Lue keskustelun säännöt.
Miksi kerrot ystäviesi asiat puolisollesi?
11.06.2020 |
Toisen ketjun kommenteista ja yläpeukuista tuli mieleen, miksi kerrot ystäviesi asiat puolisollesi? Eli jos ystävä kertoo arkaluontoisiakin kuulumisiaan (keskenmenot, seksielämä, parisuhdekriisit jne), niin miksi kerrot niistä puolisollesi ja juttelet niistä hänen kanssaan? Arvosteletko ystäväsi käytöstä puolisollesi? Onko ystäväsi tietoinen, että kerrot asiat eteenpäin?
Kommentit (34)
Koittakaapa joku kerta jutella näistä asioista kolmen kesken, ystävä, mies ja lärppä-sinä. Siinä todennäköisesti tulee ilmi, onko ystävän asioiden puiminen puoliskonkaan kanssa ok...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Justiina tulee kotiin kaverinsa Kyllikin luota, miehensä Tauno on kotona. Kyllikki on tapaamisessa kertonut Justiinalle saaneensa keskenmenon ja asia on Kyllikille vaikea.
T: Miten meni Kyllikin kanssa? Mitäs Kyllikille kuuluu?
J: Ei mitään ihmeempiä...syödäänkö tänään kalakeittoa?
Vai
T: Miten meni Kyllikin kanssa? Mitäs Kyllikille kuuluu?
J: Kyllikki oli saanut keskenmenon. Tosi kurja juttu ja Kyllikki on nyt asiasta tosi surullinen. Sopiiko, että kun Kyllikki ja Kaaleppi tulee juhannuksena käymään, niin ei puhuta mistään lapsiin viittaavastakaan? En halua pahentaa tilannetta tai tehdä heidän oloaan epämukavaksi.
T: Sopii, en sano aiheesta mitään.
Tämäkö on teistä huonoa käytöstä, kun ystävän asioista kertoo?
Yleisluontoisia asioita kerron, en mitään mikä on luottamuksella minulle kerrottu. Kerron tyyliin jos ystäväni on saanut työpaikan tai tapailee jotain tyyppiä, mutta en esim. seksijutuista.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tätä tee tosi moni, harva vaan myöntää tekevänsä. Mä ainakin tiedostan, että ystäville kertomani asiat päätyvät luultavasti myös heidän poikaystäviensä/miestensä korviin.
Mä en tästä syystä kerro koskaan mitään arkaluontoista miehestäni ystävilleni. Ei mieheni ongelmat/haasteet elämässä kuulu ulkopuolisille.
Vierailija kirjoitti:
Justiina tulee kotiin kaverinsa Kyllikin luota, miehensä Tauno on kotona. Kyllikki on tapaamisessa kertonut Justiinalle saaneensa keskenmenon ja asia on Kyllikille vaikea.
T: Miten meni Kyllikin kanssa? Mitäs Kyllikille kuuluu?
J: Ei mitään ihmeempiä...syödäänkö tänään kalakeittoa?Vai
T: Miten meni Kyllikin kanssa? Mitäs Kyllikille kuuluu?
J: Kyllikki oli saanut keskenmenon. Tosi kurja juttu ja Kyllikki on nyt asiasta tosi surullinen. Sopiiko, että kun Kyllikki ja Kaaleppi tulee juhannuksena käymään, niin ei puhuta mistään lapsiin viittaavastakaan? En halua pahentaa tilannetta tai tehdä heidän oloaan epämukavaksi.
T: Sopii, en sano aiheesta mitään.Tämäkö on teistä huonoa käytöstä, kun ystävän asioista kertoo?
Fiksu ihminen osaa suhteuttaa asiat, joista voi puhua ja joista ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutteko myös puolisonne asioita ystävillenne?
Joskus viestittelin kaverini kanssa suht. henkilökohtaisista asioista, ja yhtäkkiä hän vastasi johonkin viestiini, että X:kin (poikaystävä) tässä vieressä sanoo tuosta jutustasi blaa blaa blaa. Tuossa vaiheessa mentiin kyllä jo niin rajan yli. Sen vielä hyväksyn, jos päällisin puolin kerrotaan kuulumisiani kumppanille, mutta jos kumppani tietämättäni istuu kaverini vieressä lukemassa viestejäni, ollaan jo aika kaukana hyväksytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Justiina tulee kotiin kaverinsa Kyllikin luota, miehensä Tauno on kotona. Kyllikki on tapaamisessa kertonut Justiinalle saaneensa keskenmenon ja asia on Kyllikille vaikea.
