Lue keskustelun säännöt.
Antakaa minulle kasvatusvinkkejä - lapsi 2,5 v
26.04.2008 |
2,5 vuotias lapseni ei tottele minua. Sanallinen kielto ei yleensä pure, esim. jos lapsi ei suostu kulkemaan oikeaan suuntaan niin lopulta yleensä joudun kantamaan potkivaa ja sätkivää lasta oikeaan suuntaan.
Olen hyvin tasainen ja melko kiltti luonteeltani, lisäksi minulla on lehmän hermot. Tämän johdosta en juuri korota ääntäni enkä oikeastaan koskaan suutu. Ehkä tämän takia lapsi ei tottele, koska olen aina niin lunki.
Ýritän yleensä aina ensin diplomatiaa ja suostuttelua, mikä joskus onnistuu mutta usein ei.
Minulla on hyvin vähän kokemusta lapsista eikä kasvatus tule " jostain selkärangasta" . Haluan kuitenkin oppia paremmaksi vanhemmaksi, joten kiltit - neuvokaa minua. Tottelevatko 2-vuotiaanne teitä ja miten olette saavuttaneet sen? Kaikki kasvatusvinkit otetaan vastaan! Mitään täysin oman luonteeni vastaista en varmaankaan pysty omaksumaan, mutta jotain apua kyllä tarvitsen :)
Kommentit (6)
Hänellä seuraava rangaistus on jonkin lelun vieminen jäähylle, ja se sitten jo 95% tehoaa.
Mutta siis ensin kielto (jämäkästi) sitten varoitus ja jos vielä jatkuu niin nurkkaan. Kuopus saattaa " unohtaa" kiellon melkein heti nurkasta vapauduttuaan ja sitten seuraavaksi tulee uusi varoitus (jos et lopeta, niin äiti laittaa lelun x jäähylle huomiseen) Tähän ei onneksi ole kovin montaa kertaa jouduttu
Liikenne on tietysti hankalampi, se on meillä kertakaikkisen kielletty temppuilualue. Pari kertaa on kotona joutunut kärsimään asiasta rankaisun ( nurkka) mutta se ei toimi vielä noin pienellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan lasta esim käsistä kiinni ja alan laulaa " kaksi pientä elefanttia" ja näin pääsemme eteenpäin ilman raivaria. Toinen on ns karhunkävely, lapsen jalat omien jalkojen päälle ja käsistä kiinni ja kävellään samaan tahtiin. Joskus toimii joskus ei. Juu ja yleisillä paikoilla toteutan samaa silläkin uhalla että minua pidetään kylähulluna :)
Sitkeys, pitkäjänteisyys, johdonmukaisuus, rauhallisuus...ja odotat kunnes lapselle tulee järkeä päähän.
Aikansa sitä saa juosta perässä, vahtia, toistaa samoja asioita, sietää raivareita, mutta ennen pitkää sitkeytesi palkitaan.
Tsemppiwä!
T. 8- ja 6-vuotiaiden liikkuvaisten mutta tottelevaisten lasten äiti (lapset olivat 2-3-vuotiaana oikeita elohopeita, muistan tuskailleeni samojen asioiden kanssa)
voi odottakaan. Kohta huomaat että rupeaa tulemaan järkeä päähän.
Eli ei auta huutaa, että tule tänne sata kertaa, vaan mennä itse hakemaan jos ei tule. Tää on mulle paha, kun oon niin laiska ja lapsi taas on menevää sorttia.
Lisään vielä, että lapsi on melkoisen vilkas ja rohkea. Lähtee tasan minne haluaa katsomatta taakseen. Ei ole koskaan ollut " äidin helmoissa viihtyvä" . Haastetta siis riittää esim. kaupungilla ja ihan kotonakin - on oppinut avaamaan asunnon oven ja ulko-oven ja lähtisi ihan pokkana yksin ulkoilemaan :/