Annanko tyttöystävälle uuden mahdollisuuden

Ehdota, että pidätte tauon ja hän ilmestyy ovesi taakse saatuaan itsensä kuntoon.

No katso nyt tilannetta ainakin sen yli että hän aloittaa sen terapian. Tosin terapian alku voi aiheuttaa aikamoista myllerrystä ja taantumista, mutta jonkin ajan päästä tilanne helpottaa. Olet hyvä kumppani kun edes yrität olla epäitsekkäästi tukena.

Asioiden muuttuminen voi viedä vuosia. Yleensä vie. Kannattaa miettiä ensisijaisesti omaa jaksamista.

Lähtisin itse tuollaisesta suhteesta heti, mutta toki jos terapia-aika on oikeasti varattu ja se on tyyliin ensi viikolla, niin voit odotella ja katsoa, miten se alka vaikuttamaan. Älä kuitenkaan uhraa omaa mielenterveyttäsi parisuhteen takia. Eivät mielenterveysongelmat oikeuta raivoamista eivätkä myöskään velvoita sinua sietämään itseesi kohdistuvaa uhkaavaa käytöstä.

Anna olla ja vaadi sovintosexiä aina kakkosreikään!

Eroa. Ei tuossa voi muuta. Monilla naisilla ongelmia nuorena, mutta se ei sisällä aktiivisia hyökkäyksiä toista kohtaan tai raivokohtauksia tyhjästä. Oma hyvinvointisi on tärkeintä nyt, ja löydät elämässä nuorena vielä uutta. Hän selviää eteenpäin, et ole hänen läheinen esim. äiti, jonka pitäisi tukea. Ahdistuksesi on merkki siitä, että kannattaa erota ajoissa, vaikka koet empatiaa. 

Jos noin tuoreessa suhteessa saa jo vakavia raivokohtauksia niin kuvittele millaista on alkuhuuman jälkeen. Ei se terapia takaa sitä, että tuo vähenisi. Eroaisin.

Rakkaus on myötä ja vastamäessä.

Nyt on haaste. Kerro tuntemuksistasi ja jsksamisen ongelmista.

Täältä et saa apua, koska täällä kehoitetaan vaan eroamaan.

Kystäy tytöktäsi ketä varten hän.haluaa muuttaa itseään, kun.sinähän olet siinä vaikka elämän loppuun asti jos vasn päästään yli tästä ikävästä raivoamisesta.

Tyttöystäväni pyytää enää vain yhtä mahdollisuutta. Haluaisin antaa vielä yhden mahdollisuuden.. viimeisen kerran.

Ap

Mun eksä voisi kuvailla minua samalla tavalla jättäen kertomatta kuitenkin syyt, miksi käyttäydyin noin: eksä viestitteli jatkuvasti muiden kanssa, ei ikinä ottanut minua tapaamaan kavereitaan tai perhettään eikä vastannut viesteihin jos oli juhlimassa. En siis laittanut kuin ehkä yhden viestin mutta sekin oli kai liikaa, ja se, että ollaan viikkokausia missä lie kadoksissa ja suutun siitä niin olen "hullu", jos suutui siitä että lähetteli seksiviestejä muille naisille niin minulla oli huono itsetunto.

Jos ap kohtelee naistaan niin kuin pitääkin, niin silloin uskoisin, että naisessa vika, sen verran hullulta kuulostaa. Mutta jotkut miehet onnistuu tekemään kenestä tahansa naisesta sekopäitä. Molemmissa tapauksissa pitää erota, ei ole tervettä.

Itse tuossa tilanteessa miettisin voisiko sopia ja järjestää niin että kun tilanne tulee, jompikumpi poistuu saman tien. Kun tilanne on ohi, soitto tms. ja jatketaan.

Itse tiedät mitä jaksat, mutta tee asia selväksi myös hänelle. Mieti huolella miten ilmaiset asiasi, syyttäminen ei taida auttaa, mutta omista tunteistaan ja jaksamisestaan pitää voida puhua. Pidä huoli siitä jaksamisestasi!

Ihminen voi olla pahasti sairas, mutta sairaus ei ole se ihminen eikä määritä häntä. Jos hän paranee, asiat voivat muuttua hyviksi. Voi myös olla ettei, mutta avun tarjoaminen ja rajojen pitäminen voisi tässä tilanteessa olla rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni pyytää enää vain yhtä mahdollisuutta. Haluaisin antaa vielä yhden mahdollisuuden.. viimeisen kerran.

Ap

Kuinka monta mahdollisuutta olet jo antanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni pyytää enää vain yhtä mahdollisuutta. Haluaisin antaa vielä yhden mahdollisuuden.. viimeisen kerran.

Ap

Kuinka monta mahdollisuutta olet jo antanut?

