevaisuudessa koulumaailmassa ja elämässä ylipäätään kun tänäpäivänä kaikkien tulisi olla ekstroverttejä yms. Huoli on kova!
Kommentit (54)
Näytä esimerkkiä. Käy töissä ja suhtaudu elämän eri asioihin, ongelmiinkin mahdollisimman positiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkällä lapsella on huonot lähtökohdat, valitettavasti. Isot lapsilaumat ovat tällaiselle välillä kuin hyeenalaumoja, porukan häiriintyneet ottavat helposti sen herkän kohteekseen.
Tärkeintä on, että olet aina lapsesi puolella. Jos joku kiusaa, tee vaikka lastensuojeluilmoitus kiusaajasta että kiusaaminen saadaan loppumaan.
Yritä vahvistaa lapsesi vahvuuksia, että pääsee kokemaan onnistumista ja hyväksyntää sellaisena kuin on.
t. herkän pojan äiti, vaikeusastetta vielä lisää sukupuolesta johtuen...
Ei tule pärjäämään jos pumpulissa kasvatetaan. Täällä pitää osata pitää puolensa, vaatimattomuus ja sivussa pysyminen tulee ongelmaksi työelämässä viimeistään.
Niistä herkistä tulee ajan mittaan kovimpia tappelijoita, kun tarpeeksi kiusataan. Väkivalta lopettaa v.ittuilun aina.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule pärjäämään jos pumpulissa kasvatetaan. Täällä pitää osata pitää puolensa, vaatimattomuus ja sivussa pysyminen tulee ongelmaksi työelämässä viimeistään.
Ei ole pumpulissa kasvatettu, sattuu vaan olemaan perusluonteeltaan herkkä! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi huonosti ja jälkiselvittely edelleen käynnissä.
Koska en saanut hyväksyntää ja kavereita koskaan peruskoulusta/lukiosta tai harrastuksista niin yliopistossa "ystävystyin" päihteiden käyttäjien kanssa, moniongelmaisia "koululla kompensoijia hekin, enemmän tai vähemmän". Roikutaan opiskelussa vaikka palo sisältä on kuollut. Miksi opiskella kun ei koskaan tule olemaan tarpeeksi. Mutta roikutaan kun kerran täällä ollaan, vaivaa ja resursseja käytetty. Tullakseen joksikin ei miksikään sillä eihän opiskelu korvaa sisäistä tyhjyyttä ja osattomuutta. Ruuveja puuttuu päästä yksi ellei useampikin.
Yliopistossa opiskelu on usein haastavaa tasapainoisillekin, joten psyykkiset haasteet estävät tehokkaan opiskelun, sillä ajattelutyö ruokkii muutenkin hajalla olevan mielen neurooseja ja ahdistusta. Sitten kun kursseja jää suorittamatta niin ahdistus kasvaa ja lopulta vaan jättää tekemättä. Koska ei olla enää kotimaisemissa, eikä pysty opiskelemaan eikä käymään töissä ja aikaa on niin mielen solmut kiristyvät entisestään. Kehitellään korvaavaa tekemistä.
Rakastuin päihteisiin heti, sillä ne vapauttivat minut päänsisäisistä solmuista ja ahdistuksesta. Tuntui hyvältä vaan olla ilman pakkoajatuksia ja neurooseja, olla ikäänkuin pehmeän virran vietävänä. "Ai tältä niin kutsutuista tasapainoisista ihmisistä tuntuu!". Aiemmin en kyennyt edes kävelemään kadulla ilman ärsyttäviä ajatuksia ja vainoharhaisuutta.
En viilannut kirjoitusasua, vaan kirjoitin mitä mieleen pulpahti 😶. Turha nillittää. Enkä siis yleistä että kaikki herkät käyttävät tai käyttivät päihteitä enemmän kuin suotavaa. Tämä on vain mun tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä lapsen persoonasta! Se, millainen hän on nyt, ei kerro kauheasti siitä, millainen hän on aikuisena. Tai siis totta kai herkkyys säilyy, mutta sen ilmenemismuoto voi olla toisenlainen. Lapsen persoona kehittyy koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule pärjäämään jos pumpulissa kasvatetaan. Täällä pitää osata pitää puolensa, vaatimattomuus ja sivussa pysyminen tulee ongelmaksi työelämässä viimeistään.
Joskus 1800-luvulla olivat hyveitä, mutta paheita 2000-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita lapsesi harrastamaan voimistelua. Teininä sitten jo isot lihakset, jotka tuo itsevarmuutta. Muut pojat kunnioittaa ja tytöt tykkää :)
Vierailija kirjoitti:
Niistä herkistä tulee ajan mittaan kovimpia tappelijoita, kun tarpeeksi kiusataan. Väkivalta lopettaa v.ittuilun aina.
