Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon äitipuolen pitää osallistua lasten arkeen?
11.06.2020 |
Millaisia kokemuksia teillä on, kuinka paljon äitipuolen kuuluisi osallistua isän ja tämän lasten arkeen ja elämään? Kumpi on parempi, enimmäkseen omiaan touhuileva äitipuoli vai aktiivisesti läsnä oleva äitipuoli? Onko kumpikin tapa hyväksyttyä?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tätä pitää kello kädessä pohtia, niin ehkä parempi, ettet ryhdy äitipuoleksi. Ihmissuhteet kun ei toimi noin.
Vierailija kirjoitti:
Jos tätä pitää kello kädessä pohtia, niin ehkä parempi, ettet ryhdy äitipuoleksi. Ihmissuhteet kun ei toimi noin.
Minkä vuoksi asian pohtiminen on huono asia? Kyselin, koska en velana lapsista mitään ymmärrä enkä tiedä, millainen toimintatapa voisi olla lasten parhaaksi.
-ap
Lasten parhaaksi on olla oma itsensä. Ei yrittää liikoja (etenkään tunnetasolla) mutta tehdä työtä sen eteen, että suhde muodostuisi läheiseksi ja aidoksi. Ei kannata yrittää miettiä, miten olla "äitipuoli" vaan miten olla ihan vaan arvostavassa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Kuunnella ja antaa tilaa.
Jos saman katon alla asutaan, niin toki on suositeltavaa pitää mahdollisimman suuri henkinen ja fyysinen etäisyys lapsiin.
Varsinkaan sinun ei tule puuttua lasten häiriökäytökseen, koska lapset alkavat pitää sinua "pahana äitipuolena" jos esimerkiksi komennat ja kuritat heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on täysin sovittava asia puolison kanssa.
Ihan miltä itestä tuntuu. Lapsi tarvii turvallisen, hyväksyvän ilmaåiirin kasvaa, se on tärkeintä. Loppu on sit yksilöllistä. Ehkä kannattaa kuulostella mikä on just se teidän perheen ja sun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille pääasia on että saavat isänsä kanssa viettää tarpeeksi aikaa. Kunhan olet ystävällinen, voit itse miehesi kanssa sopia oletko omissa oloissasi lasten ollessa paikalla vai osallistutko hoitamiseen enemmän.
Vaikutat ap mukavalta ja ajattelevalta ihmiseltä. Voi kun löytäisin kaltaisesi minun ja lasteni elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä annan ainakin isälle ja lapselle tilaa elää sitä omaa arkeaan ja lapsen ollessa meillä minä keskityn siihen omaan aikaani, teen esim. pidempiä työpäiviä ja arjen pyörittäminen on tällöin täysin miehen vastuulla.
Arki luo kyllä ihan itse omat sääntönsä miten ne asiat menee. Et sinä väkisin sitä arkea elä, jos haluat irrallisuutta, etkä sinä ota väkisin sitä irrallisuutta, jos luonnostaan haluat olla se länsäoleva aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama miten teet, se vttuttaa ainakin lasten äitiä. Jos osallistut, yrität viedä äidin paikan, jos et, lapset eivät ole tervetulleita kotiinsa. Paitsi toki silloin kun lasten Äiti kertoo, että heidän kotinsa on äidin luona, ei isän.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama miten teet, se vttuttaa ainakin lasten äitiä. Jos osallistut, yrität viedä äidin paikan, jos et, lapset eivät ole tervetulleita kotiinsa. Paitsi toki silloin kun lasten Äiti kertoo, että heidän kotinsa on äidin luona, ei isän.
Ja saat toki osallistua, kun se sopii äidin omiin itsekäisiin tarpeisiin. esim. isä työmatkalla ja lapsi pitäisi saada johonkin hoitoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin paljon kuin ne lapset siinä arjessa mukana ovat.
