Mitä tehdä, kun ulkonäkö ja luonne eivät kohtaa?

Mulla ongelma toisin päin. Ulkonäköni on hoikka, vaalea ja eteerinen, vaikka luonteeltani olen tumma ja tukeva.

Minulla on toisin päin, ihmeellistä kukkahattutätiläppää olen saanut osakseni. Näytän sellaiselta Juha Tapiota kuuntelevalta heppatytöltä, joka lukee runokirjoja ja haaveilee viidestä lapsesta. Hajuton ja harmiton. Vähän yksinkertainen.

Ja mikä pahinta, joskus alan käyttäytyä "niin kuin multa odotetaan". Joidenkin ihmisten taholta se mun kohtelu on vaan niin kokonaisvaltaista. En osaa selittää.

Minulla oli joskus värjätyt ja laitetut hiukset ja toisenlaiset vaatteet, mutta lähemmäs kolmekymppisenä on tullut painotettua eri asioita kuin ennen, ja ulkonäkökin asettaa jo tiettyjä rajoituksia. Joten olen muuttunut aika luomuksi versioksi itsestäni, mikä on vaan pahentanut ennakkoluuloja.

Täällä myös yksi "kirjastotäti". Nuorempana värjäsin hiuksia tummiksi jotta olisi edes jotain kovuutta mukana ulkonäössä. Enää en halua värjätä, hiukset ovat pitkät ja luonnonväriset. Silmälasit ovat joka päivä käytössä kun ei silmät kestä piilolaseja. Naamani on kiltti, samoin ääni. Kroppakin on sovinnaisen kokoinen, sellaisen ihmisen vartalo joka syö ruokaympyrän mukaan ja tekee kaiken sääntöjen mukaan. Vaatteet ovat harmittomat ja siistit kun en kestä epämukavaa oloa. Kukaan niistä jotka ovat tutustuneet muhun aikuisena ei uskoisi esimerkiksi rajua musiikkimakuani todeksi. En kehtaa edes puhua siitä koska sitä pidettäisiin vitsinä tai yrityksenä olla jotain muuta kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toisin päin, ihmeellistä kukkahattutätiläppää olen saanut osakseni. Näytän sellaiselta Juha Tapiota kuuntelevalta heppatytöltä, joka lukee runokirjoja ja haaveilee viidestä lapsesta. Hajuton ja harmiton. Vähän yksinkertainen.

Ja mikä pahinta, joskus alan käyttäytyä "niin kuin multa odotetaan". Joidenkin ihmisten taholta se mun kohtelu on vaan niin kokonaisvaltaista. En osaa selittää.

Minulla oli joskus värjätyt ja laitetut hiukset ja toisenlaiset vaatteet, mutta lähemmäs kolmekymppisenä on tullut painotettua eri asioita kuin ennen, ja ulkonäkökin asettaa jo tiettyjä rajoituksia. Joten olen muuttunut aika luomuksi versioksi itsestäni, mikä on vaan pahentanut ennakkoluuloja.

Tunnistan kyllä hyvin tuon, että alkaa käyttäytyä niin kuin muut odottavat, ja sitten itseä harmittaa. Tavallaan tämä, että minulta odotetaan minulle epätyypillisen riuskoja ottteita, on ehkä parempi kuin se, että odotetaan itsensä hissuttelua. Tuolla tavallahan naisia on alistettu iät ajat, vaatimalla passiivisuutta ja hiljaisuutta. Silti tämäkin käy raskaaksi niin kuin mikä tahansa pitkittynyt tilanne, missä ei voi oikein olla oma itsensä. Ja jos en pystykään olemaan reipas, petän kaikkien odotukset.

Ap

Tätä on jonkin verran tutkittukin. Tietynlaisilla ulkoisilla piirteillä varustetut ihmiset ohjataan tiettyihin rooleihin, esimerkiksi hyvä fyysinen kunto ja leveät leukaperät yhdistetään johtajuuteen. Kyse on biologiasta: testosteroni leventää leukaa ja kasvattaa lihaksia, sekä tekee käytöksestä aggressiivisempaa - henkilö on siis primitiivisesti johtaja-ainesta.

Kauniille ihmisille ei haluta antaa älykkyyttä vaativia rooleja, vaan heidän oletetaan patsastelevan koristeena - sillä sopivat tähän rooliin optimaalisemmin kuin muut. Minut yritetään usein asettaa tähän rooliin, vaikka älyäkin on siunattu mensaan asti. Monet maalaismiehet myös ovat tekemässä naisesta heti kokkia ja siivoojaa, sekä pahan olon purkamisen kohdetta, ja luonnollisesti häviävät kuin tuhka tuuleen tajutessaan, että menestyn heitä paremmin enkä ole kovin myötätuntoinenkaan.

Voit olla ihan mitä haluat tietysti. Jos se on ristiriidassa sen kanssa, mitä sinulta odotetaan, vaatii se vähän enemmän selkärankaa sinulta.

Vierailija kirjoitti:

Toisenlaista näkökulmaa: Olen ollut nuoruudessani malli. Se kertokoon kaiken. Todellisuudessa olen erakko, ujokin, enkä välitä ihmisistä. Ulkonäköni perusteella minut luokitellaan aina sosiaaliseksi, vaikka mielelläni sulautuisin tapettiin. Ei ole helppoa kumminkaan päin.

Se kertoo, että olet nuoruudessasi ollut pitkä ja hoikka ja luultavasti olet yhä ainakin pitkä. Mitä muuta sen pitäisi kertoa?

