Lue keskustelun säännöt.
Miksi kerrot ystäviesi asiat puolisollesi?
11.06.2020 |
Toisen ketjun kommenteista ja yläpeukuista tuli mieleen, miksi kerrot ystäviesi asiat puolisollesi? Eli jos ystävä kertoo arkaluontoisiakin kuulumisiaan (keskenmenot, seksielämä, parisuhdekriisit jne), niin miksi kerrot niistä puolisollesi ja juttelet niistä hänen kanssaan? Arvosteletko ystäväsi käytöstä puolisollesi? Onko ystäväsi tietoinen, että kerrot asiat eteenpäin?
Kommentit (34)
Jotkut ihmiset vain eivät osaa pitää suutaan kiinni. En kerro itsestäni tämän vuoksi kenellekään yhtään mitään tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen ketjun kommentti, jonka voin itsekin allekirjoittaa:
"Mä vien tän vielä sille levelille, että saatan kritisoida kavereita selän takana puolisolleni. Esimerkiksi erään kaverini todella holtiton seksuaalikäyttäytyminen on asia, jota paheksun miehelleni, mutta kaverille en sano mitä oikeasti hänen touhuistaan ajattelen."
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihan normaalia jakaa kumppanille asiat, joista ystävien kanssa juttelen. Uskon myös ystävieni tekevän samoin eli jos en halua ystävän miehen tietävän, niin en edes kerro asiasta ystävälleni.
No ei ole normaalia! Jos ystäväsi uskoo sinulle jotakin hyvin arkaluontoista, niin menet sen sitten kälättämään kumppanillesi? Ei hitto. Olet sinäkin 'ystävä'.
Miksi en kertoisi? Ei mieheni kerro niitä asioita eteenpäin tai edes sano ystävälleni tietävänsä asioista. Haluan kuitenkin jutella noista asioista ja pohtia sellaisiakin näkökulmia, joita en ystävälleni sanoisi. Esim. eräs ystäväni harrastaa paljon Tindertreffejä ja useampia irtosuhteita yhtä aikaa. Samalla hän miettii, miksi kukaan mies ei halua sitoutua vakavasti hänen kanssaan. En minä ystävälleni sano, että nuo tinderpanot eivät ole mitään aviomiesmateriaalia eivätkä kaikki miehet arvosta monen kanssa yhtä aikaa säätämistä. Ei ystävän tarvitse kuulla kritiikkiäni, voin kertoa sen luottamuksella miehelleni.
Ihmisellä on sisäinen tarve jakaa tietonsa muiden kanssa. Siksi juoruillaan. Useimmat parisuhteessa elävistä luottavat puoliskoonsa (huom! Puolisko = puoliso = 1/2, eli puolet kokonaisuudesta) siinä määrin että haluavat jakaa kokemansa/kuulemansa hänen kanssaan ja peilata sitä asiaa ja saada vastakaikua ajatuksilleen. Harva on täysin tyytyväinen omiin päätelmiinsä, ehkä Trump. Muutoin on kiva kuulla muita mielipiteitä sillä edellytyksellä että parisuhteen luottamusta ei rikota.
Tulee mieleen yhdestä kirjasta lukemani kohta, jossa kirjan sankari puhuu vaimonsa kanssa: "Lupasin etten kerro asiasta kenellekään, joten lue itse.", ja heitti asiakirjan sängylle vaimonsa eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teidän suupalttien mielestä on luottamus? Kanamaista toimintaa, jota ei voi arvostaa millään asteikolla. Ei ole mitään lieventäviä asianhaaroja, jolla voi puolustaa luottamuksen pettämistä.
Eiköhän tätä tee tosi moni, harva vaan myöntää tekevänsä. Mä ainakin tiedostan, että ystäville kertomani asiat päätyvät luultavasti myös heidän poikaystäviensä/miestensä korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla kuin kerron puolison asioista ystävälle. En mitään arkaluontoisia asioita (aivan kaikesta en voi tietenkään tietää pitääkö ystävä tai puoliso niitä arkaluontoisina. Ystävän parisuhdeogelmista kuulin puolisolta kun ystävän puoliso oli hänelle niistä avautunut, tuosta tiesi myös ystäväni. Muuten en tiedota sen paremmin puolisolle kuin ystävällekään mitä puhumme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihan normaalia jakaa kumppanille asiat, joista ystävien kanssa juttelen. Uskon myös ystävieni tekevän samoin eli jos en halua ystävän miehen tietävän, niin en edes kerro asiasta ystävälleni.
No ei ole normaalia! Jos ystäväsi uskoo sinulle jotakin hyvin arkaluontoista, niin menet sen sitten kälättämään kumppanillesi? Ei hitto. Olet sinäkin 'ystävä'.
Kumppani on aivan eri tasolla kuin ystävä. Kerron ystävilleni vain asioita,joista he voi keskustella kumppaninsa kanssa. Intiimeimmät yksityiskohdat jaan vain mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en muutes kerro. Kaikkea ei tarvitse kumppanille kertoa, jo ihan sen takia että miehet ovat samanlaisia juorukelloja kun naisetkin. Voisi olla että kumppani "vahingossa" möläyttää jotain jossain.
Vierailija kirjoitti:
Toisen ketjun kommentti, jonka voin itsekin allekirjoittaa:
"Mä vien tän vielä sille levelille, että saatan kritisoida kavereita selän takana puolisolleni. Esimerkiksi erään kaverini todella holtiton seksuaalikäyttäytyminen on asia, jota paheksun miehelleni, mutta kaverille en sano mitä oikeasti hänen touhuistaan ajattelen."
