Vihaan ruoanlaittoa. Auttakaa minua muuttamaan ajatusmallini
Jos samalla pitää vaikka nostaa tiskikoneesta astiat kaappiin, se on ihan "kivaa" ja tekee kokkaamisesta vähän siedettävämpää. Mutta se, että pitää seistä siinä hellan vieressä ja käännellä sitä ruokaa, tuntuu niin järjenvastaiselta ja masentavalta, ettei mitään rajaa.
Kertokaa ruoanlaiton ihanuudesta!
Kommentit (17)
Minä teen talvella paljon uuniruokia ja kesällä joku raikas salaatti ja siihen paistan lisuukkeeksi tyyliin jotain kalaa, kanaa tai pihviä. Eikä niiden kasvisten keittämiseen kauan aikaa mene, eikä sitä keittämistä tarvitse vahtia koko ajan vaan väillä aina vilkaisemassa. Kokkaan päivittäin enkä kyllä kauan aikaa sinä hellan ääressä ole.
Komppaan. Juurikin uuniruoat ja keitot sellaisia, että pääsee silppuamisen jälkeen vaikka lehteä lukemaan.
Niin minäkin. Onneksi mieheni hoitaa sen ja ruokaostokset myös. Joskus yritettiin vähän vuorotella tuossa mutta tekemäni ruoka oli niin paskaa että yhdessä todettiin olevan järkevämpää että mies tekee ruuat. Meni rahaa ihan hukkaan ja jäi ruoka syömättä.
Mä en ymmärrä myöskään tuota, että pitäisi seistä kääntelemässä jotain pannulla. Puuhailen yleensä jotain samalla, kun teen ruokaa.
Esimerkiksi keitto. Kuullotan sipulia, siinä pitää hetken seistä käännellen. Sitten voi lisätä nesteen, loppuaika on sitä että pilkon jotain ja lisään keittoon, annan porista, voin tehdä jotain muuta tai roikkua av:lla.
Tulee myös mieleen se, että voisiko aloittajan ongelma olla se, että nälkäisenä odottaa, että ruoka valmistuu. Sekin asia ratkeaa sillä, että aloittaa ruoan valmistuksen jo reilusti ennen kuin nälkä ehtii tulla.
Itse saatan tehdä keittoa myös niin, että keitän illalla sipulia ja keittojuureksia liemessä (eli laitan nuo ja jätän porisemaan, jossain vaiheessa väännän levyn pois päältä). Seuraavana päivänä otan tuon liemen alun pois jääkaapista ja lisään siihen loput, mitä haluan, vaikka jauhelilihaa, perunoita, kaalia ja keitän keiton loppuun. Valmistuu nopeasti.
Tällaisella tekee isonkin määrän silppuamisen nopeasti eli jaksaa tehdä monen päivän satsit kerralla (perunaviipaleet, salaatit ym.). Kokitkin ilmeisesti käyttää, kun tulee tasaista jälkeä ja suojaa sormia.
Mitä pitää käännellä koko ajan. Pitää tunnistaa hellansa lämpötilat, että,osaa käyttää sellaista astetta, ettei ruoka pala pohjaan.
Mä valmistelen kaikki etukäteen eli kuorin ja pilkon porkkanat, perunat, sipulin ym. valmiiksi ja paloittelen lihan jne ja sitten vasta alan paistamaan/keittämään yhtään mitään. Tekeytymään kypsymisjärjestyksessä, jos kypsennetään erikseen. Alussa tarvii olla kovempi lämpö, jos tarvitsee väriä pintaan, mutta muuten sitten voi kypsentää pienemmällä eikä siinä tarvitse koko aikaa seistä, kunha muistaa välillä käydä katsomassa, hämmentämässä tai kääntämässä. Näin ei tule paniikki kiire jonkun kohdalla ja ympäristö siistinä.
Mulla on ollut samanlaisia ajatuksia. Rupesin tykkäämään enemmän kuin hankin hyvät kokkausvälineet ja opettelin YouTubesta oikeat kokkaustekniikaat.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisella tekee isonkin määrän silppuamisen nopeasti eli jaksaa tehdä monen päivän satsit kerralla (perunaviipaleet, salaatit ym.). Kokitkin ilmeisesti käyttää, kun tulee tasaista jälkeä ja suojaa sormia.
