Kuinka paljon äitipuolen pitää osallistua lasten arkeen?

Vierailija kirjoitti:

Tähän vaikuttaa lapsen persoona ja toiveet sekä tietenkin sinun ja miehesi toiveet. Jos olet vasta miehesi kanssa aloittaneet yhteiselämän, kokeile rauhassa, mikä sopii teille parhaiten. Varmasti molemmat tavat ovat ihan hyväksyttyjä.

Muista miettiä myös omaa jaksamistasi; lapset osaavat olla myös haastavia ja voimia kuluttavia :D Aina puhutaan, että lapset etusijalle ja lasten toiveet huomioon, mutta ihan yhtä tärkeää on sinun ja miehesi toiveet. Vanhempien (myös bonusvanhempien) jaksaminen on tärkeää. Jos et ole aiemmin ollut lasten kanssa tekemisissä, moni asia voi tulla yllätyksenä.

Miettikää miehesi kanssa myös, että millaiset rajat lapselle asetetaan ja miten niitä valvotaan (kuka kieltää ja miten kieltää ja kuinka monta varoitusta annetaan yms.). Jos olet lapsen kanssa paljon tekemisissä, ennemmin tai myöhemmin joudut kieltämään ja torumaan. Avoin kommunikaatio miehesi kanssa (ja tietty lapsen kanssa) helpottaa tätä.

Itse bonusäitinä/äitipuolen olen ollut paljon kaikessa mukana. Lapsi on meillä joka toinen viikonloppu sekä yhden arki-illan viikossa. Osallistun toisinaan lapsen kuskaamiseen ja olen ollut koulun juhlissa (silloin kun omat aikataulut taipuvat siihen). Kotona pelailemme yhdessä ja siinähän se aika monesti vierahtääkin.

Olen toisinaan havainnut, että kaipaan omaa aikaa, varsinkin jos lapsella on päiviä, jolloin hän on esim. väsynyt ja huonokäytöksinen. Lapsi on ollut aina hyvin kiinnostunut seurastani (mikä on tietysti ihana asia), mutta hän osaa olla myös aika huomiota vaativa. Itse kaipaan myös rauhaa ja hiljaisuutta, joten yritän järjestää näitä hetkiä itselleni (menen esim. pihatöihin). Monesti sijoitan viikonloppuun esim. pitkän lenkin tai kahvittelut ystäväni kanssa, jotta saan vähän omaa tilaa ja rauhaa.

Toisaalta joskus olemme lapsen kanssa ihan kahdestaankin, jos miehelläni on joku meno. Tällöinhän olen tietysti lapsesta vastuussa ja 100% läsnä.

Kiitos kun jaksoit jakaa kokemuksesi. Sain tuosta paljon hyviä vinkkejä irti!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän vaikuttaa lapsen persoona ja toiveet sekä tietenkin sinun ja miehesi toiveet. Jos olet vasta miehesi kanssa aloittaneet yhteiselämän, kokeile rauhassa, mikä sopii teille parhaiten. Varmasti molemmat tavat ovat ihan hyväksyttyjä.

Muista miettiä myös omaa jaksamistasi; lapset osaavat olla myös haastavia ja voimia kuluttavia :D Aina puhutaan, että lapset etusijalle ja lasten toiveet huomioon, mutta ihan yhtä tärkeää on sinun ja miehesi toiveet. Vanhempien (myös bonusvanhempien) jaksaminen on tärkeää. Jos et ole aiemmin ollut lasten kanssa tekemisissä, moni asia voi tulla yllätyksenä.

Miettikää miehesi kanssa myös, että millaiset rajat lapselle asetetaan ja miten niitä valvotaan (kuka kieltää ja miten kieltää ja kuinka monta varoitusta annetaan yms.). Jos olet lapsen kanssa paljon tekemisissä, ennemmin tai myöhemmin joudut kieltämään ja torumaan. Avoin kommunikaatio miehesi kanssa (ja tietty lapsen kanssa) helpottaa tätä.

Itse bonusäitinä/äitipuolen olen ollut paljon kaikessa mukana. Lapsi on meillä joka toinen viikonloppu sekä yhden arki-illan viikossa. Osallistun toisinaan lapsen kuskaamiseen ja olen ollut koulun juhlissa (silloin kun omat aikataulut taipuvat siihen). Kotona pelailemme yhdessä ja siinähän se aika monesti vierahtääkin.

Olen toisinaan havainnut, että kaipaan omaa aikaa, varsinkin jos lapsella on päiviä, jolloin hän on esim. väsynyt ja huonokäytöksinen. Lapsi on ollut aina hyvin kiinnostunut seurastani (mikä on tietysti ihana asia), mutta hän osaa olla myös aika huomiota vaativa. Itse kaipaan myös rauhaa ja hiljaisuutta, joten yritän järjestää näitä hetkiä itselleni (menen esim. pihatöihin). Monesti sijoitan viikonloppuun esim. pitkän lenkin tai kahvittelut ystäväni kanssa, jotta saan vähän omaa tilaa ja rauhaa.

Toisaalta joskus olemme lapsen kanssa ihan kahdestaankin, jos miehelläni on joku meno. Tällöinhän olen tietysti lapsesta vastuussa ja 100% läsnä.

EN ole tämä kommentoija, mutta miksi ihmeessä tämä on saanut alapeukkuja? Mun mielestä just hyviä neuvoja. Ite olisin tarvinnut tällaisia vinkkejä ja tsemppiä (vaikka osa itsestään selvyyksiä) aloittaessani omaa "uraani" bonusmutsina.

