Miten saada liikunta osaksi elämää, kun on aina liikkunut "vääristä" syistä?
Eli lapsuudenperheessäni vanhemmat aloittivat ahkeran liikuntaharrastuksen aina silloin, kun he halusivat laihtua. Sitten kun itsekin aloin nuorena harrastaa mitä tahansa liikuntaa aktiivisemmin, niin siinä oli aina taka-ajatus siitä, että nyt laihdun sen ja sen verran, kun alan liikkumaan. Eli aloitin kauhealla rysäyksellä kaikki mahdolliset jumpat ja lenkit. Sitten kun motivaatio laihdutukseen loppui, loppui myös liikuntaharrastus. Jooga on ollut ainoa mitä pystyn jollain tasolla harrastamaan ilman laskelmia poltetuista kaloreista, mutta yleensä nykyään siinäkin yritän valita tehokkaampia tunteja juuri näistä em. syistä.
Varmasti vähän siis syömishäiriöistä ajatuskulkua siellä taustalla, vaikka siis todella ymmärrän, että kaikkien tulisi harrastaa jonkinlaista liikuntaa jo ihan terveyssyistä ja siksi että siitä saa hyvän olon. Työmatkat kävelisin, mutta nyt etätöissä sitäkään ei tule tehtyä.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Aloita nyt ensiksi siitä, että liikkua voi harrastamatta liikuntaa.
Toki voi. Mutta ehkä hain tässä nyt juuri sitä, että en osaa liikkua ilman syytä. Minulla pitää aina olla joku syy/hoidettava asia, että lähden esim ulos kävelylle. Saan huijattua itseni lähtemään esimerkiksi kauempana olevaan kauppaan kävellen tai just nuo työmatkojen kulkemiset kävellen, jotta saisin enemmän liikuntaa, mutta en voisi kuvitella ikinä lähteväni muuten vain vaikka jumppaan, ellei tavoitteenani ole taas painonpudotus. Voi olla vaikea ymmärtää tätä ongelmaa ja ajatuskulkua, jos oma suhde liikuntaan on ns. terve.
Ehkä siis kaipaisin myös lisää keinoja, joilla voin "huijattua" itseni liikkumaan enemmän, ilman että ajattelen sitä edes liikunnan harrastamisena.
Ap
Patikointi luonnossa on mukavaa. Sitten ihan vain arkiliikuntaa, tanssit vaikka siivotessa, teet vatsalihaksia mainostauon ajan jne.
Kokeile jotakin ihan uutta?
Liikunnan olisi suotavaa olla sellaista, mistä nautit. Taloudellinen kysymys tietysti myös, ja alueelliset erot voivat olla suuria mitä tulee lajivalikoimaan.
Samoin liikunnan määrän, lajien ja intensiteetin tulee sopia muuhun elämäntilanteeseesi. Sehän on stressi elimistölle siinä missä psyykkinen stressikin. Eli liikkumisen tulee olla niin vaihtelevaa ja muokkautuvaa, että voit harrastaa sitä vaikka muussa elämässä tapahtuisi mitä. Joskus vähemmän, joskus enemmän, joskus pidempään samalla kaavalla.
Itse rakastuin liikuntaan aikuisena. Mukana oli yksi lapsesta asti mieluinen laji, mutta piti vain löytää se oma juttu. Olen myös syömishäiriöstä toipunut eli voin samaistua tunteeseesi kulutusmentaliteetista. Itsellä on yksi laji, jota ei tee mieli harrastaa siksi, koska pakkoliikuin niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile jotakin ihan uutta?
Liikunnan olisi suotavaa olla sellaista, mistä nautit. Taloudellinen kysymys tietysti myös, ja alueelliset erot voivat olla suuria mitä tulee lajivalikoimaan.
Samoin liikunnan määrän, lajien ja intensiteetin tulee sopia muuhun elämäntilanteeseesi. Sehän on stressi elimistölle siinä missä psyykkinen stressikin. Eli liikkumisen tulee olla niin vaihtelevaa ja muokkautuvaa, että voit harrastaa sitä vaikka muussa elämässä tapahtuisi mitä. Joskus vähemmän, joskus enemmän, joskus pidempään samalla kaavalla.Itse rakastuin liikuntaan aikuisena. Mukana oli yksi lapsesta asti mieluinen laji, mutta piti vain löytää se oma juttu. Olen myös syömishäiriöstä toipunut eli voin samaistua tunteeseesi kulutusmentaliteetista. Itsellä on yksi laji, jota ei tee mieli harrastaa siksi, koska pakkoliikuin niin paljon.
Kiitos viestistä. Tosiaan varmasti jonkun uuden lajin löytäminen voisi olla hyvä juttu. Oon miettinyt sitä joogaa, että jos aloittaisin jonkun kurssin, jossa on teemana jokin ei-laihtumiseen liittyvä tavoite. Silloin voisin ehkä keskittyä siihen tavoitteeseen laihtumisen sijasta.
Tuo kulutusmentaliteetti on niin vaikea yrittää selittää jollekin, joka ei siihen voi samaistua, joten "kiva" kun ymmärrät. Ap
Aloita nyt ensiksi siitä, että liikkua voi harrastamatta liikuntaa.