Teen tuota samaa mutta vain siksi että eräs ystäväni puhuu asioistaan hyvin avoimesti, esim. mieheni kuullen. Jos ystäväni kertovat asioita vain minulle luottamuksellisesti, en tietenkään kerro niitä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun verran voin kertoa kumppanille ystäväni kuulumisia, mutta mistään arkaluontoisista asioista en todellakaan.
Välillä täytyy miestä muistuttaa ettei minunkaan arkaluontoiset asiat hänen kavereilleen kuulu yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihan normaalia jakaa kumppanille asiat, joista ystävien kanssa juttelen. Uskon myös ystävieni tekevän samoin eli jos en halua ystävän miehen tietävän, niin en edes kerro asiasta ystävälleni.
No ei ole normaalia! Jos ystäväsi uskoo sinulle jotakin hyvin arkaluontoista, niin menet sen sitten kälättämään kumppanillesi? Ei hitto. Olet sinäkin 'ystävä'.
Kumppani on aivan eri tasolla kuin ystävä. Kerron ystävilleni vain asioita,joista he voi keskustella kumppaninsa kanssa. Intiimeimmät yksityiskohdat jaan vain mieheni kanssa.
Ja tosiaan luotan mieheeni. Hän ei lavertele eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi en kertoisi? Ei mieheni kerro niitä asioita eteenpäin tai edes sano ystävälleni tietävänsä asioista. Haluan kuitenkin jutella noista asioista ja pohtia sellaisiakin näkökulmia, joita en ystävälleni sanoisi. Esim. eräs ystäväni harrastaa paljon Tindertreffejä ja useampia irtosuhteita yhtä aikaa. Samalla hän miettii, miksi kukaan mies ei halua sitoutua vakavasti hänen kanssaan. En minä ystävälleni sano, että nuo tinderpanot eivät ole mitään aviomiesmateriaalia eivätkä kaikki miehet arvosta monen kanssa yhtä aikaa säätämistä. Ei ystävän tarvitse kuulla kritiikkiäni, voin kertoa sen luottamuksella miehelleni.
Teidän ystävyytenne ei ole oikeaa ystävyyttä, ainakaan sinun puoleltasi. Et kerro ystävällesi mitä oikeasti ajattelet tai auta tätä näkemään ehkä tekemiään virheitä. Ei, sinä selän takana tekopyhästi kauhistelet puoliskollesi, mitä se taas onkaan sählännyt ja miten kamala tyyppi on. Ja miten ei itse ikimaailmassa voisi tehdä mitään vastaavaa. Huh huh! Onneksi teikäläiset oppii tunnistamaan nopeasti, ja voi heivata ystäväpiiristään nopeasti helkkariin.
Puhun ystävieni asioita kumppaanilleni, olen hyvin pitkässä parisuhteessa. Ajattelen että jos ystäväni eivät halua että jostain asiasta puhun, he sanovat sen. En kuitenkaan kerro ystävien asioita muille ystäville tai kavereille.
Mä puin monia asioita mieheni kanssa. Osaan haluan vähän näkökulmaa, osaan tukea, osaan ohjausta ja osasta haluan ihan ilmiönä keskustella mieheni kanssa. Mutta mitään sellaista en kerro, mitä on erikseen sovittu etten kerro tai mikä saattaisi ystäväni huonoon valoon. Esimerkiksi pettämisestä tai hiv-positiivisuudesta en ole kertonut miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihan normaalia jakaa kumppanille asiat, joista ystävien kanssa juttelen. Uskon myös ystävieni tekevän samoin eli jos en halua ystävän miehen tietävän, niin en edes kerro asiasta ystävälleni.
No ei ole normaalia! Jos ystäväsi uskoo sinulle jotakin hyvin arkaluontoista, niin menet sen sitten kälättämään kumppanillesi? Ei hitto. Olet sinäkin 'ystävä'.
Kumppani on aivan eri tasolla kuin ystävä. Kerron ystävilleni vain asioita,joista he voi keskustella kumppaninsa kanssa. Intiimeimmät yksityiskohdat jaan vain mieheni kanssa.
Ja tosiaan luotan mieheeni. Hän ei lavertele eteenpäin.
Hah hah! Oletpa naiivi. No, ehkä vuodet opettaa.
Minä uskon lähes kaikkien naisten kertovan kumppaneilleen ystävien luottamuksellisia asioita. Ja on eri asia jakaa jotain oman kumppanin kanssa luottamuksellisesti kuin kertoa esim. jollekin toiselle ystävälle eteenpäin. En itse kertoisi ystäväni arkaluontoisiakin asioita muille ystävilleni, mutta mieheni kanssa voin niistä keskustella. Meillä ei ole miehen kanssa yhteinen kaveripiiri, joten jutut eivät leviä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi en kertoisi? Ei mieheni kerro niitä asioita eteenpäin tai edes sano ystävälleni tietävänsä asioista. Haluan kuitenkin jutella noista asioista ja pohtia sellaisiakin näkökulmia, joita en ystävälleni sanoisi. Esim. eräs ystäväni harrastaa paljon Tindertreffejä ja useampia irtosuhteita yhtä aikaa. Samalla hän miettii, miksi kukaan mies ei halua sitoutua vakavasti hänen kanssaan. En minä ystävälleni sano, että nuo tinderpanot eivät ole mitään aviomiesmateriaalia eivätkä kaikki miehet arvosta monen kanssa yhtä aikaa säätämistä. Ei ystävän tarvitse kuulla kritiikkiäni, voin kertoa sen luottamuksella miehelleni.
Uskomatonta!?! Onneksi et ole minun ystävä.
Musta on ihan normaalia jakaa kumppanille asiat, joista ystävien kanssa juttelen. Uskon myös ystävieni tekevän samoin eli jos en halua ystävän miehen tietävän, niin en edes kerro asiasta ystävälleni.