Insinööri-insinööri pariskunta
Onko ainoa toimiva vaihtoehto? Tuntuu, ettei asiakeskeinen insinööri, kuten minä, oikein tule toimeen sellaisen kanssa, joka ei ole asiakeskeinen. Ei ole "yhteistä kieltä". Isäni on insinööri ja äiti ollut eri alalla. Äiti hoitaa kodin ja keskenään puhuvat lähinnä muista ihmisistä. Itseäni taas ei tippaakaan kiinnosta toisten ihmisten asiat.
Insinööri-insinööri parikunnalla sentään olisi yhteinen puheenaihe ja mielenkiinnon kohteet. Insinööri-lähihoitaja pariskunta voi olla henkisiltä kyvyiltään aivan erilaisissa ulottuvuuksissa.
M34, ins.amk
Kommentit (69)
Vielä kun ovat samaa sukupuolta, yhteisymmärrys ja harmonia kukoistaa.
kyllä tuollaiset mies-mies parit ovat nykyään ihan yleisiä. anna mennä vaan.
Vierailija kirjoitti:
kyllä tuollaiset mies-mies parit ovat nykyään ihan yleisiä. anna mennä vaan.
Vinkinpoikasena, insinööreinä on paljon nykyään naisiakin.
"Insinööri-insinööri parikunnalla sentään olisi yhteinen puheenaihe ja mielenkiinnon kohteet."
Insinöörejäkin on niin monenlaisia, joten ei välttämättä ole samat puheenaiheet tai mielenkiinnon kohteet. Tai jos on saman alan insinööri, niin ei niitä juttujakaan välttämättä jaksa koko aikaa puida.
Naisinsinöörinä harmittaa, kun miestäni ei kiinnosta ollenkaan mun tekniset puheeaiheet, vaikka insinööri hänkin. Mies on kaupallisella puolella, ehkä johtuu siitä.
Edelleen ihmettelen, miten joillakin ihmisillä ei ole muuta identiteettiä kuin oma ammattinsa. Herran tähden, haluan seurustella ihmisen kanssa, en ammattinimikkeen kanssa.
Meillä ainakin on toiminut tosi hyvin. Aivan samanmoisia emme ole, on sekä yhteisiä että omia mielenkiinnon kohteita.
2 x Tuta-DI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllä tuollaiset mies-mies parit ovat nykyään ihan yleisiä. anna mennä vaan.
Vinkinpoikasena, insinööreinä on paljon nykyään naisiakin.
Huumorintajua kuitenkin yhtä vähän kuin miesinsinööreilläkin? Ja hei, tämäkin oli huumoria, ei tarvii suuttua.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ihmettelen, miten joillakin ihmisillä ei ole muuta identiteettiä kuin oma ammattinsa. Herran tähden, haluan seurustella ihmisen kanssa, en ammattinimikkeen kanssa.
Et voi väittää, etteikö tietynlaiset ihmiset ajautuisi tiettyihin ammateihin. Se että sopiiko yhteen samanlaiset vai erillaiset onkin sitten eri juttu.
Entäs insinööri (di) ja "insinööri" (amk)?
Olen pahoillani, mutta naisinsinööritkään eivät keskimäärin jatkaa jaksa huonoilla sosiaalisilla taidolla varustettuja miesinsinöörejä. Siitä on usein kysymys, ei älykkyydestä tai asiakeskeisyydestä.
Minä insinööri naisena olen ollut naimisissa Insinööri mieheni kanssa nyt 20v. Kieltämättä helppoa kun samanlaiset arvot ja asenteet. Mielenkiinnon kohteet on osin samat mutta molemmilla on myös omia juttuja jotka ei toista kiinnosta.
Mutta olettaisin ettei tämä helppo ja hyvin toimiva parisuhde johdu ammateista vaan enemmän samankaltaisista arvoista. Kummallekin perhe ja lapset ovat todella tärkeitä jne. Ja ehkä tietty ratkaisukeskeisyys on kummallakin eli jos vaikka lapsi sairastaa niin ei keskittyä syyttelemään mitä toinen on tehnyt tai jättänyt tekemättä jne vaan keskitytään hoitamaan lapsen akuuttihätä ja sen jälkeen miettimään miten lapsi saadaan kuntoon jne.
