Henkilö jonka tunnen, rupesi matkimaan mua kaikessa

Tälläisiä joskus tapaa.

Matkiiko sinua muutenkin? Pukeutuminen, eleet tms...

Vierailija kirjoitti:

Tälläisiä joskus tapaa.

Matkiiko sinua muutenkin? Pukeutuminen, eleet tms...

Ei muuten matki mutta outoa on sen toiminta.

Minulla oli myös tällainen ystävä, matki kaikessa, pukeutumisesta alkaen. Ja matkiminen oli oikeasti niin silmiinpistävää että aiheutti muissa myötähäpeää. Tämä ihminen sittemmin paljastui kyllä todella kaksinaamaiseksi ja kylmäksi tyypiksi eikä enää olla tekemisissä onneksi.

Käy nyt traumaterapiassa, millään muotoa ei osaa sanoa mikä se trauma on. Kaikki on päinvastoin tällä verrattuna minuun, eli mulla ne traumat on.

Äh, kokemusta on. Tutustuin kymmenisen vuotta sitten ihan mukavalta vaikuttavaan naisihmisen, ja alkuun juttu luisti hyvin ja kaikki vaikutti olevan ok.

Hyvin pian tämä nainen kuitenkin alkoi muuttaa olemustaan, hiuksiaan ja vaatetustaan räikeästi samanlaiseksi kuin minulla. Pukeudun hyvin omanlaisella tyylillä joten muutos hänessä oli silmiinpistävä. Muutama ystäväni huomautti asiasta, eli muutos oli selvästi myös ulkopuoliselle nähtävissä. Ystävä itse kommentoi huvittuneena että olen toiminut hänelle inspiraationa ja haluaa pukeutua samoin, koska kokee sen kauniiksi. Ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa mutta minua alkoi kyllä ahdistaa tämä räikeä samankaltaisuuden tavoittelu.

Pian tämän jälkeen ystävä alkoi kertoilla samanlaista oireista joita minulla perussairauteni vuoksi on. Samoihin aikoihin hän alkoi ottaa tylysti kantaa mm. elämäntilanteeseeni, muihin ihmissuhteisiini ja suurin piirtein kaikkiin tekemiini valintoihin, olivat ne sitten oikeasti isoja tai tyyliin eväiden ostamista kaupasta.

Tilanne meni niin äärimmäisyyksiin että katsoin parhaaksi ottaa reilusti etäisyyttä. Välejä en ole katkaissut kokonaan mutta pidän huolen ettei tuo ihminen pääse enää lähelle. Outo kokemus kaiken kaikkiaan, enkä edelleenkään ymmärrä miksi hän toimi niin kuin toimi. Olemme molemmat nyt lähes eläkeikäisiä joten nuoruuden itsensä etsimisestä ei ole kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Äh, kokemusta on. Tutustuin kymmenisen vuotta sitten ihan mukavalta vaikuttavaan naisihmisen, ja alkuun juttu luisti hyvin ja kaikki vaikutti olevan ok.

Hyvin pian tämä nainen kuitenkin alkoi muuttaa olemustaan, hiuksiaan ja vaatetustaan räikeästi samanlaiseksi kuin minulla. Pukeudun hyvin omanlaisella tyylillä joten muutos hänessä oli silmiinpistävä. Muutama ystäväni huomautti asiasta, eli muutos oli selvästi myös ulkopuoliselle nähtävissä. Ystävä itse kommentoi huvittuneena että olen toiminut hänelle inspiraationa ja haluaa pukeutua samoin, koska kokee sen kauniiksi. Ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa mutta minua alkoi kyllä ahdistaa tämä räikeä samankaltaisuuden tavoittelu.

Pian tämän jälkeen ystävä alkoi kertoilla samanlaista oireista joita minulla perussairauteni vuoksi on. Samoihin aikoihin hän alkoi ottaa tylysti kantaa mm. elämäntilanteeseeni, muihin ihmissuhteisiini ja suurin piirtein kaikkiin tekemiini valintoihin, olivat ne sitten oikeasti isoja tai tyyliin eväiden ostamista kaupasta.

Tilanne meni niin äärimmäisyyksiin että katsoin parhaaksi ottaa reilusti etäisyyttä. Välejä en ole katkaissut kokonaan mutta pidän huolen ettei tuo ihminen pääse enää lähelle. Outo kokemus kaiken kaikkiaan, enkä edelleenkään ymmärrä miksi hän toimi niin kuin toimi. Olemme molemmat nyt lähes eläkeikäisiä joten nuoruuden itsensä etsimisestä ei ole kysymys.

Erikoista.

Valittajalle ei auta kuin valittaa takaisin, jospa siitä oppii.

Mikähän tuo matkimispakkomielle on? Lukiossa yksi henkilö matki toista luokkatoveria, eikä vain vaatteissa ym. helpoissa asioissa vaan myös hakeutumalla terapiaan ja baariin töihin, koska tämä toinenkin henkilö teki niin. Totta kai puhui niistä kovaan ääneen. En muista, matkiko minua erityisen häiritsevästi, mutta jossain vaiheessa alkoi julistaa ympäriinsä  meidän kahden olevan parhaita kavereita. Oli siis itse keksinyt tämän, en todellakaan ollut samaa mieltä ja alkoi ahdistaa tosi paljon. 

