Oma tai läheisen kuolema pelotta ja elämä jo vaikeaa

Mies ja lapsi on elämä kunnossa, mitä nyt tavalliset murheet ja kahinat. Mietin usein kun katson lastani on vielä ala koululainen, miten häntä rakastan ja samoin miestäni, vaikka välillä toisen naama ärsyttää. Olen kuitenkin kiitollinen siitä mitä minulla on ja arvostan sitä. Nyt usein tulee mieleeni varsinkin iltaisin mitä jos minulle käy jotain, tai miehelleni tai lapselle ja nämä ajatukset valtaavat pelkoni ja tämä on jo jatkuvaa. En näytä sitä tietenkään heille olen iloinen, mutta itse suren ja ajatus pyörii jatkuvasti mielessäni.