Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun ulkonäkö ja luonne eivät kohtaa?
06.06.2020 |
Tällä palstalla on ollut viime aikoina jonkin verran keskustelua siitä, miten ihmiset vetävät suoria johtopäätöksiä toistensa luonteesta, kiinnostuksenkohteista jne. pelkän ulkonäön perusteella. Tämä herätti minut pohtimaan syitä siihen, miksi suhteeni ulkonäkööni on niin vaikea ja miksi tunnen oloni usein jotenkin hankalaksi omissa nahoissani. Ulkoisesti olen sellaista "suomalaista emäntätyyppiä": olen lyhyt ja persjalkainen, ylipainoa on ollut vaihtelevassa määrin teinistä asti, rinnat ovat isot ja reidet paksut, takamus on leveä ja litteä, kasvonpiirteet eivät ole kovin vahvat, nenä kääntyy hieman hyppyriksi. Tuntuu, että ulkonäköni perusteella minun kuuluisi olla luonteeltani rempseä, leppoisa, reipas ja sellainen äiti-/emäntätyyppinen mutkaton luonne. Kuitenkaan en perusluonteeltani ole ollenkaan tällainen, vaan hiljainen, pohdiskeleva, taiteellinen ja vähän outo.
Olen alkanut vuosien varrella omaksumaan näitä rempseämpiä piirteitä, kun niitä selvästi minulta odotetaan, ja tavallaan olen ihan tyytyväinen siihen, että olen saanut tätä kautta elämässä tarpeellista rohkeutta. Kuitenkin pienellä kateudella katson niitä hoikkia ja eteerisiä kanssasisariani, jotka saavat rauhassa olla herkkiä ja vähän mystisiä. Jotenkin tämä ristiriita sisäisen ja ulkoisen minun välillä on taas noussut pintaan, enkä tiedä mitä sille voisi. En pidä ulkonäöstäni ollenkaan, koska se luo minusta itselleni epämieluisia mielikuvia. Onko täällä muita, joilla on ollut sama ongelma? MIten olette oppineet elämään omana itsenänne omissa nahoissannne?
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen.
Ja tyyli laajemminkin. Oikeanlaisella tyylillä voi pelastaa paljon.
Mulla on sama juttu vaikka olenkin emäntämallin sijaan enempi skrode omppu. Jotenkin minut mielletään heti ensivilkaisulla vahvaksi ja voimakastahtoiseksi "jyräksi" joka siis ei aiheuta mitään positiivista kanssaihmisissä vaan minuun suhtaudutaan aina kuin johonkin vastustajaan jota pitää heti haastaa ja jolle pitää näyttää "oma" paikka.
Luonteeltani olen kuitenkin herkkä ja hiljainen, hieman boheemikin joten koska en ole ollenkaan sellainen minkälaiseksi minut mielletään ulkonäön perusteella niin yleensä minua aletaankin pitämään ylimielisenä ja epäaitona ihmisenä joka kuvittelee olevansa jotenkin muita parempi.
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen.
Pukeutumisella on kyllä iso merkitys. Minun on ollut vähän hankala löytää itselleni sopivaa tyyliä, kun vartaloni ei ole oikein istunut niihin vaatteisiin, jotka muuten ovat miellyttäneet silmää. Jotenkin en ole hahmottanut, miltä ne asut oikeasti päälläni näyttävät. Nyt ehkä parina viime vuonna olen onnistunut löytämään mielestäni hyviä ratkaisuja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama juttu vaikka olenkin emäntämallin sijaan enempi skrode omppu. Jotenkin minut mielletään heti ensivilkaisulla vahvaksi ja voimakastahtoiseksi "jyräksi" joka siis ei aiheuta mitään positiivista kanssaihmisissä vaan minuun suhtaudutaan aina kuin johonkin vastustajaan jota pitää heti haastaa ja jolle pitää näyttää "oma" paikka.
Luonteeltani olen kuitenkin herkkä ja hiljainen, hieman boheemikin joten koska en ole ollenkaan sellainen minkälaiseksi minut mielletään ulkonäön perusteella niin yleensä minua aletaankin pitämään ylimielisenä ja epäaitona ihmisenä joka kuvittelee olevansa jotenkin muita parempi.