Voi olla todellista. Mutta voi olla yhtä hyvin ap:n omaa kuvittelua. Näitäkin on nähty.

Joskus taisi olla joku elokuva,  jossa yhden naisen kämppis muutti koko elämänsä ihan samanlaiseksi kuin tällä naisella. 

Epävakaalle persoonallisuushäiriölle tyypillistä, eli voi olla siitä kyse

Nuorena lapsena ja teini-ikäisenä tällaisen matkimisen voi jotenkin vielä ymmärtää, kun haetaan omaa identiteettiä. Jos aikuinen alkaa orjallisesti kopioimaan toisen tyyliä, on se kyllä outoa ja sairastakin.

Ainahan esikuvia on ja jokainen meistä kopioi asioita jostain, muoti- ja sisustuslehdistä, mainoksista, elokuvista, somesta, ystäviltäkin. Kuitenkin yleensä vain palan sieltä, toisen täältä ja muodostaa siten oman tyylinsä.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla todellista. Mutta voi olla yhtä hyvin ap:n omaa kuvittelua. Näitäkin on nähty.

No ei ole kuvittelua. Kaikki alkoi kun sai tietää mun asioista, kummasti sen jälkeen löytyi samaa.

Aikaa oli sitä ennen vaikka kuinka paljon löytää vaivoja.

Entä jos jollain pakkomielle matkia esim. Kim Kardashianilta lähes kaiken ja käyttää siihen miestensä rahavaroja? Vaikka olisi lähtökohtaisesti eri rotuinen kuin Kim?

Samat koirat samassa järjestyksessä? Hääasu? Rasvansiirto pakaroihin vyötäröstä, silikonit ja huulitäytettä? Samat merkkituotteet samoilla logoilla? Osallistuu tositeeveeseen?

Jos kuvioihin ilmestyisi vielä tummaihoinen räppärimies kuten Kimillä jonka kanssa pitäisi vielä saada saman näköiset lapset kuin Kimillä? :-o

Olisiko kyse jostain, että ei ole muodostunut omaa identiteettiä vaan löytää aina jonkun ihmisen, jonka kautta elää?

Jokin sairaus tuossa täytyy olla taustalla? Ei pelkkä epävarmuus tai se että oma tyyli tai persoona hukassa.

Minulla oli aiemmalla työpaikalla pari vuotta sitten työkaveri joka matki minua, yli 15 vuotta minua vanhempi nainen. Olin tuolloin 34 ja hän 50v paikkeilla.

Alkoi mielistellä, roikkua perässä, kyttäsi missä kuljin iltaisin, otti selville missä asun ja hiippaili meidän pihoilla ja yritti kurkkia miltä meillä näyttää. Pihamme valvontakameroista kävi ilmi!

Penkoi minun meikkipussia työpaikan vessan peilikaapissa, osti samat tuotteet. Tiedän että penkoi koska minulla oli siellä muutamat varameikit tietyssä järjestyksessä ja ettei tarvitsisi puuteria, huulipunaa ja muuta pientä aina töihin laukussa kantaa. Ties vaikka olisi käyttänyt niitä naamaansa siellä salaa, hyi! En enää pitänyt meikkejä siellä tuon jälkeen. Tajusi varmaan jääneensä kiinni.

Valehteli matkustaneensa samoissa paikoissa missä minä kävin lomien aikana mieheni kanssa, otti aina selvää lomakohteistani, baareista, liikkeistä ym. ja puhui kaikille ikään kuin olisi ollut minun mukana siellä avomieheni sijasta.

Osti samat vaatteet, asusteet, värjäsi ja laittoi hiukset samalla tavalla baariin, jossa esiintyi minun etunimelläni vieraille miehille! Oli itsevarmana, villinä ja vapaana siellä pöydässä esittäen minua, muulloin hiljaisempi ja arempi. Jäi kiinni tuolla baarissa jossa kaksi muuta työkaveria huomasi hänelle ja ottivat kännykameralla minulle kuvat todisteeksi! Olisin varmaan voinut syyttää identiteettivarkaudesta, mutten jaksanut vaivautua tuossa vaiheessa.

Sittemmin täytyi hankkia toinen työpaikka koska tuo kävi ahdistavaksi. Mainitsin hänelle kerran asiasta että tuo alkaa olla liikaa, ja hän alkoi väittää vastaan ettei hän sentään pukeudu työpaikalla samoihin vaatteisiin ja muuhun, eli hänen mielestään minun olisi pitänyt olla onnellinen siitä ettei matki minua työpaikalla vaan tekee sen kopioimiseni selkäni takana! Huh huh sentään, ei oikein mennyt perille. Estin hänet somessa ja hänen puhelinnumeronsa.

