Lue keskustelun säännöt.
Insinööri-insinööri pariskunta
17.06.2020 |
Onko ainoa toimiva vaihtoehto? Tuntuu, ettei asiakeskeinen insinööri, kuten minä, oikein tule toimeen sellaisen kanssa, joka ei ole asiakeskeinen. Ei ole "yhteistä kieltä". Isäni on insinööri ja äiti ollut eri alalla. Äiti hoitaa kodin ja keskenään puhuvat lähinnä muista ihmisistä. Itseäni taas ei tippaakaan kiinnosta toisten ihmisten asiat.
Insinööri-insinööri parikunnalla sentään olisi yhteinen puheenaihe ja mielenkiinnon kohteet. Insinööri-lähihoitaja pariskunta voi olla henkisiltä kyvyiltään aivan erilaisissa ulottuvuuksissa.
M34, ins.amk
Kommentit (69)
En kyllä ala mitään älypuhelimia suunnittelemaan ja niillä tänne vänisemään.
Se on miesten hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun aviomies on DI ja joskus seurustelun alkuaikoina kun juteltiin paljonkin asioista niin sanoi etteivät insinöörinaiset ole kiinnostavia. Hänen kauttaan olen oppinut tuntemaan kymmeniä insinöörejä, hänen opiskelukavereitaan, kollegoitaan ja alaisiaan. Yksi insinööri-pariskunta löytyy ja siinä nainen on pahin besservisseri jonka tiedän ja mies samoin mutta myös armoton naistenmies. Muuten insinöörien puolisot ovat sairaanhoitajia, lentoemoja...pari asianajajaa. suomalaisilla insinööreillä yleensä joku humanistisen tiedekunnan läpikäynyt joilla työura loppunut perheen perustamiseen. Meillä kaikilla lapset alkavat olla jo melkein aikuisia. Omaa ammattiani en paljasta:)
Monella DI naisella on DI mies, mutta harvalla DI miehellä on DI nainen.
Vuosikurssilla aloitti 10 naista ja 70 miestä. Naisia oli paljon verrattuna moneen muuhun tekniikan vuosikurssiin, mutta silti niin vähän.Nykyisin monella alalla DI puolella on jo yli puolet tai edes lähemmäs puolet naisia. Lähinnä vain perinteinen konetekniikka ja osittain sähkötekniikka pitävät miehisen linnakkeensa. Uudet DI alat taas naisistuvat sitten vauhdilla. Eli tilanne muuttuu.
Höpsis
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/bb8d9008-7446-47c8-9353-8fde842c1a72
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun aviomies on DI ja joskus seurustelun alkuaikoina kun juteltiin paljonkin asioista niin sanoi etteivät insinöörinaiset ole kiinnostavia. Hänen kauttaan olen oppinut tuntemaan kymmeniä insinöörejä, hänen opiskelukavereitaan, kollegoitaan ja alaisiaan. Yksi insinööri-pariskunta löytyy ja siinä nainen on pahin besservisseri jonka tiedän ja mies samoin mutta myös armoton naistenmies. Muuten insinöörien puolisot ovat sairaanhoitajia, lentoemoja...pari asianajajaa. suomalaisilla insinööreillä yleensä joku humanistisen tiedekunnan läpikäynyt joilla työura loppunut perheen perustamiseen. Meillä kaikilla lapset alkavat olla jo melkein aikuisia. Omaa ammattiani en paljasta:)
Monella DI naisella on DI mies, mutta harvalla DI miehellä on DI nainen.
Vuosikurssilla aloitti 10 naista ja 70 miestä. Naisia oli paljon verrattuna moneen muuhun tekniikan vuosikurssiin, mutta silti niin vähän.Nykyisin monella alalla DI puolella on jo yli puolet tai edes lähemmäs puolet naisia. Lähinnä vain perinteinen konetekniikka ja osittain sähkötekniikka pitävät miehisen linnakkeensa. Uudet DI alat taas naisistuvat sitten vauhdilla. Eli tilanne muuttuu.