Tätä ennen ei olla vakavasti puhuttu erosta, kun ”kriisit” ovat olleet aika pieniä, enkä ole oikeastaan ollut näin ahdistunut, sillä olen uskonut suhteeseemme. Tyttöystäväni on aina osannut analysoida käytöstään ja pyytänyt anteeksi. Hän on joissain tilanteissa myös osannut parantaa tapojaan ja hillitä itseään. Korona-aika ja rytmin katoaminen hänen elämästään ovat nyt saaneet aikaan muutaman pahan kohtauksen, jolloin myös ero ja ahdistus ovat tulleet ajatuksiini, joten sanoisin, että olen antanut pari-muutaman kerran uuden mahdollisuuden. Anteeksi olen antanut useammin.

Mahdollisuuden mihin, ap? Jos seurustelu tytön kanssa on vain nuoruuden hupia, ja hän merkitsee sinulle kuitenkin paljon, voit toki kokeilla suhtautua hänen heikkouksiinsa vähemmän vakavasti (ei mitätöiden, vaan et takerru liikaa ilmaisukeinoihin). Ehkä voisitte yhdessä estiä enemmän mukavia asioita elämästä; ehkä voisit auttaa häntä huomaamaan, että elämässä on enemmän valinnanvaraa, kuin äkkiseltään luulisi?

Jos sen sijaan otat tytön vakavasti, ja haluat lapsia, varaudu siihen että hänestäkin tulee "lapsesi" (joka kasvattaa nuoremman lapsesi). Koska sitä hänen käytöksensä lupaa, kuvailusi perusteella. Jos pidät häntä kehityskelpoisena, kasvata sinä hänet aikuiseksi mutta tee se hänen ehdoillaan, lempeästi. 

miksi hänen pitää pyytää anteeksi sitä, mitä on?

jos tytöllä on ollut turvattomuutta lapsuudessa, kontrolli rutiinien kautta voi olla erittäin tärkeää. Miksi ette rakentaisi uutta rutiinia?

Olekuitenkin varovainen siinä, jos teillä olisi lapsia, hän saattaisi harjoittaa kontrolliaan siten että rutiinit menisivät hyvinvoinnin edelle (ei tilannetajua, ei joustoa, omat säännöt tärkeämpiä kuin muut; tyrannia "johdonmukaisuuden nimissä").

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä voisi kuvailla Oominua samalla tavalla jättäen kertomatta kuitenkin syyt, miksi käyttäydyin noin: eksä viestitteli jatkuvasti muiden kanssa, ei ikinä ottanut minua tapaamaan kavereitaan tai perhettään eikä vastannut viesteihin jos oli juhlimassa. En siis laittanut kuin ehkä yhden viestin mutta sekin oli kai liikaa, ja se, että ollaan viikkokausia missä lie kadoksissa ja suutun siitä niin olen "hullu", jos suutui siitä että lähetteli seksiviestejä muille naisille niin minulla oli huono itsetunto.

Jos ap kohtelee naistaan niin kuin pitääkin, niin silloin uskoisin, että naisessa vika, sen verran hullulta kuulostaa. Mutta jotkut miehet onnistuu tekemään kenestä tahansa naisesta sekopäitä. Molemmissa tapauksissa pitää erota, ei ole tervettä.

Ai jotkut miehet? Oletin kyllä koko ajan että myös ap on nainen. Hyvin harva nuori mies on noin empaattinen ja kärsivällinen kuin hän.

persvakoäijä kirjoitti:

Itse tuossa tilanteessa miettisin voisiko sopia ja järjestää niin että kun tilanne tulee, jompikumpi poistuu saman tien. Kun tilanne on ohi, soitto tms. ja jatketaan.

Itse tiedät mitä jaksat, mutta tee asia selväksi myös hänelle. Mieti huolella miten ilmaiset asiasi, syyttäminen ei taida auttaa, mutta omista tunteistaan ja jaksamisestaan pitää voida puhua. Pidä huoli siitä jaksamisestasi!

Ihminen voi olla pahasti sairas, mutta sairaus ei ole se ihminen eikä määritä häntä. Jos hän paranee, asiat voivat muuttua hyviksi. Voi myös olla ettei, mutta avun tarjoaminen ja rajojen pitäminen voisi tässä tilanteessa olla rakkautta.

Ehdollistetussa suhteessa ("JOS käyttäydyt kiltisti,...") on se huono puoli, että se saa vastapuolen voimaan entistä pahemmin. Ehdollistaminen on nimenomaan syyttämistä ("en hyväksy sinua sellaisena, kuin olet"). Omista heikkouksista puhuminen heikkouksista jo kärsivälle on hedelmätöntä.

Sairasta on pitää ihmistä "pahasti sairaana". Apua ei kuulu tarjota, HÖNÖ! Parisuhteessa auttaminen on itsestään selvyys. Mutta ellei oma kypsyys riitä, ei voi auttaa toista voimaan paremmin. Vai että rajoja...

jos ap kysyy suhteen jatkamisesta, ja ahdistuu toisen tyytymättömyydestä, hän ei ole riittävän kypsä parisuhteeseen. Siis ap:n pitäisi kertoa kumppanilleen, ettei ole riittävän kypsä seurustelemaan.

ap voisi erota ja jättää tyttö rauhaan. Tytölle ei tee hyvää potea vielä syyllisyyttä, kun ap ei henkisesti kestä.