Ei käytä kokit mitään tv-shopin hömppätuotetta. Mandoliinia kyllä,mutta muuten ei.
Pitää tuohonkin vekottimeen ensin kuoria ja putsata ne juurekset ja vihannekset.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan. Juurikin uuniruoat ja keitot sellaisia, että pääsee silppuamisen jälkeen vaikka lehteä lukemaan.
Minä valmistan nyt keitot soppakeittimellä ja ei kyllä tarvitse yhtään vahtia hellan ääressä. Ja kastikkeitakin kypsennän miedolla lämpötilalla, ettei niitä tarvitse olla koko ajan tsekkaamassa.
Ap:n kanttaa etsiä helppoja ja nopeita ruokaohjeita tai tosiaan uuniruat ovat kaikkein helpoimpia. Aikaa menee vain ruuan valmisteluun ja sitten se kypsyy siellä uunissa ja sillä välin voi touhuta kaikkea muuta.
Ei kannata tehdä siitä ruuanlaitosta liian vaikeaa.
Minulla auttoi sama taktiikka kuin siivouksessakin, eli kuuntelen musiikkia samalla. Olen niin neuroottinen etten uskalla lopettaa ruoan hämmentämistä kun se on levyllä, suolankin haen kaapista valonnopeudella kun näen jo mielessäni kauhukuvat pohjaan palaneesta kastikkeesta.
Tee ruokaa sen verran, että sitä syö vähintään kahtena päivänä. Ei tarvii joka päivä kärsiä. Tee laatikoita, patoja, lihakastikkeita ja keittoja. Lihapata/-kastike hautuu pienellä lämmöllä pari tuntia ja tarvii vaan välillä hämmentää, ettei tartunpohjaan. Teflon kattilat ja pannut, niin ei ruoka ei tartuniin helposti pannuun.
Leikit tekeväsi ruokaohjelmaa samalla kun kokkaat 😁
Olen alkanut pitää ruoanlaitosta, moni pieni muutos johti siihen
- suunnittelen ateriat ruokaa tilatessa, en väsyneenä ja ärtyneenä kaupassa
- käytössä on siis kiertävä ruokalista ja kaikki ruoat niin hyviä, että niitä odottaa
- kuuntelen äänikirjaa samalla
- otan kaikki ainekset ja tarvikkeet esiin, pilkon kaiken valmiiksi, niin ei ole kiireen tuntua (kuin ravintolassa, mise en place)
- työpäivän jälkeen vain välipala, päivällinen myöhemmin illalla. Näin ehtii tehdä esimerkiksi uuniruokia, jotka ovat usein vähätöisiä, mutta joiden passiivinen valmistusaika voi olla pitkä. Hauduttaminen tuo ruokiin hyvää makua ja valikoima laajempi kuin jos ruoan on oltava pikavauhtia pöydässä
Kärjistettynä siis, kun käytän enemmän aikaa ruoanlaittoon sen aiheuttama ärsyynnys ja stressi vähenee. Olen hyväksynyt, että en ole nopea kokki, enkä yritäkään olla. Siihen säätöön ja sähellykseen menee enemmän vaivaa kuin rauhassa tekemiseen.
Omalla kohdallani ruoanlaiton mukavuuteen vaikutti se, että millaista ruokaa tein: suomalainen peruskotiruoka tyyliin makaronilaatikko meni ihan rutiinilla, mutten saanut mitään iloa sen tekemisestä tai syömisestä. Kun uskalsin sitten vaihtaa aasialaiseen keittiöön, aloin oikein odottamaan, mitä hyvää sitä tänään laittaisin! :)
Katselen ruuan laiton ohella tabletilla aina jotain sarjaa. Hyvin alko ruuan laitto huvittamaan kun ei tarvitse seistä pönöttää hellan edessä pelkästään vaan voi katsella samalla hyvää sarjaa, elokuvaa tms. Suosittelen 👍
Opettele tekemään niin hyvää kotiruokaa, että se voittaa ravintolaruuan.
Toinen vinkki: ajastin.