Riitely ei ole oikein meidän juttu. Ei olla taittu jokavuosi edes riidellä. Ennemmin sanotaan asiasta joka vaivaa ja pyritään hoitamaan asiat niin että kummallakin olisi hyvä olla.
Päivät kun touhuaa muiden insinöörien kanssa niin on kiva että kotona on kosmetologi.
Vierailija kirjoitti:
Minä insinööri naisena olen ollut naimisissa Insinööri mieheni kanssa nyt 20v. Kieltämättä helppoa kun samanlaiset arvot ja asenteet. Mielenkiinnon kohteet on osin samat mutta molemmilla on myös omia juttuja jotka ei toista kiinnosta.
Mutta olettaisin ettei tämä helppo ja hyvin toimiva parisuhde johdu ammateista vaan enemmän samankaltaisista arvoista. Kummallekin perhe ja lapset ovat todella tärkeitä jne. Ja ehkä tietty ratkaisukeskeisyys on kummallakin eli jos vaikka lapsi sairastaa niin ei keskittyä syyttelemään mitä toinen on tehnyt tai jättänyt tekemättä jne vaan keskitytään hoitamaan lapsen akuuttihätä ja sen jälkeen miettimään miten lapsi saadaan kuntoon jne.
Riitely ei ole oikein meidän juttu. Ei olla taittu jokavuosi edes riidellä. Ennemmin sanotaan asiasta joka vaivaa ja pyritään hoitamaan asiat niin että kummallakin olisi hyvä olla.
Kuulostaa juuri sellaiselta parisuhteelta, missä itsekin viihtyisin. 👍
Toimii hyvin, kun voi laittaa ykköstä nollaan.
Voisi toimiakin inssi+inssi.
Itse vaimon kanssa pidetään hautaustoimistoa, ja keskutellaan työpäivän lomassa mm, että millain tää parsitaan kasaan että omaisille kivempi katsoa arkusta.
Vaimo hoitaa meikit, yhdessä ommellaan ja minä hoidan arkkujen tilaukset yms sellaiset.
Kotiinkin tuodaan työt. Välillä kuoleman läsnäolo hieman toki tympäisee, mutta ollaan totuttu jo siihen.
Sängyssä vaimo esittää aina kuollutta, varmaan hänen fetissinsä...
Teeveiset di-di -suhteesta. (Kyllä. Saan valtavat kiksit kun päden täällä anonyyminä omalla ja puolisoni korkeakoulutusella. Ja sitten eteenpäin.) Ollaan oltu 20++ vuotta samalla alalla. Tekniikan aloja on nimittäin ihan hemmetisti, tämä siis melkoinen sattuma ja pystytään puhumaan joistakin ammattijutuista joskus keskenämme. Mutta enemmän puhutaan työpaikasta työpaikkana jos puhutaan. Ei tässä minusta mitään suurta onnellistavaa vaikutusta ole tämän takia. Olen heterosuhteen nainen jos tällä on väliä.
Itse insinöörinaisena kammoksun insinöörimiehiä. Kaipaan vapaa-ajalta jotain ihan muuta kuin työajalta. Suurin osa insinöörimiehistä on liian totisia ja kuivakoita ja osa myös jopa liiankin itseriittoisia (anteeksi yleistykset). Toisaalta joukossa on ollut jopa muutama mukava, mutta eivät ole seksuaalisesti kiinnostavia (saa lukea rivien välistä).
Meillä perheessä riittää että yksi on analyyttinen ja suunnittelee, sekä koordinoi. Arvostan miehessäni sitten sitä, että osaa toteuttaa ja tarttua toimeen. Ehkä se on vain hyvä, että tuon miehen myötä näen erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja, jotten oleta että erilaisista asioista kiinnostuneet ja erilaiset ihmiset olisivat ”henkisiltä kyvyiltään aivan erilaisissa ulottuvuuksista”.
Toivotan sinulle avarakatseisuutta ja muiden ihmisten hyväksyntää ja aitoa arvostamista, myös niiden muiden kuin analyyttisten piirteiden. Puolisoa etsiessä ei kannata liikaa analysoida ja aliarvioida toisen henkisiä kykyjä.
Sama. Itse tosin olen kukkaisteekkari ja humanisti. Luulin haluavani di:n, mutta ehkä humanisti kuitenkin sopii paremmin. Paras olisi luultavasti jotain tältä väliltä? Tuskin on lopulta koulutuksesta kiinni vaan persoonasta.