Höpsis
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/bb8d9008-7446-47c8-9353-8fde842c1a72
Vastaus on viestiin, jossa kerrottiin miesten ja naisten määrä kertojan vuosikurssilla. Vastaus on siis siihen liittyen opiskelijoilla, työelämään tuon muutoksen tuleminen tietenkin kestää paljon pidempään, vähintään kymmeniä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun aviomies on DI ja joskus seurustelun alkuaikoina kun juteltiin paljonkin asioista niin sanoi etteivät insinöörinaiset ole kiinnostavia. Hänen kauttaan olen oppinut tuntemaan kymmeniä insinöörejä, hänen opiskelukavereitaan, kollegoitaan ja alaisiaan. Yksi insinööri-pariskunta löytyy ja siinä nainen on pahin besservisseri jonka tiedän ja mies samoin mutta myös armoton naistenmies. Muuten insinöörien puolisot ovat sairaanhoitajia, lentoemoja...pari asianajajaa. suomalaisilla insinööreillä yleensä joku humanistisen tiedekunnan läpikäynyt joilla työura loppunut perheen perustamiseen. Meillä kaikilla lapset alkavat olla jo melkein aikuisia. Omaa ammattiani en paljasta:)
Monella DI naisella on DI mies, mutta harvalla DI miehellä on DI nainen.
Vuosikurssilla aloitti 10 naista ja 70 miestä. Naisia oli paljon verrattuna moneen muuhun tekniikan vuosikurssiin, mutta silti niin vähän.Nykyisin monella alalla DI puolella on jo yli puolet tai edes lähemmäs puolet naisia. Lähinnä vain perinteinen konetekniikka ja osittain sähkötekniikka pitävät miehisen linnakkeensa. Uudet DI alat taas naisistuvat sitten vauhdilla. Eli tilanne muuttuu.
Höpsis
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/bb8d9008-7446-47c8-9353-8fde842c1a72Vastaus on viestiin, jossa kerrottiin miesten ja naisten määrä kertojan vuosikurssilla. Vastaus on siis siihen liittyen opiskelijoilla, työelämään tuon muutoksen tuleminen tietenkin kestää paljon pidempään, vähintään kymmeniä vuosia.
Reilu viidennes tekniikan alan opiskelijoista on naisia.
20 % nykyisistä opiskelijoista ei ole 50 %.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on myös naisellisia insinöörialoja, kuten ympäristötekniikka ja turvallisuustekniikka, joissa on humanistisille aloille tyypillistä helppoa ulkoa opettelua ja esseisiin länkyttämistä eivätkä muista muija-aloista juurikaan eroa, vähemmän vaativaa virtauslaskentaa tai dynaamisten prosessien mallinnusta kuin teknillisemmillä perinteisillä aloilla joita ei alun perin muijien osaamistasolle räätälöity ja joissa he eivät edelleenkään pärjää, kuten kone- tai automaatiotekniikka.
Aina kun kuulee pelotteluja jostain vaikeasta kurssista, arvaa jo ennalta, ja myöhemmin menee paikan päälle todistamaan, että osallistujissa on 0-5% muijia :D
Täällä pätemässä joku jolla eivät itsellään pisteet riittäneet päästä Otaniemeen ;) (Aalto-yliopistossa ei ole turvallisuustekniikan opintosuuntaa eikä pelkkää ympäristötekniikkaa, se on osa energiatekniikkaa)
T. Automaatiotekniikan DI, nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on myös naisellisia insinöörialoja, kuten ympäristötekniikka ja turvallisuustekniikka, joissa on humanistisille aloille tyypillistä helppoa ulkoa opettelua ja esseisiin länkyttämistä eivätkä muista muija-aloista juurikaan eroa, vähemmän vaativaa virtauslaskentaa tai dynaamisten prosessien mallinnusta kuin teknillisemmillä perinteisillä aloilla joita ei alun perin muijien osaamistasolle räätälöity ja joissa he eivät edelleenkään pärjää, kuten kone- tai automaatiotekniikka.