Jos tappelee vaikka kymmentä vastaan, niin löytää itsensä asfaltilta tai vessanpöntöstä alle aikayksikön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille tähänastisista vastauksista!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi herkkää poikaa. Toinen alakoulussa ja toinen lukiossa. Ovat pärjänneet oikein hyvin elämässään tähän asti. Ei ole tarvinnut tapella ja kavereita on. Eikä ole mitään kovuutta opeteltu. Toki pitää opetella suhtautumaan asioihin järkevästi. Jos kaveri käyttäytyy ikävästi niin ei tarvitse alistua, mutta useinkaan ei tarvitse myöskään ottaa henkilökohtaisesti. Toisetkin on lapsia ja harjoittelevat vielä. Jos kaveri tekee oharit niin kyllä se kirpaisee useimpia lapsia, mutta silloinkin on hyvä kertoa, että se kaveri ei todennäköisesti ajatellut asiaa kaverin näkökulmasta, koska on lapsi vasta. Ja kaikki aikuisetkaan ei osaa.
Minä olen herkkis ekstrovertti, niinkin voi olla. Molempia piirteitä on suoraan kehuttu esim työhaastattelussa ja kehityskeskusteluissa, olen pidetty kollega.
Herkkyys kannattaa kääntää vahvuudeksi, mutta tietystä ekstroverttiudesta on työelämässä merkittävää hyötyä.
Luultavasti masentuu kuten minä. Jos saa miehen, ei masennu eli toivottavasti hänellä on ulkonäköä/isot tissit sitten vanhempana.
Herkkyys ei ole enää niin paha asia kuin ennen. Koko maailma on tavallaan herkistymässä vaikka pahiksia riittääkin. Heikkoja puolustetaan ja tuettuina hekin vahvistuvat. Olkaa te koko perhe herkkyyden puolella niin maailma muuttuu paremmaksi. Ilkeiden ja pahojen ihmisten uhriksi ei tietenkään pidä antautua.
Älä turhaa huolehdi vielä. Hyvä itsetunto ja omanarvontunto - jotka sinä vanhempana osaat istuttaa lapseesi- vievät pitkälle. Minulla on herkkä 16-vuotias poika, joka just lopetti peruskoulun, hyvät numerot ja paljon hyviä kavereita ja elämänuskoa. ”Päiväkotiura” alkoi 2-vuotiaana kuitenkin just noin, ja jatkui niin melkein koko päiväkodin ajan. Mutta koulun alkaminen muutti asian koska hän on ollut aina hyvin ”tiedonjanoinen”, ja koki, että vihdoinkin päästiin siitä turhasta lässytyksestä. :-)
Tärkeätä, että kannustat lasta ja hyväksyt ja tuet juuri tätä introverttiutta, siis että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on, ja että kaikkien ei todellakaan tarvitse liehua ylisosiaalisena ympäriinsä.
Itsekin olin todella introvertti ja herkkä lapsi, enkä aikuisenakaan ole noista ominaisuuksista päässyt.
Mua painostettiin tosi paljon "reipastumaan" ja olemaan "rohkeampi", mikä tuntui vaan pahentavan tilannetta. Itsetunto huononi, kun mikään ei tuntunut riittävän vanhemmille, jotka eivät tajunneet, miten paljon rohkeutta tarvitsin jo pärjätäkseni edes jotenkin. Rankka kritiikki vanhempien suunnalta ei auttanut ollenkaan. Tunsin, etten kelpaa, ellen muutu joksikin ihan muuksi kuin olen. Sellainen ei tee lapselle hyvää.
Mulla on nykyään aika pahoja mielenterveysongelmia ja olen toipuva alkoholisti. Sanoisin, että aika iso osa johtuu ehkä olemattomasta itsetunnosta. Eihän mikään tietysti niin yksinkertaista ole ja aiheesta on varmasti kirjoitettu kokonaisia kirjojakin. Ja oletan ap:n olevan ihan hyvä vanhempi, joten ei ole tarvetta ruotia omaa tilannettani sen enempää.
Lapsellasi on varmasti juttuja, joissa hän on hyvä. Kannattaa koittaa rohkaista häntä keskittymään niihin juttuihin. Kun itsetunto vahvistuu, niin ei naljailuistakaan niin välitä ja jos on motivaatiota kehittää omia taitojaan, niin niillä saattaa hyvin pärjätäkin. Monilla on suuret puheet, mutta vähän näyttöä. Sellainen tulee aina ilmi jossain vaiheessa.
Opeta se tappelemaan. Opetat erilaisia löyntitekniikoita ja potkuja. Sitten vaan käyttää aina niitä, kun kiusataan.