Tähän vaikuttaa lapsen persoona ja toiveet sekä tietenkin sinun ja miehesi toiveet. Jos olet vasta miehesi kanssa aloittaneet yhteiselämän, kokeile rauhassa, mikä sopii teille parhaiten. Varmasti molemmat tavat ovat ihan hyväksyttyjä.
Muista miettiä myös omaa jaksamistasi; lapset osaavat olla myös haastavia ja voimia kuluttavia :D Aina puhutaan, että lapset etusijalle ja lasten toiveet huomioon, mutta ihan yhtä tärkeää on sinun ja miehesi toiveet. Vanhempien (myös bonusvanhempien) jaksaminen on tärkeää. Jos et ole aiemmin ollut lasten kanssa tekemisissä, moni asia voi tulla yllätyksenä.
Miettikää miehesi kanssa myös, että millaiset rajat lapselle asetetaan ja miten niitä valvotaan (kuka kieltää ja miten kieltää ja kuinka monta varoitusta annetaan yms.). Jos olet lapsen kanssa paljon tekemisissä, ennemmin tai myöhemmin joudut kieltämään ja torumaan. Avoin kommunikaatio miehesi kanssa (ja tietty lapsen kanssa) helpottaa tätä.
Itse bonusäitinä/äitipuolen olen ollut paljon kaikessa mukana. Lapsi on meillä joka toinen viikonloppu sekä yhden arki-illan viikossa. Osallistun toisinaan lapsen kuskaamiseen ja olen ollut koulun juhlissa (silloin kun omat aikataulut taipuvat siihen). Kotona pelailemme yhdessä ja siinähän se aika monesti vierahtääkin.
Olen toisinaan havainnut, että kaipaan omaa aikaa, varsinkin jos lapsella on päiviä, jolloin hän on esim. väsynyt ja huonokäytöksinen. Lapsi on ollut aina hyvin kiinnostunut seurastani (mikä on tietysti ihana asia), mutta hän osaa olla myös aika huomiota vaativa. Itse kaipaan myös rauhaa ja hiljaisuutta, joten yritän järjestää näitä hetkiä itselleni (menen esim. pihatöihin). Monesti sijoitan viikonloppuun esim. pitkän lenkin tai kahvittelut ystäväni kanssa, jotta saan vähän omaa tilaa ja rauhaa.
Toisaalta joskus olemme lapsen kanssa ihan kahdestaankin, jos miehelläni on joku meno. Tällöinhän olen tietysti lapsesta vastuussa ja 100% läsnä.
Riippuu lasten iästä ja siitä paljonko lapsen biovanhemmat on arjessa mukana.
Mitä pienempi lapsi, sitä aktiivisempi sinun tulisi olla ja sitä vahvemmaksi teidän side muodostuu ajan kanssa.
Mulla on itselläni tosi vaikea suhde äitipuoleen, hän tuli meille kun olin 2v ja vielä kymmenen vuotta tulonsa jälkeen repi kaapistani vaatteita lattialle ja kiljui miten häntä vtuttaa kun en jäänyt erossa äidilleni. Harmitti vielä täysi-ikäisenä, äitiin ei ollut mitään yhteyttä eikä äitipuoli ottanut omakseen, oli varmaan vähän mustasukkainen ja tietty hänellä oli kaksi omaa lasta, joista huolehtia. Nyt lähes kolmekymppisenä en ole kummankaan kanssa tekemisissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama miten teet, se vttuttaa ainakin lasten äitiä. Jos osallistut, yrität viedä äidin paikan, jos et, lapset eivät ole tervetulleita kotiinsa. Paitsi toki silloin kun lasten Äiti kertoo, että heidän kotinsa on äidin luona, ei isän.
