Miksi ahdistut muiden ongelmista, etkä omistasi?

Olen ihmetellyt täsmälleen samaa. Monessa lähinnä moititaan muita ja aloittaja paljastaa oman ennakkoluuloisuutensa ja rajoittuneisuutensa lähinnä. Eikä mitään ratkaisuja ehdoteta tai edes toivota. :/ Ja niissä ketjuissa sen aloittajan kanssa pitäisi olla samaa mieltä tai muuten saa ehkä vain vinoilua osakseen.

Jos vaikka otetaan esimerkki masennuksesta, niin on harvinaisen helppoa ulkopuolisena tulla kommentoimaan että "keskity nyt vain positiiviseen ajatteluun!" jos ei ole tietoa siitä kuinka lamauttavaa syvä masennus voi olla. Itsellä on tästä kokemusta ja ehkä paras kuvailu menisi näin: Kuvittele pahin mahdollinen krapulasi, jossa soimaat itseäsi typeryydestä ja vihaat itseäsi. Masennuksessa olotila on aikalailla sama, mutta ilman näennäistä syytä, eikä se lähde pois parin tunnin kuluttua vaan jatkuu pahimmillaan kuukausia tai vuosia. Se on niin kuluttavaa että tilanne väkisinkin lamauttaa ja muuttaa persoonaa.

Vastaavasti syyt monissa muissa ongelmissa ovat useasti vaikeampia kuin ulkopuoliselle voisi näyttää. Eräs kotona hakattu ystäväni selitti kerran miksei lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta (joka omasta mielestäni olisi ollut ainoa järkevä ratkaisu). Ystäväni ex oli alistanut ja uhkaillut häntä niin paljon että hän oli valmiiksi jo varjo itsestään, jonka päälle uhkasi tappaa ystäväni lemmikin tai äidin, mikäli ystäväni joskus hänet jättäisi. Sekopäiseltä kumppanilta voi tuollaista uskoakin helposti, joten jotenkin kuvio muuttui heti ymmärrettävämmäksi.

Sanoisin että useimmat meistä voivat kokea empatiaa toisen tilanteesta, mikäli vain ymmärtäisimme syyt sen takana, mutta jostain syystä olemme hieman haluttomia ottamaan selvää, minkä sijaan tuomitsemme vähän turhan nopeasti toisemme.

Otetaan seuraava esimerkki: ylipaino. Itse olin koko teini-iän todella hoikka, vaikka söin normaalisti ja jopa napostelin sipsejä pari kertaa kuussa. Käytöstapani eivät juurikaan muuttuneet täytettyäni 20v (paitsi jotkut sipsit jäivät vähemmälle) mutta kiloja alkoi kertyä. Aloin ostaa kasvispainoitteisempaa ruokaa, mutta kiloja tuli silti. Muutin annoskokojani pienemmäksi, mutta lihominen jatkui.

Olen aina ollut todella urheilullinen ja liikkuva. Rakastan käydä salilla ja lenkillä; pyöräilen joka paikkaan (paitsi talvikautena) ja käyn tanssitunneilla. Pidän terveellisestä ruoasta, enkä syö usein karkkia (ostan pussin pari kertaa vuodessa) tai muuta herkkual. Olen myöskin lihava.

Omalla kohdallani suurimmat syyt ovat luultavasti nämä (ei järjestyksessä):

- istumatyö (8h päivässä kulutus minimissään)

- työpaikkaruokailoiden raksamiehille mitoitetut annoskoot (meidän työpaikan ympäristössä ei ole missään tarjolla kevytlounaita, ja lähipaikoissa usein lisukkeet ovat epäterveellisiä). keittiötilat täällä suppeat joten omia ruokia ei ole niin helppo tuoda. paras ratkaisu olisi aina ruokalassa kysyä mitä sisältää, pyytää terveellisin vaihtoehto ja jättää puolet, mutta näin ei aina tule tehtyä koska on hankalaa

- geenit (molemmat vanhempani ja heidän kaikki vanhempansa ovat aina olleet pyöreitä)

- kodin ulkopuolella terveellinen ruokailu vaikeaa: kahviloista, kaupungilla yms on hyvin haastavaa löytää mitään terveellistä välipalaa jos vaikka töitten jälkeen lähteekin ulkoilemaan. banaanin voi toki kaupasta ottaa mukaan, mutta suuremman nälän yllättäessä on vaikea löytää paikkoja josta saisi oikeasti kevyttä ruokaa!

- jatkuva epäterveellisen ruoan mainostus joka paikassa! syöneenä ja hyvinvoineena pystyn ohittamaan kaikki burger/pizza/karkki/jne mainokset ja hyllyt ilman mitään ongelmaa, mutta jos nälkäisenä lyhyellä kotimatkalla kulkee kymmenen (!)  herkullisen ruokamainoksen ohi ennen kuin pääsee kotiin, on yllättävän vaikea valita sitä porkkanaa välipalaksi leivän sijaan.

Itse en syö karkkia, mutta kaupoissa näkee kyllä kuinka haastavaa lapsiperheiden on käydä lasten kanssa kaupassa kun kassoille kulkiessa ei pääse kulkematta karkkihyllyn ohitse! Kahviloissa ystäviä tavatessa söisin mielelläni jonkun terveellisen leivän, mutta kaikissa on majoneesia jne. Normipullia ei myydä vaan nekin ovat nykyään friteerattuja ja kuorrutettuja Cronutteja, jne. Kaloreita ja herkkuja on yllättävän vaikea välttää kokonaan ellei suunnittele syömisiään etukäteen todella tarkkaan.

Nuorille suunnataan energiajuomamainoksia, jotka ihan oikeasti ovat tölkkejä täynnä energiaa, eli kaloreita. Pieniä herkkuannoksia ei kaikkialta edes saa, vaan on pakko ostaa kerralla megajättisuper-pussi, vaikka tekisi mieli vaan muutamaa karkkia.

Nämä ovat yhteiskunnallisia ongelmia, vaikka niistä onkin helppo syyllistää yksilöitä. Ihmisen perustarve on ruokailu, ja sitä ei voi täysin ohittaa tai vältellä. Jokainen (lähes) meistä joutuu ravaamaan ruokakaupoissa; käymään kahviloissa/ravintoloissa tapaamassa tuttavia; liikkumaan kaupungilla mainosten keskellä jne. Ihmisen psykologiaan kuuluu reagoida ruoan näkemiseen/haistamiseen/maistamiseen/kuulemiseen joten tämä mainonta ei ole millään tasolla ongelmatonta, eikä siihen reagoimisesta voi syyttää pelkästään yksilöitä.

Jos olisin diktaattori, määräisin jonkinlaiset standardit työpaikkaruokaloille ruoan terveyssisällöistä ja annoskoista. Kieltäisin epäterveellisen ruoan mainostamisen, ja kohottaisin epäterveellisen ruoan/herkkujen veroja. Valitettavasti en (vielä) ole, joten yritetään edelleen luovia tässä markkinatalousyhteiskunnassa...