Tarvitsen uraneuvontaa!
Niin, tuntuu, että olen aivan hukassa työelämän suhteen. Olen 26 v. ja opiskelen kutakuinkin viimeistä vuotta englannin ja ruotsin kielen aineenopettajaksi. Kuitenkin olen huomannut tässä opetusharjoittelussa, että opettaminen on aivan kamalaa, eikä siinä ole mitään, mikä kiinnostaisi minua. Kuitenkaan minulla ei mitään muitakaan järkeviä taitoja ole. Yhden vuoden luin viestintää amk:ssa mutta en kyllä oppinut siellä vielä juuri mitään.
Mitä minun nyt siis kannattaisi tehdä, en ole ehtinyt tehdä oikeita töitäkään koskaan hanttihommien lisäksi. Olen totaalisen kyllästynyt noihin humanistisiin aineisiin, ja haluaisin olla hyvä jossain järkevämmässä tieteessä, kuten laissa tai taloudessa, mutta miten voisin mennä noita opiskelemaan, kun sitten olisin valmistuttuani yli 30- vuotias, jolla ei ole kunnon työkokemusta mistään..ja vaikea noita on päästä opiskelemaankaan, ainakaan taloutta, koska matikkaa olen viimeksi nähnyt noin kahdeksan vuotta sitten, enkä silloinkaan ollut siinä hyvä. Siis olenko jo täysin syrjäytymisen polulla vai mitä oikein tekisin?
Kommentit (8)
Sitten voit mennä ruotsin turvin vaikka Hankenille lukemaan sen kaupallisen tutkinnon. Sieltä selviää ulos nopsaan.
No nuo ovat melko tavallisia kysymyksiä ja ajatuksia valmistumisen kynnyksellä. Voisiko koulutuksellasi hakea esim. kääntäjäksi? Tai valtiolle, esim. CIMO:on?
ottamatta kantaa alkupeäiseen kysymykseesi, niin haluaisin heittää kommentin tuosta iästä! Meinaatko tosiaan, että 30 v. (tai vähän päälle) on jo ikäloppu?
Itse olen 30 v. ja opiskelen toista vuotta sosiaalityötä. Olen siis valmistuessani yli kolmekymppinen eikä tämä ole ollut koskaan mikään issue minulle. On aivan sama, oletko 26 vai 31.
Voit olla - kuten itse sanoit - jo sillä syrjäytymisen tiellä. Mutta lue tutkintosi valmiiksi miettimättä, jos vain vähän on jäljellä. Jos on paljon niin voi olla raskasta.
Onko sulla perhe ja lapsia jo? Jos ei ole ja ajattelet kuitenkin hankkia ne niin tee se nyt. Naiselle, jolla on lapsia tilanne yhteiskunnassa on ihan toinen kuin lapsettomalle. Pääsee mukaan yhteiskuntaan ja avautuu uusia ovia. Uralla etenemisessä törmäät todennäköisesti siihen lapsijuttuun, jos sinulla ei niitä vielä ole olit sitten ekonomi tai kielimaikka. Jos sinulla on opettajan pätevyys niin ekonomina pääset kaupallisten aineiden opeksi. Kaikilla ekonomeilla ja juristeilla ei ole hyväpalkkaisia töitä. Koulutus ei takaa mitään. Enkunmaikoista on tulevaisuudessa pula, koska enkkua ei kukaan enää halua opettaa kun on käynyt niin hankalaksi. Voisit hakaeutua ruotsin kielikylpyopeksi alakouluun. Ottavat mielellään ruotsinmaikkoja ja niille kyllä on töitä. Mutta, koska et ole luokanope niin olet epäpätevä ja hommia on kovasti niissä paikoissa. Mutta saisit työkokemusta ja jos hankit vaikka sillä aikaa ne omat muksut, jos vielä puuttuvat...
Olen kirjoittanut artikkelin naisesta ja urasta blogiini, mutta sen osoitetta en saa tähän saa laittaa.
johan sinä samperi soikoon olet joka keskustelussa sitä mainostanut viikkokausien ajan...
Riippuen missä yliopistossa opiskelet, voisit ottaa jonkun kiinnostavan sivuaineen. Kyllä akateemisella loppututkinnolla (toivottavasti englanti on pääkielesi) vielä on arvoa tyomarkkinoilla.
ottamatta kantaa alkupeäiseen kysymykseesi, niin haluaisin heittää kommentin tuosta iästä! Meinaatko tosiaan, että 30 v. (tai vähän päälle) on jo ikäloppu?
Itse olen 30 v. ja opiskelen toista vuotta sosiaalityötä. Olen siis valmistuessani yli kolmekymppinen eikä tämä ole ollut koskaan mikään issue minulle. On aivan sama, oletko 26 vai 31.
En minä pidä kolmekymppisiä vanhoina, minusta vaan tuntuu, että kaikki muut eli yhteiskunta pitää. Ja sitten kun aloittaa uuden alan opiskelun, niin ne opiskelukaverit pitää ikäloppuna, josta on kokemusta jo tuolta amk:sta, vaikka olin silloin vasta 25.
Ja lapsista, mulla ei ole miestäkään, joten en taida niitä tähän väliin hommata. Yh- äiti ei varmaan ole sen parempi työntekijä (työnantajien mielessä) kuin lapsetonkaan.
tehdä muutakin kun opettaa? tyyliin vaikka kääntäjä, kouluttaja (aikuisten?)