Oletko tavallinen ihminen?

Juu, eli köyhä ja kipeä tavis. Eronnot keski-ikäinen ukkeli.

Outo olen. On se minulle monesti sanottukin, enkä muuta halua ollakaan.

Olen. En erotu seinäpaperista.

Olen tavallinen Jörn Donner. Biisi.

Ihan tavallinen duunari.

En ole tavallinen. Lähtökohdat olivat jo erilaiset saati miten elämä sitten muuten meni.

Olen koko ikäni kokenut itseni oudoksi ja saanut kuulla sitä olevani. Nyt keski-iässä pidän itseäni kuitenkin jo aika taviksena, kai sitä vähitellen sulautuu massaan. Hyvässä ja pahassa.

Kaikki ovat nykyään erikoisherkkiä tai muita lumihiutaleita.

No ihan sama missä yhteisössä olen ollut niin aina sanotaan että olen omituinen. Oli kyse yliopistosta, taidepiireistä, töistä, harrastuksista. Aina saan kyllä helposti kavereita mutten pääse koskaan silleen "ineen". Oon miettinyt että mistä se johtuu kun en itse kuitenkaan koe olevani mitenkään erikoinen, ei ole mitään erikoisia harrastuksia enkä erotu ulkonäöllisesti muista millään tavalla. Kai käyttäydyn hitusen "vapaammin" kuin muut. Ideani ovat yleensä sellaisia että muiden mielestä ne menee liian överiksi. Mikä on tylsää koska koen että mulla on huikeita ideoita!

Tai siis kun saan jonkin upean idean ja innoissani heitän sen ilmaan ja sitten kaikki katsovat silmäkulmistaan toisiaan ja joku sanoo vaan hiljaa että juu ei. Se on hyvin normaali skenaario elämässäni. Noh, toteuttelen upeita ideoitani itsekseni. Eiköhän joku joskus niihin lähde mukaan :D

Up

En o tavallinen enkä haluaisikaan se olisi tylsää. Jollain edellisellä on menny termit sekaisin, se sana on erityisherkkä. Oon itse erityisherkkä ja myös täysin omanlainen täysin omassa lajissani ja oon ihan oma persoona.

Kaikki on tavallisii. Paitsi tavattomat.

Kaikki luulevat/haluavat nykyään olevansa jotenkin ”erilaisia”.

Tekisi mieli sanoa yksi esimerkki...

Minun luullaan olevan aivan tavallinen ja jopa ujo ja arka ja ihmiset jopa kiusaavat minua(tuskin näin tekisivät jos tietäisivät taustani). Eivät kuitenkaan tiedä taustaani. Olen istunut yli 12-vuotta murhasta linnassa. En ole tatuoitu tai muutenkaan rikollisen näköinen vaan päinvastoin. En voi sanoa olevani tavallinen, mutta sellaiseksi minua luullaan ja hyvä niin. Enemmänkin muistutan Aino Nykoppia. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Minun luullaan olevan aivan tavallinen ja jopa ujo ja arka ja ihmiset jopa kiusaavat minua(tuskin näin tekisivät jos tietäisivät taustani). Eivät kuitenkaan tiedä taustaani. Olen istunut yli 12-vuotta murhasta linnassa. En ole tatuoitu tai muutenkaan rikollisen näköinen vaan päinvastoin. En voi sanoa olevani tavallinen, mutta sellaiseksi minua luullaan ja hyvä niin. Enemmänkin muistutan Aino Nykoppia. 

Miten pystyit tekemään tuollaisen teon? Käytitkö jotain aineita?

Miten sinun elämäsi sujuu, kun veit elämän toiselta ihmiseltä? En kestäisi syyllisyyttä, jos tekisin jotain tuollaista.

Metka kysymys, joten tästä olisi kannattanut perustaa gallup. Olen aina tuntenut itseni tavalliseksi sukankuluttajaksi. On minussa ja elämässäni jotain erikoistakin, mutta eiköhän sekin ole vain osa tavallisuutta. Eihän kellään ole ymmärtääkseni niitä 1,7 lastakaan.

Olen tyytyväinen tavis.

Nuorena pyörin piireissä, joissa haluttiin olla erikoisia. Ajattelen erikoisella sellaista, että kaipaa julkisuutta tai julkisuutta erikoisille tekemisille. Aika laillahan tuo on sitä, että hakee tiettyjen piirien hyväksyntää.

Tavallisuutta en pidä tylsänä.

Minusta myös itsekorostus ja se, että uskoo, että tietyt tunnusmerkit täytettyään on erikoisempi tai persoonallinen, on myös omalla tavallaan urautunutta ja ei kovin erikoista. Oikeasti harva ihminen on todella persoonallinen.

Minulla on nykyisin se, että ulkoisesti vaikutan tavalliselta. Olen tehnyt eri juttuja, matkustellut, ollut kiinnostunut erilaisista jutuista. Naureskelen ihmisille, jotka "tietävät" muka millainen olen, jos nopsasti lokeroivat minut. Minulla ei ole tarvetta herättää huomiota, riittää, että olen itselleni erityinen.

En todellakaan ole tavallinen. Harva meistä on. Minulla on vilkkaat aivot ja ajatusmaailma, enkä ole muutenkaan ihan tyhmimmästä päästä. Monesti tuntuu ihmeelliseltä, miten hankalaa joillekin on miettiä asioita tai ymmärtää syy-yhteyksiä tai ajatella loogisesti. Itselle tuo on aina ollut helppoa.

Varsinaisesti outo en ole, mutta olenko "erikoinen", riippuu täysin taustaryhmästä. Voin siis sulautua massaan tietyssä porukassa, mutta erikoinen toisessa. Huomasin nimittäin olevani melko erilainen Helsingin muusikkoporukassa, mutta omassa työyhteisössä olen hyvinkin tavallinen.