Olenko ihan väärässä kun tuntuu, että suomalaiset on jotenkin seonneet viime vuosina merkittävästi?
Entisen järkevän, pidättyvän, harkitsevan, maanläheisen, itsenäisen ja yksilöllisen uudisraivaajahengen tilalle on tullut sellainen irrationaalinen, kaaosta rakastava, juuriltaan irrotettu, kaikkea älyllistä aivotoimintaa karttava, laumasieluinen, hysteerinen, erilaisissa mielenosoituksissa ja joukkokampanjoisss viihtyvä ja konfliktinhakuinen - osin anarkistinen, osin totalitaristinen - joukkopsykoosihenki.
Siis tällainen, mikä on pidemmältä ajalta lähinnä tuttua Pariisin kaduilta mutta vaikuttaisi tulleen Suomeen vasta suhteellisen vähän aikaa sitten.
Kommentit (8)
Oikeasti tuollaisia ihmisiä on vain kourallinen, mutta tuohon sakkiin kuuluvat toimittajat eivät uutisoi mistään muusta kuin noiden sekopäiden vouhotuksista.
Persupuolueen menestys on vaan saanut kaikki möröt ryömimään ulos koloistaan.
Uskon että sekoaminen alkoi silloin kun Suomi putos puusta, kuten Alangon Ismo laulaa
Vierailija kirjoitti:
Somen vaikutusta.
Tämä. Suljetut alustat vievät ihmisiltä yksityisyyden ja sekoittavat heidän päänsä algoritmipohjaisella psykologisella manipulaatiolla.
Tyhmyys, naiivius, hölmöys - tuota on ajan henki, meidän Zeitgeist. Ei kuitenkaan mikään uusi keksintö.
Tyhmyyden ylistys, Erasmus Rotterdamilaisen teksti 1500-luvun alusta, esittelee tutulta kuulostavia hahmoja (lainaus Wikipediasta):
Tyhmyys esiintyy yhtenä jumalista, isänään Plutos (”Rikkaus”) ja äitinään Neotes (”Nuorekkuus”), nuorin ja kaunein nymfeistä, hoitajinaan nymfit Methe (”Juopumus”, Bacchuksen tytär) ja Apaidia (”Tietämättömyys”, Panin tytär), seuranaan Filautia (”Itserakkaus”), Kolakia (”Imartelu”), Lethe (”Huonomuistisuus”), Misoponia (”Työnkaihtaja”), Hedone (”Aistillisuus”), Anoia (”Vähäjärkisyys”), Tryfe (”Ylellisyys”), Komos (”Mässääjä”) ja Eegretos Hypnos (”Kuolemankaltainen uni”).
En tiedä mutta some/internet on saanut paljon pahaa aikaiseksi mielestäni. Paljon on myös hyvää mitä nämä ovat tuoneet mutta itsekeskeisyys on mielestäni nykyihmisellä huipussaan.
Ihmiset haluavat olla itsernäisiä uraohjuksia, olen miettinyt elämäntyyliämme ja maailmaa ja ihmisten määrä niin nuo ovat täysiä mahdottomuuksia.
Tulevaisuuden ihmisen pitää olla nimenomaan paljon vähemmän kuluttavampi ja yhteisöllisempi, me ihmiset olemme maailma ja olemme vastuussa siitä.
Tulevaisuudessa meidän ihmisten on tehtävä enemmän taas yhdessä, muuten emme selviä.
Maailma on muuttunut joten tarvitaan radikaalimpia toimia kuin itsekseen jurnuttaminen.