Kuulin puoli vuotta sitten eräältä toiselta työkaverilta joka edelleen hänen kanssaan samalla työpaikalla, että tuo matkijanainen oli alkanut tehdä minun näköisolentoa toisen poikansa tyttöystävästä ja ostelee tälle kaikkea minun tyylin mukaista ja vei hänet kampaajalle koska halusi minun kampaukseni väreineen! Alkoi pelottaa että seuraako minua edelleen jossain ja koska tietää missä asun, mutta olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus taisi olla joku elokuva,  jossa yhden naisen kämppis muutti koko elämänsä ihan samanlaiseksi kuin tällä naisella. 

Joo se oli hyvä, Nuori naimaton nainen oli leffan nimi.

Siinä tais olla jotenkin niin että se matkijatyttö menetti kaksoissiskonsa, ja alkoi etsiä itselleen uutta kaksosta?

Vierailija kirjoitti:

Jokin sairaus tuossa täytyy olla taustalla? Ei pelkkä epävarmuus tai se että oma tyyli tai persoona hukassa.

Minulla oli aiemmalla työpaikalla pari vuotta sitten työkaveri joka matki minua, yli 15 vuotta minua vanhempi nainen. Olin tuolloin 34 ja hän 50v paikkeilla.

Alkoi mielistellä, roikkua perässä, kyttäsi missä kuljin iltaisin, otti selville missä asun ja hiippaili meidän pihoilla ja yritti kurkkia miltä meillä näyttää. Pihamme valvontakameroista kävi ilmi!

Penkoi minun meikkipussia työpaikan vessan peilikaapissa, osti samat tuotteet. Tiedän että penkoi koska minulla oli siellä muutamat varameikit tietyssä järjestyksessä ja ettei tarvitsisi puuteria, huulipunaa ja muuta pientä aina töihin laukussa kantaa. Ties vaikka olisi käyttänyt niitä naamaansa siellä salaa, hyi! En enää pitänyt meikkejä siellä tuon jälkeen. Tajusi varmaan jääneensä kiinni.

Valehteli matkustaneensa samoissa paikoissa missä minä kävin lomien aikana mieheni kanssa, otti aina selvää lomakohteistani, baareista, liikkeistä ym. ja puhui kaikille ikään kuin olisi ollut minun mukana siellä avomieheni sijasta.

Osti samat vaatteet, asusteet, värjäsi ja laittoi hiukset samalla tavalla baariin, jossa esiintyi minun etunimelläni vieraille miehille! Oli itsevarmana, villinä ja vapaana siellä pöydässä esittäen minua, muulloin hiljaisempi ja arempi. Jäi kiinni tuolla baarissa jossa kaksi muuta työkaveria huomasi hänelle ja ottivat kännykameralla minulle kuvat todisteeksi! Olisin varmaan voinut syyttää identiteettivarkaudesta, mutten jaksanut vaivautua tuossa vaiheessa.

Sittemmin täytyi hankkia toinen työpaikka koska tuo kävi ahdistavaksi. Mainitsin hänelle kerran asiasta että tuo alkaa olla liikaa, ja hän alkoi väittää vastaan ettei hän sentään pukeudu työpaikalla samoihin vaatteisiin ja muuhun, eli hänen mielestään minun olisi pitänyt olla onnellinen siitä ettei matki minua työpaikalla vaan tekee sen kopioimiseni selkäni takana! Huh huh sentään, ei oikein mennyt perille. Estin hänet somessa ja hänen puhelinnumeronsa.

Kuulin puoli vuotta sitten eräältä toiselta työkaverilta joka edelleen hänen kanssaan samalla työpaikalla, että tuo matkijanainen oli alkanut tehdä minun näköisolentoa toisen poikansa tyttöystävästä ja ostelee tälle kaikkea minun tyylin mukaista ja vei hänet kampaajalle koska halusi minun kampaukseni väreineen! Alkoi pelottaa että seuraako minua edelleen jossain ja koska tietää missä asun, mutta olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa.

Aika paha juttu!

Lisäksi huomionhakuisuus ja se että yhtäkkiä katkeaa välit kaikkiin ihmisiin.

Kaikissa toisissahan ne viat on, ei hänessä.

Mullakin on kaveri, joka yhtäkkiä alkoi matkimaan kaikessa. Tutustuttiin opiskeluiden kautta. Molemmilla on lapset. Tämä kaveri laittoi lapsensa samoihin harrastuksiin missä minun lapset on. Leikkasi pitkät hiuksensa polkaksi muutamana viikko minun jälkeen. Alkoi ostamaan hyvin samantyylisiä vaatteita kuin meillä sekä itselleen että lapsilleen. Rupesi harrastamaan juoksua, vaikka aiemmin oli kuulemma inhonnut sitä. Alkoi kasvissyöjäksi. Kävi perhelomilla samoissa paikoissa kuin me. Aina vähän meidän jälkeen.

Nykyisin ollaan aika vähän tekemisissä, kun kouluttauduin lisää ja muutimme toiseen kaupunkiin. Hän yritti muuten päästä samaan jatkokoulutukseen kuin minäkin, mutta ei päässyt. Olisi mielenkiintoista nähdä nyt ja tietää, että vieläkö meininki on sama.