Menkkatraumat

Luin tuota 70-luvulla syntyneiden äitien keskustelua ja siitä tulikin mieleen minun äitini suhtautuminen murrosikäisen asioihin. Itse olen syntynyt 90-luvulla ja äitini suhtautuminen esim menkkoihin oli todella tönkköä. Niistä ei puhuttu sanallakaan mitään. Muistan että hän osti minulle siteitä yhden kerran kun oli pakko pyytää kun ei ollut yhtään omaa rahaa. Olin kateellinen kavereille joiden äidit puhuivat avoimesti menkoista.
Kun rintani alkoivat kasvaa äitini ei huomioinut asiaa mitenkään. Yritin vihjailla hänelle että tarvisisin rintaliivit mutta hän esitti ettei ymmärtänyt. Tuntuu todella älyttömältä jättää oma lapsi ihan yksin uusien asioiden kanssa. Kerran muistan äitini ihmetelleen kaverilleen kun en enää halunnut tulla saunaan kun rintani olivat alkaneet kasvaa, joten selvästi tiedosti tämän asian. Ei sitten minun kanssa ottanut tätä asiaa puheeksi.
Muistan miten häpesin kulkea ilman rintaliivejä ja meninkin sitten yksin ostamaan rintaliivit. Häpesin sitä ostohetkeä todella paljon, samoin joka kerta kun ostin kaupasta siteitä.
Tuli oikein paha mieli kun muistin nämä asiat, luulen että ne on vaikuttanut mun kehonkuvaan aika paljonkin. Onko muilla äidit suhtautunut oudosti näihin asioihin?