Millainen on endorfiinipölly, joka tulee liikunnasta? Epäilen saanko sitä ollenkaan
Minulla on juoksu- tai pyörälenkin alussa usein vähän tuskainen olo eikä treeni tahdo kulkea. 15-30 min. jälkeen olo muuttuu, tunnen itseni vahvaksi ja energiseksi, liikkuminen on kivaa ja jaksan hyvin vetää rankatkin osuudet. Energinen olo jatkuu treenon jälkeenkin pari tuntia.
En kuitenkaan tunne mitään "euforiaa" tai "humalaa" siinä merkityksessä kuin ne ymmärrän. En siis ole missään pöllyssä vaan pikemmin energinen.
?
Kommentit (13)
Se tulee mulla vasta sen jälkeen kun oikeasti on jo niin loppu ettei jaksaisi eikä pystyisi enää, mutta sisulla jatkaa silti, vaikka sattuu ja tuntuu pahalta. Sitten se iskee, ja se on ehkä paras tunne maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo energinen olo ole sitä
ei ole. Endorfiinipölly iskee paljon myöhemmin, vähän kuin kivunlievityksenä, täytyy ajaa itsensä ihan loppuun, sitten elimistö alkaa tuottaa sitä että kestät.
Kauanko pölly kestää jos jatkaa ja jatkaa vaan? Mitä sen jälkeen tapahtuu, tuleeko laskuhumala?
Mitäs jos endorfiinipäissään repii itsensä rikki?
Siinä vaiheessa on parempi jatkaa pysähtymättä kunnes voi luovuttaa ja levätä ja tankata. En ole itse ihan niin äärirajoille koskaan koetellut itseäni, että olisin saanut vammoja tai pökertynyt. Huonoa oloa ei ole tullut sen, olo on pitkään hyvä jälkeenpäinkin. Vähän voi tärisyttää kun on kotiin päässyt ja laittaa itselleen juotavaa ja syötävää.
Mä luulin, että se on just toi energinen hyvä olo sen tahmean alun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Se tulee mulla vasta sen jälkeen kun oikeasti on jo niin loppu ettei jaksaisi eikä pystyisi enää, mutta sisulla jatkaa silti, vaikka sattuu ja tuntuu pahalta. Sitten se iskee, ja se on ehkä paras tunne maailmassa.
Miten se iskee ja millainen olo?
Kauanko jatkuu ja mitä teet silloin?
Ei kai sellaista ole olemassakaan. Pientä hyvänolontunnetta voi tulla. Ronski liioittelu on se millä lehtijuttuja myydään.
Vaikea kuvailla. Äärimmäisen hyvä fiilis, parhaimmillaan jonkinlainen flow-tila. Tuntuu että voisi vaan jatkaa ja jatkaa sitä tekemistä, ei tee mieli lopettaa. Ajantaju saattaa kadota.
Ei sitä tule kaikille. Joku urheilijakin sanoi, että ei ole ikinä saanut endorfiinifiilareita. Ainut hyvän olon tunne kuulemma tuli siitä, että ylitti itsensä, koska sai itsensä koettelemisesta ja voittamisesta kiksejä, mutta muuten urheilu oli lähinnä vaan tuskaisaa rääkkiä.