Olen huomannut myös, että tavallaan ihmisten odotusten pettäminen aiheuttaa ikäviäkin reaktioita. Siksi olenkin panostanut sellaiseen reippaaseen ensivaikutelmaan, jota voin sitten alkaa vähän pudottaa, kun tutustumme paremmin. Mutta esimerkiksi töissä se feikattu reippaus saattaa jäädä vähän liikaakin päälle ja käy raskaaksi pidemmän päälle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lähdin maaseudulta kaupunkiin opiskelemaan, minulle sanottiin että näytän ihan tusinamimmiltä mutta kun avaan suuni, tulos on kaikkea muuta. En siis liikkunut näissä tusinaperusporukoissa vaan sain elinikäisiä ja hyviä ystäviä, nykyään myös menestyneitä ja julkkiksia, omista piireistäni kuten itsekin olen omalla alallani. Näistä hiiristä ei ole kuulunut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kun lähdin maaseudulta kaupunkiin opiskelemaan, minulle sanottiin että näytän ihan tusinamimmiltä mutta kun avaan suuni, tulos on kaikkea muuta. En siis liikkunut näissä tusinaperusporukoissa vaan sain elinikäisiä ja hyviä ystäviä, nykyään myös menestyneitä ja julkkiksia, omista piireistäni kuten itsekin olen omalla alallani. Näistä hiiristä ei ole kuulunut mitään.
Hmmm, no hyvä että sinulla asiat ovat lähteneet rullaamaan (?) Itse en ensimmäiseltä omalta alaltani ole saanut paljoakaan ystäviä, kun en oikein istunut niihin piireihin, vaikka kaikkien kanssa ihan hyvin sinällään tulinkin juttuun. Olin jotenkin liian kömpelö ja kiinnostuksenkohteeni vähän omituisia. Nyt olen vaihtamassa alaa ainakin toistaiseksi, ja nämä ulkonäöstäni lähtevät oletukset ovat taas tulleet uudelleen esiin. Useimmat ovat olleet todella yllättäneitä, kun ovat kuulleet miltä alalta olen vaihtamassa. Edelleen tunnen oloni outolinnuksi, vaikka eri tavalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi Jeesus miten kapeakatseista ajattelua.
Mulla on just päin vastoin. Ulkonäön puolesta luullaan taiteelliseksi älyköksi, todellisuudessa oon Salkkareita katsova duunari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisenlaista näkökulmaa: Olen ollut nuoruudessani malli. Se kertokoon kaiken. Todellisuudessa olen erakko, ujokin, enkä välitä ihmisistä. Ulkonäköni perusteella minut luokitellaan aina sosiaaliseksi, vaikka mielelläni sulautuisin tapettiin. Ei ole helppoa kumminkaan päin.
Mä olen tosi kiltin näköinen kasvoista, mulla on sellainen asiakaspalvelunaama. Monesti, jos erehdyn vaikka kiroilemaan, sanotaan että miten noin kiltti ihminen voi sanoa noin. Ja usein saa kuulla, että olenkohan koskaan tehnyt mitään pahaa.
Oikeasti en ole niin kiltti kuin miltä näytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama juttu vaikka olenkin emäntämallin sijaan enempi skrode omppu. Jotenkin minut mielletään heti ensivilkaisulla vahvaksi ja voimakastahtoiseksi "jyräksi" joka siis ei aiheuta mitään positiivista kanssaihmisissä vaan minuun suhtaudutaan aina kuin johonkin vastustajaan jota pitää heti haastaa ja jolle pitää näyttää "oma" paikka.
Luonteeltani olen kuitenkin herkkä ja hiljainen, hieman boheemikin joten koska en ole ollenkaan sellainen minkälaiseksi minut mielletään ulkonäön perusteella niin yleensä minua aletaankin pitämään ylimielisenä ja epäaitona ihmisenä joka kuvittelee olevansa jotenkin muita parempi.