Itse en ole koskaan muuten ajatellut, että mallit olisivat sosiaalisia. Miksi olisivat? Mikä ulkonäössäsi tarkemmin mielestäsi on se, mikä on sosiaalisen näköistä?

Jos olet kaunis, niin ehkä miehet tulee vaan paljon tutustumaan sen takia, eikä siksi että kuvittelevat sinun olevan sosiaalinen?

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi "kirjastotäti". Nuorempana värjäsin hiuksia tummiksi jotta olisi edes jotain kovuutta mukana ulkonäössä. Enää en halua värjätä, hiukset ovat pitkät ja luonnonväriset. Silmälasit ovat joka päivä käytössä kun ei silmät kestä piilolaseja. Naamani on kiltti, samoin ääni. Kroppakin on sovinnaisen kokoinen, sellaisen ihmisen vartalo joka syö ruokaympyrän mukaan ja tekee kaiken sääntöjen mukaan. Vaatteet ovat harmittomat ja siistit kun en kestä epämukavaa oloa. Kukaan niistä jotka ovat tutustuneet muhun aikuisena ei uskoisi esimerkiksi rajua musiikkimakuani todeksi. En kehtaa edes puhua siitä koska sitä pidettäisiin vitsinä tai yrityksenä olla jotain muuta kuin olen.

Silmälasit eivät automaattisesti tarkoita kirjastontätimäistä ulkonäköä. Silmälasejahan on vaikka minkälaisia, hyvänen aika! Mikset valitsisi sellaisia pokia, että musiikkimaku ei tule kenellekään yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi "kirjastotäti". Nuorempana värjäsin hiuksia tummiksi jotta olisi edes jotain kovuutta mukana ulkonäössä. Enää en halua värjätä, hiukset ovat pitkät ja luonnonväriset. Silmälasit ovat joka päivä käytössä kun ei silmät kestä piilolaseja. Naamani on kiltti, samoin ääni. Kroppakin on sovinnaisen kokoinen, sellaisen ihmisen vartalo joka syö ruokaympyrän mukaan ja tekee kaiken sääntöjen mukaan. Vaatteet ovat harmittomat ja siistit kun en kestä epämukavaa oloa. Kukaan niistä jotka ovat tutustuneet muhun aikuisena ei uskoisi esimerkiksi rajua musiikkimakuani todeksi. En kehtaa edes puhua siitä koska sitä pidettäisiin vitsinä tai yrityksenä olla jotain muuta kuin olen.

Silmälasit eivät automaattisesti tarkoita kirjastontätimäistä ulkonäköä. Silmälasejahan on vaikka minkälaisia, hyvänen aika! Mikset valitsisi sellaisia pokia, että musiikkimaku ei tule kenellekään yllätyksenä?

Pahoin pelkään ettei arkun malliset kehykset sovi kasvonpiirteisiini.

Onpa vapauttavaa puhua tästä.

Minusta oletetaan ulkonäköni vuoksi, että olen matalasti koulutettu, jotenkin erityisen räväkkä ja huolestuneesti huokaillaan löydänkö koskaan aviomiestä.

Noh, en ole kumpaakaan, enkä tahdo aviomiestä vaan nykyinen tyttöystävä on ihan tarpeeksi. Minulla on toki pitkät, pikimustat hiukset, yhteensä 22 lävistystä joista 8 kasvoissa. Olen myös tatuoitu (molemmat hihat, kämmenselkä, kaula, rinta, selkä ja pohje). Koulutukseltani olen biokemian kandi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama juttu, luonne ja ulkonäkö ovat ristiriidassa keskenään. Tai lähinnä kai mielikuvat tietynlaisesta habituksesta. Olen oikeastaan jo vähän karnevalisoinutkin tämän asian.

Olen perusnätti, meikkaan kevyesti, pitkät hiukset, hoikka. Pukeudun naisellisesti mutta asiallisesti. Aina helma, siksi koska haluan. Hymyilen ja olen käytökseltä tosi kohtelias, olenhan saanut hyvän kotikasvatuksen. Miehet pitävät minusta ulkoisesti.

Olen kuitenkin kaikkea muuta kuin perus salimake lähestyessään odottaa: lukenut tietoa monelta alalta laidasta laitaan, suorittanut useamman korkeakoulututkinnon hyvillä arvosanoilla, kiinnostunut paljon enemmän maailmansodista ja fysiikasta kuin julkkisjuoruista, koodaan useampaa kieltä kuin iso osa alan miehistä. Lisäksi en ota mitään paskaa vastaan keneltäkään, eli vaikka olen kohtelias ja hyväntuulinen niin turha tulla neuvomaan perusasioita elämästä. Joo, ja lisäksi olen piinkova feministi, tietenkin. Mulla on myös isommat tulot kuin miestenkään mediaanilla.

Tätä nykyä olen onneksi naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, mutta silti huvitan itseäni välillä antamalla jonkun markkinoida itseään mulle baarissa hetken aikaa. Ne jutut lähtee kyllä aina niin väärältä kulmalta, että pakko ihmetellä miesten naiskäsitystä. Ei se, että näyttää naiselliselta, tee naisesta kikattelevaa tyhjäpäätä.

Eli näytät ihan tavalliselta kauniilta naiselta, jolla on feminiininen tyylitaju. Jää askarruttamaan, että mitä ajattelet niiden kanssasiskojen olevan, jotka näyttävät samalta kuin sinä.

Up