Lue keskustelun säännöt.
Uupunut, oletko jättäytynyt tarkoituksella työttömäksi?
05.06.2020 |
Kirjoitin pitkän aloituksen joka hävisi bittiavaruuteen. Lyhyesti: on ollut paljon haasteita työ- ja yksityiselämässä ja niiden vuoksi olen menettänyt yöunet, keskittymiskyvyn ja elämänilon. Sen sijaan olen jatkuvasti väsynyt ja vihainen, tiuskin lapselle ja olen sanalla sanoen taakka lähimmäisille.
Työ on ollut rankkaa nyt korona keväänä, vaikka olen saanutkin pitää työni. Olen kuitenkin niin uupunut kaikkeen ja suoriudun työstäni niin huonosti, että olen alkanut harkita työstä pois jättäytymistä vapaaehtoisesti. 3kk karanteenin jälkeen alkaisi ansiosidonnainen juosta. Tiedän että työttömyys ei ole herkkua, mutta en enää tiedä mistä tiristäisin itselleni lepoa, kun en vaan jaksa enää.
Työttömyys ja yhteiskunnasta syrjäytyminen toisaalta pelottaa, mutta en halua enää olla jatkuvasti vihainen ja kireä ja lopen uupunut.
Kommentit (13)
Olen jättäytynyt, oli pakko. En olisi kestänyt enää. Pelkäsin sosiaalista itsemurhaa, mutta läheiset ihmiset ovat ainakin toistaiseksi olleet hyvin ymmärtäväisiä ja tukevia. Vittumaiset ex-kollegat tosin halveksuvat, mutta minulle se on aivan se ja sama. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki. Pienipalkkainen työ ei ole elämäni sisältö vaan vivahde, joka rahoittaa oikean elämäni. Jos näin ei tapahdu, vaihtuu tekijät molemmin puolin.
saikuttaminenkin on raskasta uupuneena ja unettomana, sua ei uskota että et jaksa ja antavat viikon kaks saikkua ja sit taas töihin kokeilemaan, josko se siitä. siitä sitä vasta uupuukin, kun mikään ei muutu ja ressi sekä k....ä otassa kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt. Jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt saikuttaa. Mutta tosiaan väsmys, uupumus, viha, vitutus tuli tutuksi.
Itsellä sama. Siinä vaiheessa olin niin uupunut, että sairasloma ei olisi riittänyt.
Poispääsy huonopalkkaisesta ja huonosta työstä oli ainoa keino parantua uupumuksesta.
Läheiset tukeneet, mutta myös minun ex-työkaverit eivät tätä ymmärrä. En ole enää heidän kanssaan tekemisissä ja jo se helpottaa.
Olen kerran tehnyt tuon tempun. Nuorena se oli niin helppoa. Nyt vanhemmalla iällä ja kun olen ollut jo 16 vuotta samassa työpaikassa se on paljon vaikeampaa, mutta mietin sitä usein. Mulla on masennus ollut koko aikuisikäni ja nyt alkaa olla työstä johtuvia rasitusvammoja niin paljon, että en tiedä kuinka pää ja kroppa kestää tätä vielä yli 20 vuotta.
Jotenkin toivon että mut vaan laitetaan pois, ettei itse tarvitse irtisanoutua. Ei mua näin huonokuntoisena kukaan kuitenkaan enää palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen ajatellut irtisanoutua heinäkuun loppuun mennessä. ei pysty enää muuta vaihtoehtoa löytämään.
Olen kerran. En nähnyt muuta poispääsyä tilanteesta missä tuntui, että työterveys aiheutti vain lisää ahdistusta ja stressiä. Parin viikon pätkissä sairaslomaa ja jo muutaman viikon päästä alettiin puhua takaisin töihin paluusta. En vain jaksanut, joten otin loparit. Alkuun kauhistutti, mutta en ole katunut. Vuoden jälkeen palasin takaisin työelämään, onni oli, että olen alalla, missä työllistyy helposti. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ensin sairaslomaa, kun saikutat tarpeeksi, työterveyshuolto+esimies puuttuu asiaan, ehkä lomauttavat ensin tai helpottavat töitäsi. Sitten jos siitä ei ole apua irtisanoudut eikä työtodistukseen mitään syitä lähdölle. Jos sinut irtisanotaan niin kuka ottaa sen jälkeen töihin kun esittelet siitä kertovaa työtodistusta?
Jos haluat tai yrität työkyvyttömyyseläkkeelle myöhemmin, sinulla on jo todisteita pesämunana että jaksaminen vähissä.
Ansiosidonnaisen aikana olet hakevinasi töitä etkä valita mitään terveysongelmia muuten joudut kelan rahoille.
Minäkin lähdin omatoimisesti kun en jaksanut enää henkisesti enkä fyysisesti, päivääkään en ole katunut ja toivon, ettei kukaan palkkaa minua enää ikinä, eläkkeelle hän ei pääse kuin puoli kuolleet tai täysin sekaisin päästään olevat. Jos kokee elämänsä mielekkääksi työstä riippumatta ja osaa elää vaatimattomasti, ei edes vuosien pituinen työttömyys ala ahdistamaan.
Minä. Olen vasta 30v. Nykyajan työelämä onnistuu oikein hyvin tappaa motivaatiosi. En kestänyt enää yt- sekoiluja, jatkuvia huonoja uudistuksia, jatkuvia kriisejä työpaikoilla ja jatkuvaa pätkätöitä.
Meni liian rankaksi kun johto ei nykyään muuta tee kuin pilaa kaiken.
Nyt työttömänä joudun vaa kuulle muiden ulinat ja itkut työelämästä ja sydän särkyy. Meno on karmea!
Onneksi en oo materian perässä, en halu lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita kokemuksia työuupumuksesta? Oma tilanne vaan huononee, ja vielä pitäisi jaksaa monta viikkoa ennen lomaa. Oon päättänyt että odotan loman yli ja katson mikä tilanne on sitten ennen kuin teen päätöksiä.
Vointi alkaa parantua heti kun on vapaata, esim.juhannus mutta putoan pohjalle heti kun työt alkaa. Tosi ahdistavaa.
Ap
Olen jättänyt. Jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt saikuttaa. Mutta tosiaan väsmys, uupumus, viha, vitutus tuli tutuksi.