Olen huomannut myös, että tavallaan ihmisten odotusten pettäminen aiheuttaa ikäviäkin reaktioita. Siksi olenkin panostanut sellaiseen reippaaseen ensivaikutelmaan, jota voin sitten alkaa vähän pudottaa, kun tutustumme paremmin. Mutta esimerkiksi töissä se feikattu reippaus saattaa jäädä vähän liikaakin päälle ja käy raskaaksi pidemmän päälle.
Ap
Nimenomaan tuo on rasittavaa ja turhauttavaa, että esim. treffailemani miehet ovat pettyneitä, kun en ollutkaan hiljainen, alistuva, ääntäpitämätön nukke.
Ja tätä edeltää tietysti se, että vääränlaiset miehet yleensä ottavat yhteyttä.
En rupea itseäni muuttamaan, kun semmoista vikaa ei ole.
Tuleehan se totuus esiin ajan ja tutustumisen kuluessa. Siksi en ryhdy äkkinäisesti enää mihinkään suhdekokeiluihin. Olen pikemmin "kaverista kumppaniksi"-metodin kannattaja.
Reaktio on sama toisinpäin, jos yhtään lohduttaa. Pienenä ja sirona minun tulisi odotusten mukaan olla taiteellinen, hempeä gaselli mutta olenkin aika räväkkä, poliittisesti aktiivinen ja kaikkea muuta kuin mysteerinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen älykäs, kunnianhimoinen "uraohjus", mutta en näytä yhään siltä mitä mielikuvat tällaisista naisista ovat. Minulla on hörökorvat, ulkonevat etuhampaat, isot uneliaat silmät ja hymyilen paljon, ihan ilman syytäkin. Olen hoikka, mutta jotenkin romuluinen ja huonoryhtinen. Olen oikeastaan naisversio Masi-sarjakuvien Hönöstä.
Kiitos etätöistä ja erakkoluonteesta, niiden ansiosta kohtaan enää onneksi harvoin ulkonäköni luomia ennakko-odotuksia.
Minulla sama juttu, luonne ja ulkonäkö ovat ristiriidassa keskenään. Tai lähinnä kai mielikuvat tietynlaisesta habituksesta. Olen oikeastaan jo vähän karnevalisoinutkin tämän asian.
Olen perusnätti, meikkaan kevyesti, pitkät hiukset, hoikka. Pukeudun naisellisesti mutta asiallisesti. Aina helma, siksi koska haluan. Hymyilen ja olen käytökseltä tosi kohtelias, olenhan saanut hyvän kotikasvatuksen. Miehet pitävät minusta ulkoisesti.
Olen kuitenkin kaikkea muuta kuin perus salimake lähestyessään odottaa: lukenut tietoa monelta alalta laidasta laitaan, suorittanut useamman korkeakoulututkinnon hyvillä arvosanoilla, kiinnostunut paljon enemmän maailmansodista ja fysiikasta kuin julkkisjuoruista, koodaan useampaa kieltä kuin iso osa alan miehistä. Lisäksi en ota mitään paskaa vastaan keneltäkään, eli vaikka olen kohtelias ja hyväntuulinen niin turha tulla neuvomaan perusasioita elämästä. Joo, ja lisäksi olen piinkova feministi, tietenkin. Mulla on myös isommat tulot kuin miestenkään mediaanilla.
Tätä nykyä olen onneksi naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, mutta silti huvitan itseäni välillä antamalla jonkun markkinoida itseään mulle baarissa hetken aikaa. Ne jutut lähtee kyllä aina niin väärältä kulmalta, että pakko ihmetellä miesten naiskäsitystä. Ei se, että näyttää naiselliselta, tee naisesta kikattelevaa tyhjäpäätä.
Vierailija kirjoitti:
Reaktio on sama toisinpäin, jos yhtään lohduttaa. Pienenä ja sirona minun tulisi odotusten mukaan olla taiteellinen, hempeä gaselli mutta olenkin aika räväkkä, poliittisesti aktiivinen ja kaikkea muuta kuin mysteerinen.
