Iäkkäämmillä ikäpolvilla peiliin katsomisen paikka

Nyt vasta jälkikäteen on tajunnut, miksi meno oppilaitoksissa ja työpaikoilla on välillä mitä on. Vanha inhorealistinen sanonta kuuluu, että kauhalla on turha vaatia jos lusikalla on annettu. Kokemukseni mukaan paras tapa nähdä tämän maailman hulluus on hankkiutua ja/tai ajautua hulluksi ja sen jälkeen terapiaan, sillä terapiaprosessin edetessä alkaa nähdä, miten sekaisin tämä maailma oikeasti on.
Hyviäkin opettajia on toki olemassa, mutta pahimmillaan opettaja on käynyt aamulla kahdeksan aikaan katsomassa paikallaolijat, antamassa työt ja häipyy sen jälkeen jonnekin. Sitten kellon lähestyessä kolmea tai neljää tullaan ehkä tuntia tai reilua tuntia ennen takaisin. Ei ihme, jos työnantajat valittavat, kun porukkaa ei näy ja/tai kännykän räplääminen ja/tai muu touhuaminen kiinnostaa työntekoa enemmän. Joskus myöskään harjoittelupaikkoja ei kiinnosta harjoittelijan perehdyttäminen. Miten nuorilta vaaditaan sellaista, mihin vanhempikaan ikäpolvi ei välttämättä pysty ja vielä asemassa, jossa tulisi olla esimerkkinä nuorille?
Nyt näkee myös sen, että oli henkilö sitten opettaja, esimies tai mikä tahansa muu työntekijä, ja oli organisaatio mikä tahansa, monella fyysisesti aikuiseksi kasvaneella on jäänyt henkinen puoli enemmän tai vähemmän vajavaiseksi vaikka terveen paperit sinänsä saisikin. Enkä myöskään sano, että itse olisin millään tavalla virheetön, pikemminkin päinvastoin. Tälle löytyy varmasti monia syitä, kuten viime sotien jättämät henkiset arvet, jotka umpeutuvat ehkä neljän sukupuolen kuluttua niiden syntymisestä, mutta yhtä kaikki, kaikki niistä tavalla tai toisella kärsivät vaikkei sitä itse huomaisikaan. Pahimmillaan esimerkiksi opettajat ja päälliköt purkavat omaa henkistä kyvyttömyyttään ja mahdollisia traumojaan ja vastaavia heikommassa asemassa oleviin, kuten oppilaisiin, opiskelijoihin ja alaisiin. Ei siis ihme, että nuoretkaan eivät aina osaa käyttäytyä, kun vanhempi ikäpolvi ei ole osannut antaa hyvää esimerkkiä.
Hyvin usein haukutaan alaista, opiskelijaa tai vaikka hevosta, kun todellisuudessa ihminen näkee omat puutteensa muiden kautta.