T: Miten meni Kyllikin kanssa? Mitäs Kyllikille kuuluu?
J: Ei mitään ihmeempiä...syödäänkö tänään kalakeittoa?Vai
T: Miten meni Kyllikin kanssa? Mitäs Kyllikille kuuluu?
J: Kyllikki oli saanut keskenmenon. Tosi kurja juttu ja Kyllikki on nyt asiasta tosi surullinen. Sopiiko, että kun Kyllikki ja Kaaleppi tulee juhannuksena käymään, niin ei puhuta mistään lapsiin viittaavastakaan? En halua pahentaa tilannetta tai tehdä heidän oloaan epämukavaksi.
T: Sopii, en sano aiheesta mitään.Tämäkö on teistä huonoa käytöstä, kun ystävän asioista kertoo?
Minä teen itse tätä, sillä yritän parhaani mukaan huomioida toisia. Jos tiedän vaikka ystäväni tuskailevan työnsä kanssa, pyydän mieheltäni ettei hän kysele ystävältäni työstä vaan puhelee ihan muista asioista. En itsekään tiedä mitään niin inhottavaa, kun joku tulee esim. juhlissa kyselemään jostain minulle arasta asiasta. Inhoan yli kaiken sitä, kun eräs ystäväni kysyy aina tavatessamme olenko raskaana. Ymmärrän, että hän on itse kipuillut raskautumisen kanssa, mutta koen kysymykset silti tosi ikävinä.
Mä oleeen ajatellut että suomalainen mies ei juoruile vaan se kuuluu juoruämmillle ja että aiheita iittäää pilvinpimein muuutoinkin. Muttta kyllä se vaan niin taitaa olla että esim itsetunnon kohennukseen suomalaisessa kultttuurissa liittyy heikomman kiusaaminen. Muttta ei se pelkästään niinkään ole, että kylllä se kahden ihmisen luottamus ja tukeminen perustuuu siihen vanhaan venäläiseen perinteeseeen että kun toinen antaa jotakin niiin on vastapalveluksen velkaaa eli sitä eii kuitata mitään sanomattomin jenkkiläisin tyhjin sanoin pelkän kohteliaisuuden nimisssä. Sellainen yksinäinen susi laumasta eksyneeenä on vapaata riistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi mieleenkään kertoa ystävien asioita puolisolle eikä myöskään toisin päin. Korkeintaan jotain hyvin yleisluontoisia kuulumisia, jos joku vaikka olisi saanut hienon uuden työn tai käynyt kivassa paikassa lomamatkalla tms. Itselläni menee kyllä luottamus todella pahasti sellaiseen kaveriin, joka kertoo minun kertomia asioita eteenpäin puolisolleen tai muille kavereilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko myös puolisonne asioita ystävillenne?
Varaan huomaamattakin enemmän kuin ystävästä puolisolle. Usein kun ne asiat joita kerron itsestäni koskee myös puolisoa. Jos kerron parisuhdeongelmistani kerron automaattisesti puolisoni asioitakin. Jos kerron perheen lomamatkasta varmasti tulee kerrottua oliko puoliso mukana ja ainakin jos ei ollut todennäköisesti paljastan syyn miksi ei ollut "z ei päässyt kun sillä on loma vasta kuukauden päästä".
Minulla on paljon kokemusta lörppö"ystävistä". Opin kantapään kautta ettei edes ystäviin voi luottaa, aina löytyy joku lörppösuu ja sen jälkeen puolet kaupungista tietää sun asiat. Kun opin olla kertomatta mitään kovin henkilökohtaista minut mielletän ylimieliseksi.
Valitettavasti omasta perheestä on löytynyt näitä lörppösuita ja se on jo hankalampi tilanne, kun aina pitää erikseen mainita etten halua jutun levitykseen.
Minä en kerro asioita, jotka tiedän arkaluontoisiksi enkä myöskään asioita, joista epäilen, vaikken ole varma. Kaikki muut tapahtumat puin kyllä puolison kanssa myös. Olen myös kouluttanut miehen olemaan kertomatta ystäviensä salaisuuksia minulle, ja nykyään hän arvelee ensin, voikohan kertoa minulle, jolloin ohjeistan pitämään ystäviensä salaisuudet salaisuuksia myös minulta ja jos ei ole varma, pelaamaan varman päälle.