Eipä se mitenkään lohduta, päinvastoin. Ihan yhtä ikävää on varmasti noinkin perin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu, luonne ja ulkonäkö ovat ristiriidassa keskenään. Tai lähinnä kai mielikuvat tietynlaisesta habituksesta. Olen oikeastaan jo vähän karnevalisoinutkin tämän asian.
Olen perusnätti, meikkaan kevyesti, pitkät hiukset, hoikka. Pukeudun naisellisesti mutta asiallisesti. Aina helma, siksi koska haluan. Hymyilen ja olen käytökseltä tosi kohtelias, olenhan saanut hyvän kotikasvatuksen. Miehet pitävät minusta ulkoisesti.
Olen kuitenkin kaikkea muuta kuin perus salimake lähestyessään odottaa: lukenut tietoa monelta alalta laidasta laitaan, suorittanut useamman korkeakoulututkinnon hyvillä arvosanoilla, kiinnostunut paljon enemmän maailmansodista ja fysiikasta kuin julkkisjuoruista, koodaan useampaa kieltä kuin iso osa alan miehistä. Lisäksi en ota mitään paskaa vastaan keneltäkään, eli vaikka olen kohtelias ja hyväntuulinen niin turha tulla neuvomaan perusasioita elämästä. Joo, ja lisäksi olen piinkova feministi, tietenkin. Mulla on myös isommat tulot kuin miestenkään mediaanilla.
Tätä nykyä olen onneksi naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, mutta silti huvitan itseäni välillä antamalla jonkun markkinoida itseään mulle baarissa hetken aikaa. Ne jutut lähtee kyllä aina niin väärältä kulmalta, että pakko ihmetellä miesten naiskäsitystä. Ei se, että näyttää naiselliselta, tee naisesta kikattelevaa tyhjäpäätä.
Tuollainen muiden odotuksilla leikittely on kyllä ihan hauskaa. Silloin, jos miehet jostain syystä lähestyvät minua, he eivät odota minulta kovinkaan syvällisiä näkemyksiä yhtään mistään ja on ihan hauskaa osoittaa odotukset vääräksi. Toisaalta kumppanin löytäminen on ollut hankalaa, kun ne minua hyvän emännän ja lohdutavan pehmeän poven toivossa lähestyneet miehet eivät ole sellaista löytäneet, ja samoin ne miehet, joista olen ollut kiinnostunut, ovat ottaneet mieluummin sellaisen hoikan ja vahvapiirteisen, kiinnostavan näköisen naisen. Löysin viimein miehen, jonka kanssa koen voivani olla oma itseni, mikä oli kyllä aikamoinen onnenkantamoinen. Emme me mikään täydellinen match varmastikaan ole, mutta eihän yksi ihminen voi kaikkea antaa. Tärkeintä on, että viihdymme yhdessä ja saamme olla vapaasti sellaisia kuin olemme.
Ap
Joskus pistää miettimään miten huonosti ihmiset tunnistaa omat ennakkoluulonsa. Melkein jokainen kuvittelee suhtautuvansa kaikkiin ensinäkemältä samalla tavalla, vaikka totuus on ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tosi kiltin näköinen kasvoista, mulla on sellainen asiakaspalvelunaama. Monesti, jos erehdyn vaikka kiroilemaan, sanotaan että miten noin kiltti ihminen voi sanoa noin. Ja usein saa kuulla, että olenkohan koskaan tehnyt mitään pahaa.
Oikeasti en ole niin kiltti kuin miltä näytän.
Minulla on tämä sama, että luullaan ulkonäön perusteella kilttitytöksi. En värjää hiuksia (enää) ja olen ns tavallisen, ehkä liiankin sovinnaisen näköinen. Näytän ehkä vähän joltain kirjastotädiltä tai äikänopelta. Ajattelin että jos vaikka ottaisin nenäkorun, niin pitäisin varmaan loitolla ainakin ihmiset jotka eivät pidä lävistyksistä. En vaan saa itsestäni tarpeeksi "kovan" näköistä, mutta en erityisemmin pidä ihmisistä ja olisi varmaan kaikkien kannalta hyvä, jos en näyttäisi niin harmittomalta.
Pukeutuminen.