Yritin ehkä aluksi liikaakin ja mulla oli haavekuvitelma, millainen mun pitäisi olla. Lopulta annoin itseni ottaa hyvällä omatunnolla omaa aikaa ja kaikki menikin lopulta paljon paremmin.

Kannattaa tosiaan muistaa, että olet lapselle täysin vieras ihminen ja todennäköisesti sinusta ei pidetä, koska tunkeudut lapsen perheeseen. Lapset haistavat feikin, joten paras on olla rehellisesti oma itsensä ja antaa suhteen kehittyä pikkuhiljaa. Jonain päivänä sinut hyväksytään tai sitten ei. Kaverilla oli vaikeaa sopeutua uusioperheeseen ja jatkuvaa säätöä lasten kanssa. Lapset asuivat isällään ja bio-äiti mielenvikainen itsekäs juoppo. Nyt kun nuoret ovat omillaan he ovat sanoneet, että kaveri on heille enemmän äiti kuin oma on koskaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tähän vaikuttaa lapsen persoona ja toiveet sekä tietenkin sinun ja miehesi toiveet. Jos olet vasta miehesi kanssa aloittaneet yhteiselämän, kokeile rauhassa, mikä sopii teille parhaiten. Varmasti molemmat tavat ovat ihan hyväksyttyjä.

Muista miettiä myös omaa jaksamistasi; lapset osaavat olla myös haastavia ja voimia kuluttavia :D Aina puhutaan, että lapset etusijalle ja lasten toiveet huomioon, mutta ihan yhtä tärkeää on sinun ja miehesi toiveet. Vanhempien (myös bonusvanhempien) jaksaminen on tärkeää. Jos et ole aiemmin ollut lasten kanssa tekemisissä, moni asia voi tulla yllätyksenä.

Miettikää miehesi kanssa myös, että millaiset rajat lapselle asetetaan ja miten niitä valvotaan (kuka kieltää ja miten kieltää ja kuinka monta varoitusta annetaan yms.). Jos olet lapsen kanssa paljon tekemisissä, ennemmin tai myöhemmin joudut kieltämään ja torumaan. Avoin kommunikaatio miehesi kanssa (ja tietty lapsen kanssa) helpottaa tätä.

Itse bonusäitinä/äitipuolen olen ollut paljon kaikessa mukana. Lapsi on meillä joka toinen viikonloppu sekä yhden arki-illan viikossa. Osallistun toisinaan lapsen kuskaamiseen ja olen ollut koulun juhlissa (silloin kun omat aikataulut taipuvat siihen). Kotona pelailemme yhdessä ja siinähän se aika monesti vierahtääkin.

Olen toisinaan havainnut, että kaipaan omaa aikaa, varsinkin jos lapsella on päiviä, jolloin hän on esim. väsynyt ja huonokäytöksinen. Lapsi on ollut aina hyvin kiinnostunut seurastani (mikä on tietysti ihana asia), mutta hän osaa olla myös aika huomiota vaativa. Itse kaipaan myös rauhaa ja hiljaisuutta, joten yritän järjestää näitä hetkiä itselleni (menen esim. pihatöihin). Monesti sijoitan viikonloppuun esim. pitkän lenkin tai kahvittelut ystäväni kanssa, jotta saan vähän omaa tilaa ja rauhaa.

Toisaalta joskus olemme lapsen kanssa ihan kahdestaankin, jos miehelläni on joku meno. Tällöinhän olen tietysti lapsesta vastuussa ja 100% läsnä.

Tässähän oli järkeviä vinkkejä ja huomioita. Itsekin ihmettelen alapeukkuja.

Itselläni on lapsi aiemmasta suhteesta (luonani joka toinen vko) ja nykyisen mieheni tullessa kuvioihin pohdimme myös, että millä tavalla mieheni osallistuu lapseni elämään (minun mielestäni näistä on tosi hyvä ja tärkeää puhua, koska lapsi tuo ihan erilaisen ulottuvuuden parisuhteen lisäksi). Heidän suhteensa on ollut alusta asti hyvä, joten yhdessä vietetty aika on mukavaa. Toki mieheni (sekä myös minä) kaipaa omia hetkiä ja meillä on harrastuksia. Olemme aikatauluttaneet päiviämme niin, että molemmat pääsevät harrastuksiinsa ja toinen on silloin lapsen kanssa.

Molemmat pidämme huolta, että perheemme sääntöjä noudatetaan ja olemme keskustelleet siitä, millaista käytöstä lapselta ei hyväksytä. Kommentoijalla oli hyvää tekstiä tästä. Nämä asiat kannattaa todellakin keskustella, koska eri ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä kasvatuksesta ja lapselle on parasta olla johdonmukainen ja yhtenäinen linja.

Meillä on melko pieni asunto eikä pihaa, joten olemme kaikki käytännössä kuuloetäisyydellä toisistamme. Meillä on tapana, että toinen lähtee lapsen kanssa välillä esim. puistoon tai uimaan, jolloin toisella on aikaa vaikka lukea tai katsoa haluamaansa tv-ohjelmaa ilman häiriöitä.

Nykyään jaamme arjen pyörityksen melko tasan. Alkuvaiheessa mieheni kaipasi enemmän omaa aikaa, mikä tietysti oli hyvin ymmärrettävää. Vuosien aikana mieheni on kuitenkin itse halunnut ottaa enemmän osaa, mistä olen tosi onnellinen, koska näin saan itsekin omaa aikaa enemmän :D