Aina kun kuulee pelotteluja jostain vaikeasta kurssista, arvaa jo ennalta, ja myöhemmin menee paikan päälle todistamaan, että osallistujissa on 0-5% muijia :D
Täällä pätemässä joku jolla eivät itsellään pisteet riittäneet päästä Otaniemeen ;) (Aalto-yliopistossa ei ole turvallisuustekniikan opintosuuntaa eikä pelkkää ympäristötekniikkaa, se on osa energiatekniikkaa)
T. Automaatiotekniikan DI, nainen
:D
Otaniemeen otetaan ihan kuka vain. Kertoo jotain se että minäkin alkoholisoitunut rappiomuija olisin päässyt sinne suoraan papereilla.
1) Millä perusteella omassa oppilaitoksessani opetettiin turvallisuustekniikkaa/ympäristötekniikkaa?
2) Millä perusteella pääkaupunkiseutu > oman kodin lähellä oleva oppilaitos?
3) Mitä se kertoo ihmisen älykkyydestä, jos hän muuttaa satoja kilometrejä toiseen oppilaitokseen saadakseen maksaa enemmän kuluja samalla tulotasolla? :D
4) Sinäkö (sinä olet 1kpl muijaa) kumoat tuon lainaamasi tekstin :D
Samanlaisista heikkolahjaisista näemmä jäin paitsi.
Toki ymmärtäähän sen kun toista provosoi, että pelkkää epäloogista tunteilla argumentointiahan sieltä on luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on myös naisellisia insinöörialoja, kuten ympäristötekniikka ja turvallisuustekniikka, joissa on humanistisille aloille tyypillistä helppoa ulkoa opettelua ja esseisiin länkyttämistä eivätkä muista muija-aloista juurikaan eroa, vähemmän vaativaa virtauslaskentaa tai dynaamisten prosessien mallinnusta kuin teknillisemmillä perinteisillä aloilla joita ei alun perin muijien osaamistasolle räätälöity ja joissa he eivät edelleenkään pärjää, kuten kone- tai automaatiotekniikka.
Aina kun kuulee pelotteluja jostain vaikeasta kurssista, arvaa jo ennalta, ja myöhemmin menee paikan päälle todistamaan, että osallistujissa on 0-5% muijia :D
Täällä pätemässä joku jolla eivät itsellään pisteet riittäneet päästä Otaniemeen ;) (Aalto-yliopistossa ei ole turvallisuustekniikan opintosuuntaa eikä pelkkää ympäristötekniikkaa, se on osa energiatekniikkaa)
T. Automaatiotekniikan DI, nainen:D
Otaniemeen otetaan ihan kuka vain. Kertoo jotain se että minäkin alkoholisoitunut rappiomuija olisin päässyt sinne suoraan papereilla.
1) Millä perusteella omassa oppilaitoksessani opetettiin turvallisuustekniikkaa/ympäristötekniikkaa?
2) Millä perusteella pääkaupunkiseutu > oman kodin lähellä oleva oppilaitos?
3) Mitä se kertoo ihmisen älykkyydestä, jos hän muuttaa satoja kilometrejä toiseen oppilaitokseen saadakseen maksaa enemmän kuluja samalla tulotasolla? :D
4) Sinäkö (sinä olet 1kpl muijaa) kumoat tuon lainaamasi tekstin :DSamanlaisista heikkolahjaisista näemmä jäin paitsi.
Toki ymmärtäähän sen kun toista provosoi, että pelkkää epäloogista tunteilla argumentointiahan sieltä on luvassa.
No mihin päädyit ryyppäämään?
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hyvin ja sopuisasti on tämä kahden insinöörin liitto kestänyt jo yli 20 vuotta.
Insinööriys näkyy varmaan jonkinlaisena tarkkana luonteena ja analyyttisyytenä sekä kiinnostuksena tekniikkaan ja hyvänä matikkapäänä. Ihan normaaleja ihmisiä ollaan ja tykätään tavallisista asioista, ei olla sen kummallisempia tai kuivempia tyyppejä kuin keskimäärin muutkaan, eikä yleensä keskustella ”vaan jostain tylsistä kaavoista tihhihihhiii”.
Niin, ja insinööriyden ansiosta kummallakin on hyväpalkkainen työpaikka, joten talous on tasapainossa.
Tai kaks kosmetologia. Molemmat miettii vaan pensseleitä (jos ymmärrätte mitä tarkoitan).