Tämä on kyllä tiedossa, enkä aio yrittääkään miellyttää lasten äitiä. On minulle erittäin vihainen siitä että ex-miehensä löysi eron jälkeen minusta uuden kumppanin. Pysyn poissa silmistä ja odotan, haluaako joskus tulevaisuudessa luoda välejä minuun. Keskityn parisuhteeseemme ja siihen, että voisin omien (puutteellisten) kykyjeni mukaan luoda lapsille mahdollisimman turvallisen ja hyväksyvän toisen kodin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Arki luo kyllä ihan itse omat sääntönsä miten ne asiat menee. Et sinä väkisin sitä arkea elä, jos haluat irrallisuutta, etkä sinä ota väkisin sitä irrallisuutta, jos luonnostaan haluat olla se länsäoleva aikuinen.
Meillä lapsi on vain joka toisen viikonlopun, mutta kaikki menee tosiaan kuin itsestään :D Lapsi tulee, heittää kassin eteisen lattialle ja menee omaan huoneensa ja laittaa kuulokkeet korviinsa. Hyvä, kun saadaan se sieltä syömään.
Vierailija kirjoitti:
Tähän vaikuttaa lapsen persoona ja toiveet sekä tietenkin sinun ja miehesi toiveet. Jos olet vasta miehesi kanssa aloittaneet yhteiselämän, kokeile rauhassa, mikä sopii teille parhaiten. Varmasti molemmat tavat ovat ihan hyväksyttyjä.
Muista miettiä myös omaa jaksamistasi; lapset osaavat olla myös haastavia ja voimia kuluttavia :D Aina puhutaan, että lapset etusijalle ja lasten toiveet huomioon, mutta ihan yhtä tärkeää on sinun ja miehesi toiveet. Vanhempien (myös bonusvanhempien) jaksaminen on tärkeää. Jos et ole aiemmin ollut lasten kanssa tekemisissä, moni asia voi tulla yllätyksenä.
Miettikää miehesi kanssa myös, että millaiset rajat lapselle asetetaan ja miten niitä valvotaan (kuka kieltää ja miten kieltää ja kuinka monta varoitusta annetaan yms.). Jos olet lapsen kanssa paljon tekemisissä, ennemmin tai myöhemmin joudut kieltämään ja torumaan. Avoin kommunikaatio miehesi kanssa (ja tietty lapsen kanssa) helpottaa tätä.
Itse bonusäitinä/äitipuolen olen ollut paljon kaikessa mukana. Lapsi on meillä joka toinen viikonloppu sekä yhden arki-illan viikossa. Osallistun toisinaan lapsen kuskaamiseen ja olen ollut koulun juhlissa (silloin kun omat aikataulut taipuvat siihen). Kotona pelailemme yhdessä ja siinähän se aika monesti vierahtääkin.
Olen toisinaan havainnut, että kaipaan omaa aikaa, varsinkin jos lapsella on päiviä, jolloin hän on esim. väsynyt ja huonokäytöksinen. Lapsi on ollut aina hyvin kiinnostunut seurastani (mikä on tietysti ihana asia), mutta hän osaa olla myös aika huomiota vaativa. Itse kaipaan myös rauhaa ja hiljaisuutta, joten yritän järjestää näitä hetkiä itselleni (menen esim. pihatöihin). Monesti sijoitan viikonloppuun esim. pitkän lenkin tai kahvittelut ystäväni kanssa, jotta saan vähän omaa tilaa ja rauhaa.Toisaalta joskus olemme lapsen kanssa ihan kahdestaankin, jos miehelläni on joku meno. Tällöinhän olen tietysti lapsesta vastuussa ja 100% läsnä.
EN ole tämä kommentoija, mutta miksi ihmeessä tämä on saanut alapeukkuja? Mun mielestä just hyviä neuvoja. Ite olisin tarvinnut tällaisia vinkkejä ja tsemppiä (vaikka osa itsestään selvyyksiä) aloittaessani omaa "uraani" bonusmutsina.
Yritin ehkä aluksi liikaakin ja mulla oli haavekuvitelma, millainen mun pitäisi olla. Lopulta annoin itseni ottaa hyvällä omatunnolla omaa aikaa ja kaikki menikin lopulta paljon paremmin.
Lienee sinun asiasi